Batman: Arkham City - Armoured Edition

Batman: Arkham City kuuluu tämän konsolisukupolven ehdottomaan parhaimmistoon. Siihen on useita syitä: muun muassa löydettävien haasteiden runsaus, jännittävä tarina, eeppiset pomotaistelut ja hyvä pelimekaniikka. Tältä pohjalta uutinen ehostetusta Wii U -versiosta kuulosti erinomaiselta. Julkaisija lupaili parannettua grafiikkaa, entistä enemmän sisältöä ja nokkelia käyttötapoja uudelle Gamepad-ohjaimelle.

Onko Batman: Arkham City - Armoured Edition siis pelin täydellisin versio? Ei aivan.

Wii U -versio ei todellisuudessa ole vuoden vanhaa alkuperäisteosta upeampi. Aika nopeasti peli tekee selväksi, että yksityiskohdat ovat köyhtyneet, eikä ruudunpäivityskään tunnu aivan moitteettomalta. Mutta tietysti sisältö ratkaisee, joten en antanut lievän suttuisuuden lannistaa ensituntien aikana.

Wii U -version lisänimi (Armored Edition) juontuu siitä, että sekä Batman että Kissanainen ovat saaneet pukuihinsa uuden BAT-systeemin. Tuiki tuntemattomista syistä sankarikaksikolla on nyt kuitenkin vaikeuksia kukistaa perusjanttereita, ennen kuin uusi energiamittari on täynnä, minkä jälkeen jaellaankin sitten nyrkkiä ja monoa entistä tappavampaan tahtiin. Sinänsä kelpo systeemi, mutta Batman: Arkham Cityä ei ole tehty tällaista varten.

BAT-systeemi järkyttää taisteluiden herkkää tasapainoa, joka aiemmin oli kohdallaan. Se, mikä ennen tuntui alusta loppuun tyydyttävältä, on nyt hieman tuskallisen oloista napinrämpytystä kaikkivoipan myrskyn edellä. En voi käsittää, kuka muutosta kaipasi. Se tekee Batmanista samaan aikaan sekä kömpelömmän että voimakkaamman, mikä viimekädessä tasapäistää eri vihollisten tarjoamaa haastetta.

Tullessani pelin puoliväliin olin jo menettänyt toivon siitä, että Wii U -versio olisi viimein se kaivattu kympin Batman. Hyvin harvat asiat tuntuvat paremmilta kuin alkuperäisessä pelissä, eikä edes Gamepadin runsas käyttö istu aukottomasti kokonaisuuteen. Siinä missä aiemmin hahmonkehitystä harrastettiin isolla ruudulla, nyt valikoita tihrustetaan ohjaimen näytöltä. Sama koskee karttaa, joka ei ole yhtä selkeä pienelle kuvalle puristettuna. Lisäksi Wii U:lla voi saada selkäänsä, jos Gamepadiä unohtuu katselemaan liian pitkäksi aikaa, koska peli ei karttanäkymässä pysähdy toisin kuin muissa versioissa.

Korostettakoon kuitenkin, etten ole sinänsä Gamepadin kartta- tai valikkokäyttöä vastaan, mutta peli on suunniteltava tätä varten alusta alkaen. Vain siten Gamepadin käyttö saadaan sopimaan saumattomasti pelin tyyliin ja tempoon. Vanhojen elementtien pakottaminen kosketusnäytölle ei ole oikea tapa käyttää uutta ohjainta. Peli ei parane siitä, että ovi avataan napinpainalluksen sijaan näyttöä pyyhkäisemällä. Itse asiassa se vain laskee käyttäjäystävällisyyttä, ja se tuskin on ollut kehittäjien tarkoitus.

Batmanin vimpaimet ovat niin ikään ongelmallisia. Kaikkein karmeimmalta tuntuu batarang, joka tottelee nyt sekä analogitatteja että liikkeentunnistusta. Ohjaus oli aiemmin haastavaa, mutta luotettavan tarkkaa - nyt "bumerangin" heittely on enemmänkin piinaa. Ohjainta on käsiteltävä todella varovasti, ettei batarang kaarra vahingossa seinään kesken tiukan puzzlen.

Pohjimmiltaan Arkham City on edelleen fantastinen, mutta olen syvästi pettynyt siihen, että viimeisenä julkaistu Wii U -versio on toteutukseltaan selvästi pelin heikoin versio. Onnistuneista muutoksista mainittakoon ympäristön skannailu Gamepadiä käyttäen sekä ohjaimen kautta toistettavat ääniviestit. Niiden karkea äänenlaatu parantaa vaikutelmaa siitä, että ne kuuluisivat Batmanin korvanapin kautta. Lisäksi pakettiin on ympätty kaikki julkaistu lisäsisältö, mikä on mukava bonus uusille ostajille.

Niille, jotka eivät ole Batman: Arkham Cityä vielä kokeneet, peli on edelleen viihdyttävä toimintaromppu, mutta kokemus on parhaimmillaan PC:llä, Playstation 3:lla tai Xbox 360:lla. Uusi Wii U -versio jää valitettavasti tämän kolmikon tasosta. Sitä voi suositella lähinnä niille, joilla ei ole mahdollisuutta kokea peliä muilla alustoilla.