Avatar: Frontiers of Pandora onnistuu pelinä varsin hyvin

Ohjaaja James Cameronin Avatar-elokuvista on kehkeytynyt maailmanluokan ilmiö, joka on mittakaavaltaan ihan omissa ulottuvuuksissaan. Tästä huolimatta Avatarin maailmasta ei ole ihan kauheasti pelejä väännetty. Ubisoft on kuitenkin nyt tehnyt James Cameronin tuotantoyhtiö LightStormin kanssa yhteistyössä Avatar: Frontiers of Pandoran, jota olen suurella mielenkiinnolla ennättänyt odottaa jo jonkinmoisen hetken.

Noin 16 vuotta sen jälkeen, kun Jake Sullyn johtama sotajoukko voitti sodan Pandoralla, ovat ihmiset nyt palanneet takaisin. Na'vien ja ihmisten suurlähettiläiksi alun perin koulutettu Na'vi-joukko pelastuu täpärästi pitkästä hyperunesta. Ihmisten tehdessä tuhoa ympäristöön Na'vi-joukko päättää aloittaa kapinan tunkeilijoita vastaan Pandoran pelastamiseksi.

Avatar: Frontiers of Pandora käynnistyy puuduttavan pitkällä alkuvideolla, jonka aikana ei voi muuta kuin katsoa turhan monimutkaista alustusta tarinalle. Avatar: The Way of Water -elokuvan tavoin peli käynnistyy liian pitkillä aikahypyillä, kun tapahtumissa edetään nopealla vauhdilla pitkälti toistakymmentä vuotta. Alkuvideosta kuitenkin selvitessä monipuolinen ja napakka meno imaisee nopeasti pelaajan mukaansa. Tarina itsessään tuntuu kuin turistikierrokselta, joka näyttää pelaajalle vieraan planeetan monipuolisuuden useiden erilaisen tekemisen avulla. Pelin laaja päätavoite koostuu lukuisista pienemmistä tehtävistä, jotka ovat varsin selkeitä. Kuitenkin kokonaisuutena vapaasta puuhailusta planeetalla jää hieman irtonainen tunne, varsinkin kun vastustajina toimivat ihmiset ovat lähinnä kasvotonta massaa ilman selkeästi kukistettavaa pääpahista.

Pelissä on mahdollista muokata pelattavan hahmon ulkonäköä mieleisekseen. Oman hahmon ilmeen säätäminen on aina hauska ja persoonallinen lisä, joka syventää kokemusta ja tekee pelistä henkilökohtaisemman. Avatar: Frontiers of Pandorassa kuitenkin hahmon säädön olisi voinut jättää pois. Vaikka säätömahdollisuuksia on kasvojen osalta runsaasti, säätöjen väliset erot ovat niin vähäiset, etten oikeasti edes mielikuvitusta käyttämällä aina huomannut, mikä valintojen välillä muuttui. Ainoastaan ihon sävyn ja raidoituksen muutoksilla oli jotain huomattavaa eroa.

Pelimekaanisesti Frontiers of Pandora lainaa paljon Ubisoftin Far Cry'lta. Pelaajaa viedään eteenpäin erilaisten tehtävien parissa, joiden suorittaminen kuljettaa pääjuonta eteenpäin avaten samalla Pandora-planeettaa ja monipuolista ympäristöä tutkittavaksi. Päätehtävien ohella vastaantulevat hahmot tarjoavat erilaisia sivutehtäviä, jotka syventävät hahmojen taustoja ja valottavat tapahtumia ja historiaa. Silmistä kuvattu vapaa samoilu laajassa maailmassa sisältää vuorovaikutusta paikallisen kasvuston ja eläimistön lisäksi myös vihollisten pois ajamista tukikohdista. Pelaaja pystyy apostolikyydin ohella hyödyntämään planeetan eläimistöä liikkumiseen niin maassa kuin ilmassakin ampuessaan tietään läpi vihollisjoukkojen ja näiden rakentamien koneistojen. Saastuttavat laitteet tuhoutuessaan mahdollistavat luonnon uudelleenheräämisen ja tekevät pelialueista taas elinkelpoisia paikalliselle eliöstölle.

Teknisesti na'vi-hahmon ohjailu on huoliteltua ja sujuvaa. Komennot menevät hyvin perille ja selkeiden käskyjen avulla hallinnan tunne on hyvä olipa sitten kyseessä juoksentelu, ratsastus tai lentely. Tosin pienten bugien ansiosta onnistuin tipahtamaan kallioilta kuolemaani ikrania kesyttäessä, ja hukuttamaan vahingossa pa'lin koskessa ratsastaessa. Nämä satunnaiset tilanteet muodostavat hieman erilaisen ja sitäkin hupaisamman vaihtoehtohetken luontoa rakastavien na'vi-heimolaisten keskuudessa.

