Battlefield 2042

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Massiivisista moninpelitaisteluistaan tunnettu Battlefield-sarja on siirtynyt ajassa eteenpäin. Synkässä tulevaisuudessa ilmastonmuutos ja sota runtelevat maita, ruokavarat ovat vähissä ja Donald Trumpin klooni on edelleen Yhdysvaltojen presidentti. Tai jotain sinne päin, sillä yhdentekevä taustajuoni kertoo Venäjän ja Yhdysvaltojen välisestä maailmansodasta, jossa sotilaina toimivat maattomat No-Pats-palkkasoturit.

Mutta sota, sota ei muutu koskaan. Tarjolla on edelleen mielenkiintoinen suuren kartan rymistely, jossa kolminumeroinen määrä sotilaita ottaa toisistaan mittaa jalan tai erilaisten ajoneuvojen kyydissä. Suosituin pelimuoto on edelleen valloitus, jossa sotilaat riitelevät kriittisten kohteiden hallinnasta.

Mukana on myös muita mielenkiintoisia pelimuotoja, kuten hyökkääjä-puolustaja-asetelmaan perustuva läpimurto, datapakettien keräämiseen ja pakenemiseen perustuva vaaravyöhyke sekä sarjan aikaisempia pelejä mukaan sekoittava portaali. Näistä kaksi jälkimmäistä ovat luovan innovatiivisia, ja asettavat toivottavasti inspiraatiota myös muille ammuskelupeleille.

Portaali on eräänlainen modialusta, jossa menneisyyden ja tulevaisuuden varusteet on mahdollista sekoittaa keskenään, ja kierroksen asetukset on muutenkin mahdollista sekoittaa luovasti. Miltä kuulostaisi vaikkapa toisen maailmansodan tankkien asettaminen moderneja sinkomiehiä vastaan? Jos ei muuta, tulee pelimuoto tuottamaan mielenkiintoista suoratoistosisältöä.

Vaaravyöhyke tulee olemaan seuraava ammuskelupelien johtava pelimuoto, kunhan pelaajakunta kyllästyy loputtomiin kuninkaallistaisteluihin. Ideana on pudottaa neljän hengen joukkueita kartalle etsimään arvokkaita kovalevyjä. Kartalle laskeutuu aikanaan kaksi kertaa helikopteri, jonka kyydissä joukkueen on mahdollista paeta ja viedä aarteet mukanaan. Itse aarteiden löytäminen ei ole kovinkaan vaikeaa, vaan haaste keskittyy pakokopterin tuottaman polttopisteen ympärille. Kun kello lyö, ei kapteeni jää odottelemaan myöhästyneitä, vaan yleensä kyytiin mahtuu nollasta yhteen joukkuetta. Voin vaikka vannoa, että loottaa-ja-pakene-pelimuoto tulee lyömään itsensä vielä suuresti läpi, kunhan armottomuusviisaria väännetään hieman vähemmän kireälle.

Normaaleissa suursotapelimuodoissa jokainen pelaaja asetetaan neljän henkilön tiimiin. Normaalisti joukkue saattaisi herkästi hajaantua pitkin karttaa, mutta näppäränä ominaisuutena kuolon koittaessa muut tiimiläiset kykenevät toimimaan mahdollisina aloituspisteinä, kunhan sotilas ei ole aivan kiinni taistelussa. Tämä kannustaa heräämään henkiin kamujen lähettyviltä ja pitämään hyökkäyksen liikemäärää yllä.

Luotimyrkytyksen koittaessa henki ei pihahda kerralla loppuun, vaan hahmolla on kolmekymmentä sekuntia aikaa löytää läheltään elvyttäjä. Satunnaispeleissä meininki on varsin turhauttavaa, sillä elämänsuudelman odottajan aika saattaa käydä pitkäksi. Luovuttaminen ja nopea reinkarnaatio on aina turhan houkutteleva vaihtoehto, vaikka se kuluttaakin nopeammin loppuun joukkueen rajallisia resursseja. Tällaisenaan motivaatio elvyttämiselle tai elvyttäjän odottamiselle on liian vähäinen.

