Assassin's Creed: Liberation HD tuo aiemmin Playstation Vitalle rajatun osion Ubisoftin pitkäikäisestä seikkailusarjasta nyt myös kotikonsolipelaajien hyppysiin. Peliä on tietenkin skaalattu ylöspäin ainakin grafiikan puolesta, mutta kyseessä ei silti ole täysimittainen kokemus. 12-15 tuntia on kuitenkin kunnioitettava päräys, jonka päälle tulevat vielä tietysti kaikkien keräiltävien metsästys, jos sellaisesta sattuu tykkäämään.
Liberationin pääosassa nähdään ranskalais-afrikkalaista syntyperää oleva Aveline de Grandpré, joka toimii salamurhaajana varakkaan kauppiasperheensä suojista New Orleansissa. Avelinella on paikallinen mestari, mutta häntä juoksuttavat myös perheen kilpailijoiden järjestämät ongelmat sekä orjien huolet.
Vaikka Liberationin tarina ja värikkäät puitteet ovat piristävämpiä kuin puisevan Connorin seikkailut Assassin's Creed III:ssa, jää se silti toiseksi isoveljelleen, joka ei ollut mikään mestariteos itsekään. Paranneltu grafiikka toimii Ubisoftille perinteiseen tapaan maisemissa ja valaistuksessa, mutta hahmot ovat edelleen suhteellisen karkeita moniin kilpailijoihin verrattuna.
Assassin's Creed: Liberation HD kärsii myös jokaisesta niistä bugeista, jotka vaivasivat AC III:a, ja onpa siihen "keksitty" muutama uusikin. Ihmisiä ja pahimmassa tapauksessa vartijoita ilmestyy tyhjästä, koska peli ei ehdi ladata niitä ajoissa mukaan maisemaan, kuolleet jäävät sätkimään maahan ja tiputetut musketit leijuvat taas ilmassa. Siinä missä en koskaan saanut AC III:a niin pahaan solmuun, että olisin joutunut aloittamaan tehtävän alusta, jouduin tekemään sen jopa useita kertoja Liberationin aikana, ja se on kuitenkin vain puolikas emopelinsä mitasta.
Tehtävät ovat onneksi lyhyitä, joten vaikka sellaisen joutuisikin polkaisemaan alusta asti uusiksi, ei siinä mene ikuisuutta. Nopeat tehtävät ovat tietysti Vitan peruja, mutta ne eivät ole mielestäni ollenkaan huono asia. Assassin's Creed -sarja hukkaa monesti suhteellisuudentajunsa, joten tällainen "maistelumenun" muotoon laadittu seikkailu on konseptina aivan hauska. Jos toteutus vain olisi samalla tasolla..
Liberation ei myöskään jää pahemmin selittelemään itseään, jossa on sekä hyvät että huonot puolensa. En pitkäaikaisena AC-pelaajana oikeastaan halua kuulla enää kertaakaan kenenkään jaarittelevan lävitse kaikkia Salamurhaajien ja Temppeliritareiden ikuisen sodan hienouksia tai legendoja ensimmäisestä sivilisaatiosta. Toisaalta minua kiinnostaisi tietää ketä olen tappamassa ja miksi, ja kuka helkkari on tämä valjun oloinen kaveri, joka tuntuu tietävän kaikki salaisuuteni? Jälleen kerran pelaajien odotetaan nuohoavan pelin tietopankkia vastausten toivossa, ja se ei vain ole toimivaa tarinankerrontaa.
Tämä on kaikki kovin harmillista, koska New Orleans ja sen suomaisemat ovat tosiaankin piristävää vaihtelua. Aveline pystyy myös esiintymään niin hienostoneitinä, orjana kuin salamurhaajanakin, ja näillä kaikilla rooleilla on omat mekaniikkansa. Nämä tuoreet kommervenkit jäävät kuitenkin hajanaisen tarinan ja bugisen toteutuksen jalkoihin, eikä Liberationia lopulta voi suositella kuin niille sarjan faneille, joiden on pakko päästä kokemaan sen kaikki käänteet itse. Muille pelaajille ilmeinen valinta on kaikilla tavoin ylivoimainen Assassin's Creed IV: Black Flag.