Odotetusti Ubisoftilla on varsin kunnianhimoinen suunnitelma julkaisun jälkeisen lisämateriaalin osalta Assassin's Creed Originsille. The Hidden Ones on ensimmäinen kahdesta varsin kookkaasta lisälatauksesta, jotka lisäävät mukaan uuden tarinan, uusia alueita, tekemistä ja tietenkin juonellisia tehtäviä. Tämä siitä huolimatta, että peli oli jo valmiiksi pullollaan tekemistä.
The Hidden Ones sijoittuu peruspelin jälkeiseen aikaan. Bayek matkustaa Punaisenmeren toiselle puolen Siinaille, ja tarkoituksena on auttaa paikallista Hidden Ones -järjestöä. Tämä Hidden Ones, tai siis oikeastaan Veljeskunta, on edelleen vasta muovaamassa uskoaan ja toimintatapojaan. Sarjan faneille laajennuksen tarina tuntuu selvästi merkityksellisemmältä peruspeliin verrattuna. Laajennus sitoo juonta pääpelin kanssa yhteen monilla nokkelilla tavoilla.
Uudessa laajennuksessa on kaikkiaan neljä aluetta, jotka ovat kooltaan melko pieniä. Yksi näistä neljästä on Punainenmeri, joka on käytännössä vain avoin vesialue. Tästä huolimatta tekemistä riittää runsain mitoin. Lisäosan läpäisyssä kuluu kaikkiaan seitsemän tunnin verran, mikäli tekee suurimman osan tarjolla olevasta sisällöstä. Tasokattoa on nostettu viidellä pykälällä lukemaan 45, ja tämän lukeman saavuttaa melko kivuttomasti. Toisaalta kykypuussa ei ole uusia taitoja opittavaksi, joten pisteitä tulee laitettua joko master-kykyihin tai sitten niihin taitoihin, joita ei pääpelissä katsonut tarpeelliseksi avata.
The Hidden Onesin eräs ongelma on, että maiseman putsauksesta sai jo kyllikseen pääpelissä. Näin ollen oikein mikään ei motivoinut uudella kartalla olevien leirien puhdistukseen. Eteenpäin ajava voima on arkuista löydettävät paremmat varusteet. Toinen miellyttävä ajankulu on papyrusrullien arvoitusten selvittäminen, jotka tuntuivat peruspeliin verrattuna aiempaa haastavammilta. Hermit-paikat ja Stone Circle -tutkinta tekevät nekin paluun rauhallisempaa pelaamista varten.
Tehtävien suunnittelun taso on hieman epätasaista. Tämä on harmillista, koska juuri tällä osa-alueella peruspeli suorastaan loisti. Toiset toimeksiannot ovat pitkiä ja loppuun saakka mietittyjä kokonaisuuksia, kun taas toisista jää mielikuva, että joko aika tai mielenkiinto on loppunut pelinkehittäjiltä kesken.
Pääpeliin verrattuna The Hidden Onesissa on merkittävästi enemmän teknisiä ongelmia. Vastaan tuli niin kummallisesti toimivaa tekoälyä, kohteiden läpi menemistä kuin kivien tai huonekalujen sisään juuttumistakin. Huolestuttavin on tehtävä, jossa pahisten havaittua pelaajan ruudunpäivitys alenee suorastaan mateluksi vihollisten suuren lukumäärän vuoksi. Kaikissa avoimen maailman peleissä on toki omat ongelmansa, ja tulevaisuuden päivitys oletettavasti korjaa ongelmia.
Kaiken kaikkiaan The Hidden Ones jatkaa onnistuneesti pääpelin tarinaa, ja lisälataus vetoaa ennen kaikkea sarjan faneihin: peruspelin painopiste oli enemmän Bayekissa itsessään assassiiniveljeskunnan sijasta. Tarjolla on pitkälti lisää sitä samaa, ja ympäristöt ovat yksityiskohdistaan huolimatta jokseenkin tylsempiä kuin pääpelissä. Lataus kannattaa, mikäli haluaa tekosyyn palata takaisin pelaamaan viime vuoden yhtä kovimmista avoimen maailman peleistä.