Banjo-Kazooie: Nuts & Bolts

Banjo-pelisarjan edellisestä Nintendo 64 -konsolille julkaistusta osasta, Banjo-Tooiesta, on kulunut jo kahdeksan vuotta. Peliä kehittävä brittiläinen Rare tähtää tasoloikkalajityypin uudistamiseen Xbox 360:n yksinoikeuspelillä.

Nuts & Bolts alkaa hauskasti. Lihoneet kaverukset Banjo-karhu ja Kazooie-lintu ovat siirtyneet videopelisankareista helppoon elämään ja pizzan syöntiin. Jokaisen videopelin tekijä L.O.G. (Lord of the Videogames) saapuu paikalle ja vie kumppanukset uuteen rakentamaansa seikkailuun. Johdannon itseironisin hetki koetaan, kun hidas ja turvonnut Banjo lähtee keräämään palapelin paloja, jolloin L.O.G. keskeyttää pelin kertoen tämän olevan liian tylsää katseltavaa. L.O.G. laihduttaa kumppanit ja samalla riistää Kazooielta vanhat kyvyt sanoen ettei niitä enää tarvita.

Uudessa pelissä kaksikko viettää suurimman osan ajasta mitä erilaisimpien kulkuneuvojen ohjaimissa. "Nuts & Bolts on ollut tuotannossa jo neljä vuotta ja se on sinä aikana kokenut monia suunnittelun muutoksia. Alkujaan lähdimme tekemään perinteistä Banjo-seikkailua, mutta pian tajusimme, että meidän on vietävä peliä ja lajityyppiä uuteen suuntaan", kertoo pelin grafiikkateknologiasta vastaava Neill Harrison. "Haluamme antaa pelaajalle ongelmia, joiden ratkaiseminen riippuu pelaajan luovuudesta. Nuts & Bolts on aiemman evoluutio, joka tarjoaa pelaajalle enemmän vuorovaikutteisuutta, tekemistä ja valtaa. Peliä työstää Raren suurin tiimi, joka koostuu yli 70 hengestä", täydentää johtava animaattori Elissa Miller.

Showdown-kylä toimii pelin keskusalueena, josta Banjo siirtyy teemoittain jaettuihin maailmoihin, kuten massiivisen konsolin sisällä pelattavaan kenttään, Logbox 720:een. Kenttien aikarajallisia haasteita läpäisemällä kerätään palapelin paloja, joiden avulla saa avattua uusia tehtäviä ja pelialueita. Valitettavasti aikarajojen myötä pelaamisesta häviää Banjo-peleistä tuttu tutkimisen ja seikkailun merkitys.

Ohjattavuus toimii hienosti. Banjo hyppii ja lyö Kazooiella tarkasti. Monipuolisten ajoneuvojen kontrolleissa on luonnollisesti suuria eroja ja pelattavuuden kannalta tärkeintä on niiden hyvä hallittavuus. Ohjaus vaihtelee ajoneuvojen kesken tarkasti ja paino, kääntyvyys sekä nopeus vaihtelevat reilusti. Pelin fysiikkamalli on määritelty aidon tuntuiseksi. Rakentamisessa täytyy olla tarkkana, mikäli mielii saada oman helikopterin ilmaan. Propellien paikat tulee laittaa tasapainoon, jotta lentäminen olisi hallittavissa. Banjon ollessa kulkuvälineen ohjaksissa näytetään ohjaimen nappien toiminnot ruudun yläkulmassa. Pelaaja voi ampua raketteja, hyppyjousia tai irrottaa - kuuraketin tavoin - osan menopelistä. " Emme anna Kazooien kautta pelaajalle liikkeitä, vaan ajoneuvo-editorilla pelaaja kehittää kykynsä itse", selventää Harrison. Nuts & Boltsin suurin mielenkiinto kohdistuu juuri pelaajan valintoihin, joiden kautta pelikokemus muotoutuu omakohtaiseksi. "Valitsemamme vapaa pelattavuus on aiheuttanut paljon päänvaivaa ohjelmoinnissa ja pitkäaikaisessa testauksessa", jatkaa Harrison. Ensitestin perusteella Nuts & Bolts vaikuttaa silti hiotulta ja bugittomalta.

