Bioshock Infinite - Burial at Sea Episode 1

Ladattava lisämateriaali koostuu aivan liian usein muutamasta lisäkentästä moninpeliin, jota kukaan ei enää edes pelaa. Irrational Games halusi poiketa kaavasta eikä tehnyt ollenkaan moninpeliä Bioshock Infiniteen. Burial at Sea - Episode 1 tarjoaa kokonaan uuden yksinpeliseikkailun, joka vie pelaajat takaisin pinnan alle, aina Raptureen saakka. Ja sanottakoon aivan alkajaisiksi, että Rapture on tämän lisärin suurin plussa. Se on myyttinen kaupunki, jossa pelkkä vierailu on jo pääsylipun arvoista.

Siksipä, kun noir-vaikutteita saanut Elizabeth veti yksityisetsivä-Bookerin kadonneen lapsen arvoituksen jäljille, keskityin lähinnä kävelemään ympäriinsä ja katselemaan näkymiä. Ainakin nyt viimein tajusin, miksi joillakin splicereilla oli pupunkorvat ja mistä Big Daddyissä oli kysymys. Kaikki kunnia Columbialle, mutta Rapture on edelleen yksi taianomaisimmista pelimaailmoista mitä on koskaan luotu, ja sen näkeminen kaikessa loistossaan on ainakin minulle unelmien täyttymys.

Koska katastrofi ei ole vielä tässä vaiheessa kohdannut Rapturea, ei vihollisvalikoimakaan ole aivan niin värikäs kuin aiemmissa peleissä. Big Daddyt eivät rymistele käytävillä, ja vastustajat ovat enemmänkin gangstereita kuin umpihulluja friikkejä. Pelaaja saa varhaisessa vaiheessa käsiinsä koukun (Air-grabber), jonka avulla voi kiitää katon rajassa, sekä tietenkin joukon paukkurautoja.

Varusteet lisäävät kaivattua vauhtia näihin merellisiin hautajaisiin, ja niiden lisäksi pelaajalle annetaan antelias valikoima plasmideja, joita on salamannopeaa käyttää, kiitos ensimmäisestä kahdesta Bioshockista tutun ympyrävalikon. Huomasin vaihtelevani aseita ja hyökkäyksiä huomattavasti useammin Burial at Seassä kuin Bioshock Infiniten pääkampanjassa.

Bioshock-seikkailu ei tietenkään olisi Bioshock ilman arvoitusta, ja hyvin pian käy selväksi, että kadonneen lapsen tarinassa on kyse jostakin hieman enemmästä. En lähde spoilaamaan mitään, mutta ainakin ne jotka ovat toivoneet mielenkiintoista tarinaa saavat juuri sitä mitä ovat halunneetkin. Ikävä kyllä tämä hupi loppuu kovin nopeasti, mutta ainakin Episode 1 on hyvin lupaava alku, joka jättää odottamaan innokkaasti seuraavaa osaa. Monet varmasti pitävät myös siitä, että Burial at Sea palaa niihin kauhutunnelmiin, jotka on paljolti unohdettu ensimmäisen Bioshockin jälkeen.

Vaikka Burial at Sea tarjoaa teräväpiirto-Rapturen, joka ylittää kaiken mitä kaupungista on nähty tähän mennessä, en ole täysin tyytyväinen lisärin grafiikkaan. Irrational ei selvästikään ole työstänyt sitä yhtä hartaasti kuin Bioshock Infiniten pääkampanjaa. Kenttien laatu vaihtelee, eikä valaistus ole yhtä dynaamista. Samaten viholliset näyttävät joskus irtileikatuilta taustoistaan ja ympäristöstään. Vaikka olenkin iloinen Rapturen uudesta loistosta, olisin toivonut Irrationalilta hieman enemmän panostusta graafiseen tarjontaan.

Kaikenkaikkiaan voidaan kuitenkin sanoa, että Rapture on Burial at Sean parasta tarjontaa. On hienointa mahdollista fanipalvelua viimein esitellä merenalainen kaupunki ennen sen tuhoa. Menneisyyttä on elävöitetty suurella rakkaudella, ja ääniefektit vetävät suun hymyyn. Tarina on hyvä ja lupaa enemmän, mutta loppuu lyhyeen. Pelikokemusta olisi ehkä voinut uudistaa enemmänkin. En ole silti laisinkaan pettynyt tähän lisäriin, ja se tuntuu satakertaisesti hauskemmalta kuin tavalliset moninpelirahastukset. Suosittelenkin sitä varauksetta kaikille kahden ensimmäisen pelin ystäville.