Bernie

Bernie on kovin kummallinen komedia, koska siinä Jack Black astuu tuomitun murhaajan kenkiin, Shirley MacLainen esittäessä tämän uhria. Molemmat hahmot ovat todellisia, ja elokuvaan jopa sisältyy täysin dokumentaarista materiaalia, jossa Carthagen asukkaat kertovat kameralle todellisesta Bernie Tiedestä.

Vannoutuneena poikamiehenä tunnettu Tiede hankkiutui vihatun leskirouva-Nugentin läheiseksi ystäväksi, nautti tämän suuresta varallisuudesta, mutta päätyi sitten ampumaan lesken ja tunkemaan tämän pakastimeen.

Kyllähän oikeista tapahtumista on ennenkin tehty elokuvia, kipeistäkin aiheista, mutta tällä kertaa murhaajaa esittää yleisesti pidetty koomikko, joka tulkitsee hahmoa hassuttelevasti ja keveästi. Blackin suoritus määrittää elokuvan yleisen ilmeen, ja se on pääosin hyvinkin viihdyttävä, kunnes muistaa taas, että tässähän kerrotaan todellisista tapahtumista.

Ohjaaja/kirjoittaja Linklater ei ole varmastikaan pyrkinyt loukkaamaan Nugentin lesken muistoa elokuvallaan. Tavallaanhan Bernie esittää onnistuneesti sen, kuinka äärimmäisen pidettyä ja anteliasta herra Tiedeä ei voitu tuomita Carthagessa, koska suuri osa asukkaista asettui luontevasti tämän puolella epäsuosittua Nugentia vastaan.

Ristiriitaisista fiiliksistä on silti sangen vaikea päästää irti. Bernie pyrkii hauskuttamaan, eikä siinä juurikaan pyritä antamaan tasapuolista kuvaa tapahtumista. Jos mitään, tämä on Bernie Tieden versio tai jopa puolustuspuhe.

Näinpä suurimmat ongelmani Bernien kanssa johtuvat elokuvan suhteesta todellisuuteen. Se olisi muuten aivan viihdyttävä raina, ja Jack Black on löytänyt itselleen uusia maneereja, vaikka ne ovatkin melkoisen ylilyöviä. Elokuva nojaa silti liikaa Carthagen asukkaiden haastattelupätkiin, ja varsinainen näytelty materiaali tuntuu jäävän suhteessa vähäiseksi.

Arvosanani heijastaa lähinnä sitä, etten halua lähteä tämän elokuvan kanssa suuntaan taikka toiseen, joten pysyn tasan keskilinjalla.