Asterix ja Obelix Britanniassa

Asterix ja Obelix ovat aikojen saatossa ehtineet seikkailla monessa eri mediassa, mutta pääasiassa heidät muistetaan sarjakuvista. Tarinat ovat aina yhdistelleet oivalla tavalla oikeaa historiaa unohtamatta kuitenkaan viittauksia nykyaikaan. Seikkailut Britanniassa jatkavat aiempien elokuvien viitoittamalla tiellä, joten lopputulos on varmaa peruslaatua.

Tarina on hyvin yksinkertainen, mutta sekaan laitetut mutkat tekevät helposta duunista kaikkea muuta kuin suoraviivaisen. Julius Caesar (Fabrice Luchini) haluaa vallata Britannian. Piiritystilanne alkaa näyttää kuningattaresta sietämättömältä, joten hän lähettää luottomiehensä Galliaan hakemaan taikajuomaa avuksi. Tärkeään Britannia-tehtävään valitaan tietenkin Asterix (Edouard Baer) ja Obelix (Gerard Depardieu).

Leffa kulkee riemukkaasta komediakohtauksesta toiseen. Pääasia ei oikeastaan ole taikajuoman kuskaus kanaalin yli, sillä se on pelkkä tekosyy uusille maisemille ja hersyville sivuhahmoille. Sarjakuvien tunnelma on upeasti tavoitettu: tätä lähemmäs sarjakuvaa ei näytelty elokuva enää pääse. Värikarkissa ei säästellä, viikset ovat mahtavia ja lavasteet huvittavan nykyaikaisia. Digitaaliset tehosteet ovat hieman halpoja ja osa lavasteista muovisia, mutta kaikki kuitenkin näyttää esikuvansa mukaiselta. Mukaan on saatu varsin kivuttomasti niin brittihuumorin leimallisuutta kuin viittauksia kuuluisiin elokuviinkin. Jokin kuitenkin tökkii. Tiedostan leffan ansiot ja kerronnallisen sujuvuuden, mutta itse huumori ei kuitenkaan iskenyt. Ongelmallista on sekin, ettei ainutkaan henkilöhahmo ole erityisen kiinnostava. Täydellinen nauttiminen vaatii myös ennakkotietoja sarjakuvista.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan. Tämä on sääli, sillä näin maineikkaasta lähdemateriaalista ponnistavalla elokuvalla olisi ainesta vaikka millaisiin katsauksiin. Tällaisenakin lähes kaksituntinen raina on kelpo viihdettä, muttei tee niin suurta vaikutusta kuin olisin odottanut.