Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
Tusinoittain turvallisen tuttuja toimintaleffoja ulos puskenut kassamagneetti Dwayne "The Rock" Johnson ei onnistu kohottamaan Black Adamin kliseistä ja hengetöntä tarinaa yhden illan tyhmää toimintaviihdettä kummoisemmaksi teokseksi. Pöljällä ennustettavalla toiminnalla on ehdottomasti paikkansa, joten jos elokuvaltaan ei sillä kertaa kaipaa enempää, Black Adamkin menettelee.
Marvelin lopetellessa jo neljättä Cinematic Universe -kauttaan DC hakee edelleen omaa vinkkeliänsä supersankarileffojen parissa. Muutamia erinomaisia elokuvia lukuun ottamatta Se Toinen Sarjakuvafirma ei ole keksinyt, miten oman kattavan kataloginsa voisi parhaiten siirtää teattereiden puolelle. Tällä kertaa samoihin ongelmiin kosahtaa Black Adam, joka muuttaa Shazamin vastaparin ja kunnon pahiksen jäyhäksi antisankariksi, muttei tee tämän muutoksen avulla oikein mitään mielenkiintoista.
Muinaisessa Egyptin kaltaisessa Kahndaqin valtakunnassa ja sen nykypäivän tilassa edestakaisin palloileva juoni keskittyy Teth-Adamin henkiinherättämiseen vuosituhansien unen jälkeen. Varsin vihaisena herännyt Teth (Rock "The Dwayne" Johnson") pistää ensiteoikseen kenties typerimmin pitkiin aikoihin nimetyn yksityisarmeja Intergangin ukkoja turpiin jättäen herätysoperaation toteuttaneen Adrianan (Sarah Shahi) ja tämän pojan henkiin. Sen jälkeen alkaa trailereissakin moneen kertaan todettu "minä en ole sankari" -rutiini, joka hukataan lähes totaalisesti.
Lukuisista muistutuksista huolimatta Teth-Adam ei missään vaiheessa tee mitään todellisen moraalitonta, joka pistäisi katsojan kyseenalaistamaan tämän sankaruutta. Intergang on maalattu toiminnan alkaessa niin läpeensä pahaksi, että sen jäsenillä ei juuri ole ihmisyyttä tai persoonallisuutta, joten Black Adamin ja häntä pysäyttämään tulleen Justice Societyn "sankarit eivät tapa" -dialogilla ei ole mitään painoarvoa. Justice Society jää itsekin harmilliseen asemaan, jossa katsojan pitää välittää vartti sitten esitellyistä hahmoista kuten Doctor Fatesta (hyvin hommansa hoitava Pierce Brosnan), Hawkmanista (Aldis Hodge), Atom Smasherista (Noah Centineo) tai Cyclonesta (Quintessa Swindell). Etenkin kaksi jälkimmäistä saavat niin vähän ruutuaikaa tai hahmonkehitystä, että heidät olisi voinut helposti jättää pois koko elokuvasta pienin muutoksin.
Pakollisessa viimeisen näytöksen lopputaistelussa olisi voinut olla joitakin panoksia, sillä "pahiksella" (Marwan Kenzari) on ennen sitä ainakin ymmärrettävä tavoite oman kansansa suojelemiseksi. Tätä teemaa olisi voinut käsitellä enemmän ja tuoda eri tahojen sinänsä yhtenevät päämäärät - mutta hyvin toisistaan poikkeavat toteutustavat - kohtaamaan jotenkin odottamattomalla tavalla. Sen sijaan päästään todistamaan jälleen yhtä CGI-taistelua ilman panoksia. Black Adamin loppupahis on sarjassaan jopa huvittavan heikko ilmestys, joka näyttää tekoälyn eikä ihmisen suunnittelemalta.
Jos olet John "The Wayne" Rocksonin suuri fani ja haluat vain katsoa aivoille rauhan antavan ja muutamia hienoja toimintakohtauksia sisältävän räimeen, Black Adamille voi antaa mahdollisuuden. Se hukkaa harmillisesti tituläärisen sankarinsa ristiriidat parittamalla ne moraalisesti turvallisiin valintoihin, eikä päästä Justice Societya loistamaan. Pienemmällä henkilökaartilla, riskien ottamisella ja Black Adamin pahisroolin tutkiskelulla olisi päässyt paljon iskevämpään lopputulokseen.