Battlefield 6, kampanjan ennakko, keskittyneempi toimintaeepos

Ikuisessa keskustelussa Call of Duty vs. Battlefield, olen aina huomannut kallistuvani enemmän EA:n räiskintäpelisarjan kuin Activisionin vuosittaisen eepoksen puoleen. Myönnettäköön, että tätä ajattelutapaa ei ole ollut niin helppo ylläpitää viime vuosikymmenen aikana, koska Battlefield-projektit ovat olleet hyvin epätasaisia, mutta kun molemmat sarjat ovat täydessä vauhdissa, suosin yleensä Battlefieldia. Moninpelin mielessä siis. Yksinpelikampanjoiden osalta olen aina ollut sitä mieltä, että Call of Duty on Battlefieldin päihittänyt, vaikka jälkimmäisessä onkin ollut upeita tarinoita ja hetkiä. Kysymys kuuluukin, mihin Battlefield 6:n kampanja sijoittuu keskinkertaisesta mestarilliseen.

Vaikka emme tiedä sitä varmuudella ennen julkaisua 10. lokakuuta, minulla on ollut tilaisuus kokea pala Battlefield 6:n kampanjaa osana esikatselusessiota. Se koostui kolmesta tehtävästä laajemman tarinan aikana, jotka tapahtuivat Gibraltarilla, New Yorkissa ja Tadžikistanissa, ja niissä kaikissa oli hieman erilaisia elementtejä, jotka tekivät niistä ainutlaatuisia.

Ensimmäisessä tehtävässä Operation Gladius keskityttiin eniten ajoneuvotoimintaan, ja se alkoi intensiivisellä kohtauksella, jossa Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat rynnäköivät rannalle osana panssaroitua amfibiojoukkuetta. Se oli intensiivistä, väkivaltaista, äänekästä ja periaatteessa raiteilla, kun ammuit ajoneuvojen vastaisia leirejä ja sotilaita samalla, kun löit reiän Pax Armatan puolustuksen läpi. Tämä ennen kuin poistut ajoneuvosta ja jatkat sitten työskentelyä Gibraltarin ahtaiden katujen läpi puolustaen samalla tankkia ympäröivissä rakennuksissa piileskeleviltä vihollissotilailta ja jopa korjaten tankkia tarvittaessa puhalluslampulla. Tämä oli klaustrofobisempaa ja tappavampaa, sillä viholliset piileskelevät kulmien takana ja käyttävät voimakkaita tarkka-ampujia ja räjähteitä painostamaan sinua, ja kaikki tämä samalla, kun painut kohti päämäärää, joka on Pax Armata -päämaja, jota pelin pääpahis käyttää.

En aio mennä syvälle kerronnallisiin elementteihin spoilerien välttämiseksi, mutta jo tämä ensimmäinen tehtävä osoittaa, että Battlefield Studios ei halua tarjota kampanjaa kuten aiemmat pelit. Tämä on enemmänkin jotain Call of Dutyn tarinoita muistuttavaa. Se on keskittynyt, lineaarisempi, tanssii poliittisesti äänekästä linjaa, ja siinä on runsaasti kokemusta määrittäviä lavasteita. Se on myös jonkinlainen opas moninpelin tarjontaan, sillä siinä tutustutaan erilaisiin ajoneuvoihin ja aseisiin, luokkien erikoisominaisuuksiin ja Battlefield 6 -pelaamisen ydinmekaniikkaan, vaikkakin hitaammassa ja turvallisemmassa ympäristössä, joka on täynnä tietokoneen ohjaamia vihollisia eikä intensiivisiä verkkopelaajia. Minusta tämä tekee kampanjasta jo mielenkiintoisemman, sillä se pyrkii selvästi kertomaan aiempaa yhtenäisemmän tarinan ja tarjoaa samalla maanjärisyttäviä ja jännittäviä kerronnallisia käänteitä.

Joka tapauksessa No Sleepissa, joka tulee pari tehtävää myöhemmin. Muistatteko sen eeppisen Call of Duty: Modern Warfaren tehtävän Camden Townissa nimeltään Clean House? Se, jossa sinun piti metodisesti tyhjentää huoneet lontoolaisessa kaupunkitalossa keskellä yötä? Tämä on hieman samanlainen, kun etenet New Yorkin kaupunginosassa raivaamalla Pax Armatan vihollisia ja yrittäessäsi estää heidän viimeisintä terrori-iskuaan. Se on paljon hitaampi ja tarjoaa huonekohtaista taistelua, jossa murtaudut oviin lekalla tiimisi kanssa. Se on strategisempi ja keskittyneempi, ja juuri kun tähän alkaa kyllästyä, pelistä tulee kaoottinen, ja siinä ajetaan takaa junaa, evakuoidaan helikopterilla ja juostaan hullun lailla romahtavan sillan yli epätoivoisessa yrityksessä pelastaa päivä. Välillä tuntuu kuin pelaisit toimintaelokuvaa, ja se osoittaa varmasti, että Battlefield Studios on valmis ottamaan enemmän riskejä kampanjan tarjoaman monipuolisuuden suhteen.