Kulkupelien tilaaminen on pistetty uusiksi. Jokainen hahmoista voi tilata itselleen ilmakuljetuksena haluamansa vempeleen, vaikkakin toimituksen jäähyaika on onneksi useita minuutteja. Myös lentävä lähtö ajoneuvon kyydistä onnistuu asettamalla lähtöpaikaksi kentän laitamilla sijaitsevan joukkueen aloitusalueen.

Ajoneuvot ovat melko ylivoimaisia, erityisesti kun kyydissä on yhteen puhaltava tiimi. Niiden tuhoaminen on vaikeaa varsinkin, jos ohjaaja on osaava ja menopelinä on nopeasti suihkiva helikopteri tai ilmatyynyalus. Vain osalla sotilaista on varusteena sinko tai ilmatorjuntaohjus - ja itse asiassa IT-kalusto avautuu käyttöön vasta lyhyen pelaamisen jälkeen. Kaikeksi onneksi varusteet on mahdollista vaihtaa paitsi kuoleman koittaessa, myös kentältä löytyvistä varustelaatikoista.

Monet hahmoista ovat ilahduttavan mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia. Erityisesti parantamiseen erikoistunut Falck ja erikoisräjähteillä varustettu Sundance ovat korvaamattoman arvokkaita joukkueen jäseniä. Mileage may vary, sillä useimmat strategiaoppaat tarjoavat hahmokatraalle tyystin erilaisia paremmuusjärjestyksiä - tämä on tasapainoisen kokoonpanon merkki.

Ainoa keino avata uusia hahmoja ja varusteita on pelaaminen, sillä edes 110 euron hintainen Ultimate Edition ei tarjoa oikopolkua onneen, vaan ainoastaan vuosikortin, hauskoja skinejä sekä taidemateriaalia. Ymmärrän motiivin saada pelaajat kuluttamaan tunteja, mutta valitettavasti peruspaketin päälle ostettavat kalliimmat versiot vaikuttavat tällaisenaan silkalta rahastukselta.

Battlefield 2042 ei ota aivan kaikkea irti futuristisesta teemastaan. Mukana on esimerkiksi Boston Roboticsin katalogista napattu automaattinen sotilaskoira sekä erilaisia elektronisen sodankäynnin välineitä, mutta muuten sodankäynti ei ole muuttunut kriittisellä tavalla kahdessakymmenessä vuodessa. Tämä saattaa olla realistista, mutta ei järin luovaa.

Suurin murheenkryyni on pelin vakaus. Pahimmillaan meno kaatuu useita kertoja tunnissa, mikä tekee kaverien kanssa pelaamisesta hyvin vaikeaa, kun kunkin vehje on vuorollaan käynnistymässä uudestaan. En osaa sanoa mistä homma kiikastaa, sillä RTX 3080 -näytönohjaimessani on kyllä potkua, eikä Battlefield anna edes käynnistyä ilman viimeisimpien ajurien asentamista.

Muutenkin jonkinlainen keskeneräisyys paistaa läpi repsottavista nurkista. Erilaiset pienet bugit ovat elämän pieniä kiusoja, mutta erityisesti pilvenpiirtäjän seiniä pitkin kiipeävät alukset ovat enemmän turhauttavia kuin huvittavia ilmestyksiä. En tiedä, onko luotien valtaisa hajonta ja osumatarkkuus bugi vai ominaisuus, mutta Sakon tehtailla tulevaisuuden aseita ei selvästikään enää valmisteta.

Sota on helvettiä, tai ainakin helvetinmoinen kaaos. Tämä on aina ollut sarjan pelien ominaisuus, mutta nyt häröilyn määrä on noussut aivan ainutlaatuisella tavalla omaan luokkaansa. Laajat kentät ovat hienoja, mutta kaikki toiminta keskittyy ymmärrettävästi valloituspisteiden ympärille, joiden välissä on tarpeetonta tyhjää tilaa. Henkiin herääminen keskellä kiivainta taistelua johtaa todella usein äkkikuolemaan.

Battlefield 2042 lunastaa lupauksensa laajimmasta taistelukentästä, mutta se ei tapahdu toivotun kivuttomasti. Erilainen epätasapainoisuus, häröily ja bugisuus yhdistettynä ylikalliisiin lisämyyntipaketteihin ovat turhauttava yhdistelmä. Kenties seuraavan vuoden aikana peli tulee löytämään paremmin tasapainonsa ja identiteettinsä, mutta sen aika ei ole valitettavasti aivan vielä.