Battlefield 1943

Hoidetaanpa heti alkuun yksi asia pois alta. Termi "ladattava peli" antaa pelistä täysin väärän vaikutelman, sillä sisältöä piisaa. Battlefield 1943 tuntuu harvoin, jos koskaan ainoastaan verkon yli jaettavalta pikkupeliltä. Useammin kuin kerran testisessioiden aikana huomasin kritisoivani asioita, jotka varmasti olisivat miinuksen arvoisia täysihintaisessa julkaisussa, mutta että tämän kaltaisessa halpispelissä? Jo pelkästään se, että Battlefield 1943:a arvioi kuin täysihintaista peliä paljastaa sen, että kerrankin hinta-laatu suhde on saatu just eikä melkein kohdilleen. Battlefield 1943 saattaa hyvinkin olla konsolihistorian laadukkain ladattava peli.

Battlefield koostuu kolmesta eri kartasta sekä kolmesta eri hahmoluokasta. Pelimuotona käytetään ainoastaan Conquestia, jossa vastakkaiset joukkueet pyrkivät valtaamaan lippuja ja pitämään ne hallussaan. Niin lipun valtauksesta kuin vihollissotilaiden surmaamisestakin saa pisteitä, ja ennemmin tai myöhemmin enemmän pisteitä saanut joukkue voittaa. Pelimoottori vakuutti jo Battlefield: Bad Companysta, eli maastoa rakennuksia myöten saa pistää poikki ja pinoon niin paljon kuin sielu sietää.

Alkuperäisen pelin kartoista mukaan on päässyt Quadalcanal, Iwo-Jima ja Wake Island. Veteraaneille kartat ovat tuttuja, joskin kauniimpia ja kompaktimman kokoisia uusioversioita esikuvistaan. Ne ovat tarpeeksi erilaisia pitääkseen pelin tuoreena. Ja vaikka sota ei koskaan muutu, on kartoissa selkeästi omat lähestymistapansa, jotka tiimien kannattaa opetella mikäli he mielivät päästä vastustajastaan niskan päälle. Neljäs kartta, Coral Sea, avautuu kun yhteisö on tappanut toisiaan 43 miljoonaa kertaa, eli sitä ei vielä arvostelun valmistuessa päästy kokeilemaan. Ottaen yhteisön innokuuden huomioon, tuskin sen avautuminen kaukanakaan on.

Ilahduttavasti ajoneuvot ovat täysin balanssissa karttojen koon ja voimansa puolesta. Vaikka tankkikomentaja dominoikin vahvasti puolustaessaan lippua, ei sen hoitelemiseksi tarvita yli-inhimillisiä reflexejä saati koko joukkueellista tykinruuaksi juoksevia nurmiporia. Yksi hyvin sijoitettu dynamiitti hoitelee tankin kuin tankin. Normaalisti monikäyttöinen jeep on edelleen ainoastaan hyvä tapa liikkua nopeasti paikasta toiseen.

Hävittäjät ovat kylmähermoisen miehen ajokkeja, ja käsittämättömän voimakkaita oikeissa käsissä. Tällä hetkellä taitavia pilotteja ei kuitenkaan suuremmin servereillä näy, ja tutumpi näky on syöksypommittajan itsemurhaisku keskelle vihollistukikohtaa komean räjähdyksen saattelemana. Koneiden kontrolleihin olisi kehittäjän suonut myös miettivän hieman fiksumpaa ratkaisua. Nyt yksi tatti ohjaa konetta, toinen takasiivekkeitä. Itse olisin kaivannut pysty- ja vaaka-akselin erillistä ohjausta molempiin tatteihin, mutta kompromisseilta on vaikea välttyä kun toimitaan padin kanssa.

Rivimiehet perustuvat kolmeen eri luokkaan, joista jokainen on enemmän tai vähemmän hyökkäyspainotteinen. Lääkintämiehiä ei tällä taistelukentällä nähdä, eikä ole niin väliksikään. Jokaisella hahmoluokalla on selkeästi omat roolinsa. Perusjääkärillä on aseenaan konekivääri ja sinko, tiedustelijalla tarkkuuskivääri ja dynamiitti, ja kiväärimiehellä... no, kivääri, unohtamatta vieläkin hieman ylitehokkaita kiväärikranaatteja. Tätä lukuunottamatta aseet ovat tasapainossa keskenään eikä selkeästi yhtä suosituinta luokkaa ole, vaan jokaista tarvitaan jossakin. Tiedustelija ei pärjää lähitaistelussa jääkärille, ja kiväärimiehen ja jääkärin kohdatessa kiväärimies on useimmiten voittaja. Tiedustelija istuu luonnollisesti pusikossa ja odottaa hiljaa saadakseen vihollisen jyvälle. Periaatteessa kyseessä on kivi-paperi-sakset malli joka toimii kiitettävän hyvin näinkin intensiivisillä kartoilla. Kuolon koittaessa kentällepalautumisen odotusaika on nopea, eikä karttojen ole liian massiivinen edes päästä toiseen juoksemiseen.

Luotien ballistiikan mallinnuksesta ei voida juurikaan puhua, mutta esimerkiksi kiikarikiväärillä ampuessa on otettava huomioon etäisyys, vaikkakaan ennakon ottaminen ei aina toimi täysin loogisesti. Mutta jo pelkästään se, että sana ballistiikka tulee esille ladattavaa peliä arvioitaessa puhuu omaa kieltään pelin yleisestä laadusta.

Monipuolisuudestaan huolimatta pelin oppimiskäyrä on loiva, ehkä pilotiksi opettelemista lukuunottamatta. Se on myös helppo aloittaa ja lopettaa nopeissa erissä. Battlefield 1943 on esimerkillinen tapaus ladattavien pelien historiassa, ja joka ikisen pikkupelien kehittäjän tulisi ottaa siitä mallia. En näe mitään syytä miksei jokaisen räiskinnän ystävän tulisi ladata peliä, ja kokeilla kannuksiaan taistelukentällä.