Vuoden odottelun jälkeen pääsevät myös Playstation 3 -pelaajat tutustumaan Bioshockin mystiseen, vedenalaiseen maailmaan. Käännös on lähes identtinen pc- ja Xbox 360 -julkaisujen kanssa. Viiden gigatavun kovalevyasennuksen vaativa peli korjaa käytännössä vain tekstitystä vaivanneen ajoitusvirheen ja tarjoaa uuden vaikeustason sekä tulevaisuudessa ladattavaa lisäsisältöä.
Arvoituksellinen Bioshock sijoittuu vuoteen 1960. Pelin päähenkilö Jack joutuu lentokoneonnettomuuteen keskellä Atlantin valtamerta. Rytäkästä selviydyttyään hän ui keskellä merta sijaitsevaan majakkaan, josta aukeaa sisäänkäynti suureen vedenalaiseen Rapturen kaupunkiin. Muulta maailmalta piiloutuneen yhteiskunnan tiedemiesten kehittämä geenien muuntelu on tehnyt sen asukkaista häiriintyneitä hirviöitä.
Bioshock on pohjimmiltaan räiskintäpeli, jossa edetään vihollisia vastaan taistelemalla. Epämuodostuneiden ihmisten lisäksi Rapturen kaduilla kulkee myös sukellusasuun sonnustautuneita suuria Big Daddy -hahmoja, jotka suojelevat Little Sister -tyttölapsia. Pikkutytöiltä saa Adam-mutageeniä, joka mahdollistaa pelihahmolle uusia kykyjä, kuten käsistä ammuttavia salamaiskuja, tulipalloja ja esineiden heittelyn mahdollistavan telekinesian.
Bioshockin mielenkiintoinen tarina selviää pääosin kentistä löytyviä ääninauhoja kuuntelemalla. Hetkittäiset ruudulle välähtävät valokuvat sekä haamuhahmojen näyttelemät menneiden tapahtumien uusinnat avaavat myös tilanteiden kulkua. Kiintoisa tarinankerronta välittää vahvan kuvan eletystä katastrofin ajasta, mutta henkilöhahmokohtaamisia toivoisi olevan runsaammin.
Seikkailun mielenkiintoon ja tutkimisen iloon liittyy ratkaisevasti Bioshockin näyttävä grafiikka. Rapturen kaupunkisuunnittelu vakuuttaa konemaisella uholla ja hehkullaan. Pelin tunnelmallinen ja painostava ulkoasu on upeaa eritoten valo- ja varjotehosteiltaan. Komeaa grafiikkaa vaivaa ruudunpäivityksen ailahtelevaisuus, joka hidastuu usein taistelun tuoksinassa. Xbox 360 -version tavoin peli tökkii muutamaan otteeseen todella pahasti. On harmillista, ettei ruudunpäivitystä ole saatu tasaiseksi.
Erittäin laadukas äänimaailma on yksi Bioshockin suurimmista vahvuuksista. Ensiluokkaiset ääninäyttelijät luovat suorituksillaan uskottavan kuvan hulluista ja epätoivoisista hahmoista. Piano- ja jousimusiikki sopii täydellisesti riipivää ilmapiiriä nostattamaan ja pelimaailman sisällä jukebokseista ja gramofoneista kuultava musiikki täydentää vanhanajan tunnelmaa. Myös äänitehosteet ovat täynnä yksityiskohtia ja vahvistavat eläytymistä peliin.
Rapturen katuja tutkiessa juuri hyvä grafiikka ja monipuolinen äänimaailma tekevät seikkailusta jännittävää ja paikoin jopa hyytävää. Harmillisesti pelimekaniikka yllättää tai tuo toimintaan vaihtelua vain harvoin. Taistelu kohti juoksevia vihollisia vastaan on helppoa, itseään toistavaa ja yksipuolista. Erikoiskykyjen käyttö tuo taisteluun vaihtelua, mutta pelissä ei ole mitään, mikä pakottaisi hyödyntämään eri taitoja. Kun löytää mieleisensä taktiikan, on sitä helppo toistaa läpi pelin.
Puhtaasti räiskintäpelinä tarkasteltuna Bioshock ei tee niin suurta vaikutusta kuin mihin sen audiovisuaaliset ja tarinalliset ulottuvuudet kykenevät. Pelattavuus on tasaisen hyvää, mutta eteneminen on paikoin jopa tylsää. Myös vihollissuunnitteluun kaipaisi enemmän vaihtelua. Hahmoja on liian vähän ja Big Daddy -kohtaamisten vimma häviää nopeasti liiallisen toiston ja samankaltaisuuden takia. Peli ei rankaise taisteluissa kaatumisesta, vaan tilanne jatkuu välittömästi läheisestä turvapaikasta. Toiminnassa on jatkuva turvallisuuden tunne, koska pelaaja ei voi tehdä mitään väärin. Ratkaisu ei sovellu vallitsevaan pelottavaan tunnelmaan. Turvakameroita, kassakaappeja sekä panos- ja kykyautomaatteja hakkeroidaan puuduttavalla ja liikaa toistetulla minipelillä.
Bioshockin tehokas ja kerronnaltaan vahva alku nostaa odotukset peliin korkealle. Rima kohotetaan turhan ylös, sillä pelin toiminta ja vinksahtaneet tilanteet eivät pysty vastaamaan alun huikaisevaan tunnelmaan kuin harvoin. Mielipuolisen taitelijan taideteoksen valmistaminen on yksi pelin huippuhetkistä, jollaisia haluaisi huomattavasti enemmän. Myös pelin moraalisten valintojen tekeminen sekä niiden syy- ja seuraussuhteet kaipaisivat enemmän syvyyttä.
Bioshock on tunnelmallinen ja kokemisen arvoinen matka läpi Rapturen koristeellisten art deco - katujen. Peli ei vain lopulta ole niin kekseliäs ja pelimekaniikaltaan innostava kuin mitä sen jykevä ulkomuoto ja pelottavimmat tilanteet antavat ymmärtää.