
Ehkä paremmin käsikirjoittajana tunnetun Edgar Wrightin ohjaama Baby Driver on tarinaltaan hyvinkin perinteinen rikoselokuva, mutta sen musiikkia painottava toteutus tekee siitä poikkeuksellisen. Varsin tunnettujen näyttelijöiden kavalkadi tekee sekin hyvän säväyksen kokonaisuuteen.
Nuori automies Baby (Ansel Elgort) joutui vauvana auto-onnettomuuteen, ja sai sen seurauksena pysyvän kuulovamman. Tämän seurauksena hänen on kaiken aikaa kuunneltava musiikkia peittääkseen korviaan vaivaavan tinnituksen. Kundi on sotkeutunut kokeneen rikollispomo Docin (Kevin Spacey) kuvioihin: Babyn tehtävänä on toimia pakoauton kuskina pankkiryöstöjen jälkimainingeissa. Poikkeuksellisen taitava kuski rakastuu läheisen kuppilan työntekijään Deboraan (Lily James), ja haluaisi pois rikoksen poluilta. Sepä ei olekaan aivan niin helppoa kuin Baby oli kuvitellut.
Elokuva on jaettu ryöstöihin, ja niiden välisiin seuraavan ryöstön suunnittelujaksoihin. Kaiken aikaa Babyn päätös päästä pois kuvioista vahvistuu. Erikoisen elokuvasta tekee se, miten musiikkia kuuntelevan kuskin kappalevalinnat nivotaan osaksi tarinaa. Kuultavien biisien kulku on sidottu ruudulla nähtäviin tapahtumiin. Näin ollen elokuva muistuttaa omalla tavallaan toisiaan seuraavia musiikkivideoita. Tarinaa on kuitenkin helppo seurata, ja tempo on onnistunut. Näin ollen poikkeava tapa yhdistää musiikki perinteiseen elokuvaan toimii moitteetta.
Henkilöhahmoja on paljon, mutta valitettavasti itse Babya lukuun ottamatta kaikki ovat stereotyyppisiä pahiksia tai hyviksiä. Rikolliset ovat kovan näköisiä eivätkä kauheasti hymyile. Johtohahmo puolestaan on odotetun laskelmoiva ja alaisiltaan paljon vaativa. Mitään yllättävää ei ole luvassa. Näin ollen elokuvan kantavaksi voimaksi jäävät musiikkivideomaisen toteutuksen ohella kaikin puolin onnistuneet toimintakohtaukset, jotka odotetusti ovat suurimmaksi osaksi autolla kaahailua. Näiden jaksojen energia alleviivaa ohjaajan kykyä hallita niin dialogipainotteiset draamaosiot kuin hengästyttävät toimintapaukuttelutkin. Harmillisen usein ohjaajalta onnistuu vain toinen näistä tyyleistä.
Lisämateriaalit ovat epätavallisen kattavat ottaen huomioon, ettei kyseessä ole tunnettu suuren budjetin elokuva. Mukana on kolmen vartin katsaus elokuvan tekemiseen, tekijöiden kommenttiraitoja, poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia ja niin edelleen. Jos siis nähty raina miellyttää, voi nautintoaan jatkaa lisämateriaaleihin syventymällä.
Baby Driver on tarinaltaan hyvin perinteinen rikoselokuva, puitteiltaan ammattitaidolla rakennettu ja musiikkivideomaisesti kerrottu. Leffa yhdistelee useita erilaisia lajityyppejä toisiinsa hämmästyttävän onnistuneesti. Klassikkoainesta siinä ei ole, mutta taidokkaasti tehtyä elokuvaa on aina mukava katsoa.