Nuts & Boltsin suurin valtti on ajoneuvokeskeinen pelattavuus ja autojen rakentaminen. Pelaajalla on vapaat kädet muokata haluamansa vehje 19x19x19 ruudukossa, jossa saa olla enintään 250 palaa. Helposti omaksuttava rakentaminen tapahtuu 12 peruselementistä, jotka jakautuvat lukuisiin alavalikoihin. Mahdollisuuksia on valtavasti ja Rare esitteli hauskoja rakennelmiaan, kuten esimerkiksi jättimäisen hiihtäjän ja avaruusraketin. Pelissä etenemällä Banjo saa lisää rakennustarpeita ja valmiita pohjapiirustuksia uusiin ajokkeihin. Pelattavuus ja haasteiden selvittäminen liittyy kiinteästi yrityksen ja erehdyksen kautta oppimiseen. Oikeiden kulkuvälineiden valmistaminen vaatii kärsivällisyyttä, ja ajoneuvopajassa leikkiminen lohkaisee merkittävän osan peliajasta.

Nuts & Boltsin nettipelilajien, kuten sumopainin, vesipoolon ja jalkapallon pelaaminen brittiläisiä kollegoita vastaan oli viihdyttävää, mutta pitkäjaksoiseen pelaamiseen ei moninpelistä nähdyn perusteella ole. Nettipelaamisessa ei ole paljoakaan syvyyttä, vaan se tuntuu kaoottiselta koheltamiselta. Rakentamiaan viritelmiä voi lähettää ystäville netin välityksellä.

Huumori ja sarkasmi ovat liittyneet sarjaan alusta alkaen. Nuts & Bolts huvittaa pelisession aikana useasti ja siinä on viittauksia niin Raren aikaisempiin peleihin kuin kilpaileviin pomppijoihin, kuten Super Marioon. "Koomisuus on ollut Raren pelissä aina tärkeää ja humoristiset letkautukset kuuluvat erityisesti Banjo-peleihin. Haluamme pystyä nauramaan itsellemme. Etenkin Grabbed by the Ghouliesin surkea menestys tarjoaa meille herkullisia itseivan aiheita!" nauraa Miller.

Pelin värikäs ulkoasu on viehättävää. Satumaisessa grafiikassa on runsaasti yksityiskohtia ja pelialueet ovat valtavia. Ruudunpäivityksessä ilmeni vielä parannettavaa, mutta pelaaminen oli suurimmaksi osaksi sujuvaa. Kulmikas Banjo muistuttaa itseään vanhoista peleistä ja visuaalisuuden rakennettu ilme on vahva. Puut ovat metallista ja tasojen pinnat on ommeltu yhteen. Pelin keinotekoisesti koottu grafiikka tuo mieleen Nintendon klassikkotasohyppely Yoshi's Islandin. "Haluamme että visuaalisuus heijastaa rakennuksen teemaa. L.O.G.:n rakentama maailma, joka on suuri viittaus siihen että kyseessä on videopeli videopelin sisällä, antaa pelillemme omakohtaista ilmettä", kertoo Harrison ja samalla täydentää olevansa ylpein pelin graafisesta ulkoasusta. Miller on samaa mieltä grafiikan laadukkuudesta ja korostaa myös sulavaliikkeisen animaation näyttävyyttä - kuinkas muuten, henkilöiden työnkuvat huomioiden.

Nuts & Boltsin pelaaminen on hauskaa ja erilaisten kulkuneuvojen rakentaminen luovaa, mutta ennakkoversio herättää epäilyksiä pelisuunnittelun mahdollisesta itsensä toistavuudesta. Pelaaminen on kovin suoraviivaista ja samankaltaista siirtymistä tai tavaroiden kuljettamista paikasta toiseen. Toivoa sopii, että lopullisen version tehtävissä on enemmän vaihtelua ja kekseliäisyyttä. Yli sadasta haasteesta koostuvalla yksinpelillä on pituutta Harrisonin mukaan reilut 15 tuntia. Hän kertoo myös pelikokemuksen olevan epälineaarinen, joten toivoa on.

On vaikea arvailla, kuinka sarjan ja tasoloikinnan ystävät reagoivat Banjon muutoksiin. Tekijät perustelivat ratkaisuaan suunnanvaihtoon sillä, että tasoloikkien ja toimintaseikkailujen lajityyppi on ollut liian paikallaan ja heidän oli tehtävä jotain uutta. "Meillä on laaja ja uskollinen fanikunta. Pelaajat muistavat ja arvostavat vanhoja Banjoja. He odottavat uutta Banjo-seikkailua, mutta kaikki eivät tietenkään tule olemaan tyytyväisiä uudistuksiimme. Jatko-osamme erilaisuus ja ainutlaatuisuus tekevät hyvää genrelle ja peliteollisuudelle yleensä. Emme halua pysyä paikallaan, vaan Rarella tahdomme haastaa ja kehittää itseämme pelintekijöinä", Harrison vastaa haastattelun lopuksi. Lähtökohdat ovat kunnioitettavia ja on ilahduttavaa nähdä, että Rare tekee parhaansa tuodakseen tuoreen pelikokemuksen tasoloikkagenreen.