Black Panther: Wakanda Forever on ohut kuin sarjakuvalehden sivu

Kun tunnettu näyttelijä menehtyy yllättäen, on aika vähän tehtävissä. Marvelin koneen on silti puksutettava eteenpäin, ja nyt on saatu ulos elokuva Black Panther: Wakanda Forever. Harmillisesti Black Panther on kuollut mystiseen sairauteen. Vuoden kansallisen surun jälkeen tämä afrikkalainen paratiisi kokee uuden vaikean haasteen, sillä meren pohjassa asustellut kansa uhkaa Wakandan rajoja. On siis aika T'Challan jäljelle jääneen perheen sisko Shuri ja kuningatar Ramonda etunenässä ryhtyä taistoon. Ja samalla pitää nimittää uusi Black Panther.

Disney on siis päättänyt kertoa kokonaan uuden tarinan ilman Chadwick Bosemania. Kyse on Marvelin vakavimmasta yrityksestä panostaa draamaan sitten... en edes muista koska. Shuri muun muassa soimaa itseään, ettei voinut tehdä enempää veljensä pelastamiseksi. Harmillisesti ohut juoni venytetään 2 tunnin ja 40 minuutin mittaiseksi.

En ollut alkuperäisen Black Pantherin ylin ystävä, koska siinä riitti kyllä energiaa, mutta sitä varsinaista konfliktia ei ollut tarpeeksi. Lisäksi persoonallisuus puuttui tyystin. Wakanda Forever heittää ylipitkät hyvästit Bosemanille ilman tunteisiin vetoavuutta ennen kuin vasta lopuksi, kun on aika nimittää uusi Black Panther. Todellisuudessa Bosemanille heitettiin hyvästit jo kaksi vuotta sitten.

Jatko-osassa keskiöön nostetaan Wakandan naiset, ja he ottavat johdon melkein jokaisessa kohtauksessa puhumattakaan siitä, että se uusi Black Panther on tietenkin myös nainen. Henkilöhahmoja on lopulta aivan liikaa, eikä suurimmassa osassa ole tarvittavaa särmää. Henkilöhahmojen väliset ristiriidat eivät tunnu luontevilta, ja pahis Namorin kuvio on nähty aiemmin niin monta kertaa. Sitä omaa sanomaa ei tunnu olevan kerrottavaksi, ja näin erilaiset juonenkäänteet eivät ole tehokkaita.

Katsellessa tulee olo, että nyt työn alla on kesken jäänyt versio Avatarin tulevasta jatko-osasta The Way of Water. Toisin sanoen Shuri joukkoineen ottaa mittaa sinisistä valailla ratsastavista sotureista heitellen siinä sivussa vesipommeja "kolonialistien" päälle. Digitaalitehosteet eivät kuitenkaan näytä vakuuttavilta. Kaikessa on Aquamanin maku, mutta kehnommin toteutettuna.

Wakanda Foreverin ajatuksena on jättää hyvästit ja siirtyä eteenpäin, mutta lopputulos on tarinaltaan ja henkilöhahmoiltaan ohut kuin sarjakuvalehden sivu.