Monipuoliset maastot ottavat hyvin huomioon na'vien suuren koon ja ketteryyden osana liikkumista ja hahmolle saakin hyvää vauhdin tunnetta viiletettäessä pitkin viidakkoa ja kiipeillessä liaaneja pitkin. Ampumiseen taas annetaan hyvät eväät monipuolisine aseineen. Hahmo kantaa mukanaan reippaasti arsenaalia ja vaihtoehtoina on muun muassa niin alkukantaisia - mutta ei suinkaan tehottomia - jousia ja keihäitä kuin ihmisten käyttämiä konetuliaseita ja haulikoitakin. Ammuskelu on toteutettu luonnollisen oloisesti ja sihtauskin on varsin tarkkaa jopa ohjaimella pelattaessa. Tästä huolimatta taistelut vihollista vastaan kärsivät liian konemaisista vastuksista. Vaikka pysyisi piilossa ja vihollinen räjähtäisi heitettyyn kranaattiin, kaikki loput alueen viholliset ovat tämän jälkeen täysin tietoisia sijainnista. Piiloissa hiippailu keskeytyy turhan helposti muutenkin skarppina oleviin vihollisiin. Tähän kun vielä lisätään varsin pahasti vahinkoa tekevät vihollisten tuliaseet alkuperäisväestön ihoon, taistelut menevät aikamoiseksi piilossa äheltämiseksi dynaamisen räiskinnän sijaan ja laskevat tunnelmaa. Toisaalta ilmataistot lentävällä ikranilla vihollisten kopterimaisia tykkikoneita vastaan tuntuvat mukavan tasapainoisilta ja tiivistunnelmaisilta yhteenotoilta.

Taistelun ohella isossa osassa on paikkojen tutkiminen ja tavaran keräily. Lähinnä erilaista kasviperäistä siementä, kukkaa ja sieniä hamstraava hahmo voi hyödyntää tavaroitaan monin tavoin. Kerätty roina käy esimerkiksi kauppatavarana vaihdossa johonkin enemmän tarvittavaan hyötytavaraan. Pelaajalla on mahdollisuus myös ehostaa omia aseitaan ja vaatetustaan muun muassa isomman vahingon ja paremman kestävyyden nimissä. Tukikohtiin ja leireihin ympäri Pandoraa on sijoitettu tavaroiden ehostamiseen tarkoitettuja työpisteitä. Tavaroiden parissa askartelu on tehty miellyttävän selkeäksi ja suoraviivaiseksi valikoiden ilmoittaessa milloin jokin asia on päivitettävissä. Kasviperäistä kerättävää voi myös yhdistellä saalistettujen eläinten lihaan tai keskenään osana hauskaa ruuanlaittoa. Kokkailussa voi kokeilla erilaisia yhdistelmiä ja löytää hyödyllisiä ja herkullisia reseptejä tai pilalle menneitä kauheuksia. Hahmo myös kerää kokemuspisteitä osana toimintaansa ja pisteet saa muutettua erilaisiksi erityisominaisuuksiksi useiden eri toiminnallisuuksien kuten kestävyyden, metsästyksen ja taistelun alle.

Avatar-elokuvien huikean visuaalisen ilmeen takia Frontiers of Pandoralle kasaantui aikamoiset paineet grafiikkansa suhteen. Peli kuitenkin yllättää enemmän kuin positiivisesti olemalla yksi näyttävimmistä peleistä tähän mennessä. Pandora-planeetan luonto on suorastaan huikea, jossa yksityiskohtien määrä ällistyttää ja dynaamisesti toimiva ja tilanteisiin reagoiva ympäristö sääolosuhteineen tekee todellisen vaikutuksen. Tuulessa liikkuvat ruohikot, monipuolinen eläinympäristö ja upea valon käyttö esimerkiksi auringon ja räjähdysten myötä oikein pysäyttävät ihmettelemään peliä. Hahmot ovat yksityiskohtaisia ja animaatiot eläväisiä. Peli on hyödyntänyt tehokkaasti elokuvia varten kirjoitettua taustatietoa rakentaakseen todella uskottavan, vieraan planeetan ekosysteemin. Xbox Series X pyörittää peliä sujuvasti suurimman osan ajasta, mutta paikoittain on havaittavissa pientä tökkimistä silloin, kun ruutuun pakataan tarpeeksi silmäkarkkia. Lataustauot pysyvät maltillisina eivätkä oikeastaan häiritse menoa.

Pelin äänimaailma on myös ensiluokkaista kuulostaen yhtä monipuoliselta kuin miltä pelimaailma näyttää. Alueiden äänimaailma muodostuu useista yksityiskohdista eläinten ääntelystä lehtien kahinaan ja tuulen huminasta sateen ropinaan. Äänisuunnittelu on huolitellun ja täyteläisen kuuloista kaikin tavoin. Ääninäyttely on myös todella laadukasta ja luonnollisen kuuloista. Hahmoissa on tunnetta ja keskustelut soljuvat luontevasti. Hauskana lisänä pelattava hahmo muun muassa reagoi ääneen vuorovaikutuksesta ympäristöön, kuten päänsä lyömisestä kattoon hypyn yhteydessä. Musiikki on kuin suoraan elokuvasta otettua. Mahtipontiset orkesterisovellukset etnisine kuoroineen tukevat seikkailua upeasti ja tekevät menosta entistä miellyttävämpää.

Hitaan alun ja turhan hahmomuokkauksen jälkeen Avatar: Frontiers of Pandorasta kehkeytyy mielenkiintoinen ja viimeisen päälle huoliteltu toimintaseikkailu. Huikean visuaalisen ilmeen siivittämänä uskottava ja eläväinen Pandoran planeetta kääntyy kiehtovaksi vapaaksi temmellyskentäksi, josta monipuolinen tekeminen ei lopu. Yhteydet Far Cry -peliin ovat selvät mutta eivät mitenkään ongelmaksi asti. Frontiers of Pandoran omaperäinen ja rikas maailman tuntuu piristysruiskeelta laadukkaissa avoimen maailman seikkailuissa, mikä Far Cry -sarjan viimeisimmistä osista on puuttunut.