Ja sitten tulee tämän esikatselun viimeinen tehtävä, joka on taas muutama askel pidemmällä. Operation Ember Strike, kuten se tunnetaan, on se, jota pitäisin tässä esikatselusessiossa esitellystä heikoimpana. Se sijoitti minut avoimemmalle tasolle ja antoi minulle kourallisen tavoitteita ja periaatteessa käski minua rastittamaan ne sopivaksi katsomallani tavalla. Se muistuttaa hieman enemmän sitä, millä Call of Duty on viime aikoina flirttaillut keskinkertaiseen tulokseen, ja samat ongelmat, joita Activision on kohdannut, näkyvät tässä, kun keskittymisen puute vie höyryn pois tehtävästä. Lisäksi ne osat, joihin keskitytään ja jotka näyttävät tarjoavan set piece -tyyppisiä elementtejä, olivat enimmäkseen alitehokkaita. Saat käyttää pientä ohjattua rakettijärjestelmää tuhota vastaantulevia ajoneuvoja, mutta jokainen ajoneuvo tulee sinua kohti suoraviivaisesti, joten se ei ole käytännössä minkäänlainen haaste. Lisäksi varsinainen pääkohde, massiivisen ihmisen rakentaman rakennelman tuhoaminen, ei tunnu yhtä jännittävältä kuin vastaavat hetket Battlefield 4:n varsinaisessa moninpelissä, mikä on hieman outo tunne, kun otetaan huomioon, että peli on reilusti yli 10 vuotta vanha.

Tässä kohtaa alan huomata säröjä Battlefield 6:n kampanjan haarniskaan, sillä vaikka se on epäilemättä parempi suunta kuin esimerkiksi Battlefield 1 -pelin vähemmän keskittyneet ja jännittävät avoimet tehtävät, varsinainen toteutus ei ole samaa tasoa kuin Call of Dutyssa. Ensinnäkin viholliset eivät juurikaan liiku ja seisovat odottamassa sinua samalla tavalla kuin Rainbow Six Vegas 2:n Terrorist Huntin viholliset. Liittolaisesi, kuten kaikissa muissakin räiskintäkampanjoissa, ovat täysin hyödyttömiä ja lähinnä käveleviä defibrillaattoreita, jotka elvyttävät sinut, kun kaadut. Pelissä on valtavasti keräilyesineitä ja muita haasteita, joista suurin osa pelaajista ei luultavasti välitä pätkääkään ja unohtaa niiden olemassaolon heti, kun he paketoivat kampanjan ensimmäisen ja ainoan kerran pelatessaan sitä...

Mutta kaikesta tästä huolimatta tämä kampanja osoittaa mielestäni edistystä siinä, miten Battlefield tarjoaa yksinpelitarjontaansa. Keskittyneempi suunnittelu toimii kokonaisuudessaan sen eduksi, ja erinomaisen tuhoamismoottorin ja lavasteiden yhdistelmä johtaa ikimuistoisiin hetkiin. Lisäksi joukkojen yhteenkuuluvuuden elementti ja mahdollisuus ohjata ja antaa komentoja tietokoneen ohjaamille liittolaisille on ihana lisäominaisuus, joka pitäisi olla mukana useammissa peleissä, joissa on NPC-liittolaisia.

Palataan siis takaisin kysymykseen siitä, mihin Battlefield 6:n kampanja sijoittuu keskinkertaisesta mestarilliseen. Minusta tuntuu, että se on jossain keskellä. Se tulee viihdyttämään tuntikausia, ja siinä tulee olemaan osia, joita ihmiset arvostavat ja osia, joita he eivät arvosta, mutta sen perusteella, mitä olen nähnyt, odotanko tämän erottuvan kaikkien kilpailijoiden yläpuolelle? En ole varma, että se on vielä siellä. Onneksi moninpelitila, josta useimmat Battlefield-fanit ovat enemmän innoissaan, näyttää olevan todella erityinen.