Suomi
Gamereactor
arviot
Assassin's Creed IV: Black Flag

Assassin's Creed IV: Black Flag

Merirosvo hiekkalaatikossa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Assassin's Creed -pelisarjan uusin inkarnaatio seilaa monella tapaa uusilla vesillä. Assassin's Creed IV: Black Flag kiertää onneksi karikot pääsääntöisesti kaukaa ja löytää horisontin takaa jotain sellaista, mihin niin paatunut veteraani kuin ensikertalainenkin voi hukuttaa tunnin poikineen. Perinteitä ei ole hylätty, mutta ne siintävät entistä etäisempänä tykkien laulannan hukuttaessa suurimman osan menneisyyden kaipuusta.

Pelisarjoja on vaikea arvostella ilman historian painolastia. Alkuperäinen Assassin's Creed loksautti leuan jos toisenkin ilmestyessään vuoden 2007 loppupuolella. Sen saumaton parkour-kiipeily ja mystisiin salamurhaajiin keskittyvä juoni pistivät sarjan kerralla pelien maailmankartalle. Kakkososa kiillotti konseptin liki täydelliseksi lisäosineen. Kolmonen taas otti hieman äkkiväärän käännöksen trilogian päätösosana vanhojen eurooppalaisten metropolien vaihtuessa hieman autioksi Yhdysvaltain sisällissodaksi, joka jätti ainakin allekirjoittaneen kylmäksi. Peli oli kuitenkin samalla merkki tulevasta, sillä sen valopilkkuna ollut meritaistelu on uutukaisessa nelososassa nostettu lähes kiipeilyn ja murhailun tasolle. Kaikkia painopisteen muutos ei taatusti tule miellyttämään, mutta itselleni pieni renessanssi teki vain ja ainoastaan hyvää.

Assassin's Creed IV: Black Flag

Trilogia nykyaikaan sijoittuvine tapahtumineen sai päätöksen kolmosessa, joten nyt tarina pääsee ainakin näennäisesti tyhjältä pöydältä liikkeelle. Animus-laite on edelleen kuvioissa mukana, mutta täysin erilaisella pohjalla edellisiin osiin verrattuna. Tällä kertaa seurataan piraattikokelas Edward Kenwayn koettelemuksia 1700-luvun kuohuvalla Karibianmerellä. Eddie ei ole tyytyväinen vaatimattomaan palkkaansa ja lähtee morsmaikkunsa estelyistä huolimatta Walesista Uuteen Maailmaan kultaa vuolemaan. Assassiinien ja Temppeliritareiden ikiaikainen sota on edelleen läsnä, mutta siihen ei heittäydytä aivan samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Tämä on mainos:

Piraatti-Kenway ei ole aivan yhtä pikkutarkasti kuvitettu hahmo kuin edellisosien Enziot sun muut, mutta jättää toisaalta hieman enemmän tulkinnanvaraa pelaajalle. Täysveriseen toimintaankin päästään kolmososan hidasta alkua nopeammin, vaikka peli paljastaa salojaan edelleen pikku hiljaa uusien härveleiden ja sivuaktiviteettien muodossa. Merirosvoteemaa kohdellaan varsin rehellisesti, vaikka vastakkainasettelu "vapautta rakastavien kansalaisten" ja kruunua puolustavien "kapisten monarkian käskyläisten" välillä onkin nähtävissä. Piraattilegendoja pyörii myös pääjuonen mukana alusta lähtien. Taiteellista vapautta onkin helppo harjoittaa vaikkapa Edward Teachin eli tuttavallisemmin Mustaparran kohdalla, sillä herran historiasta tunnetaan paljon legendoja mutta vähän totuuksia.

Pelin syvässä ja märässä hiekkalaatikossa on melkoisesti tekemistä. Tarina johdattelee Edwardin vaatimattomista alkuvaiheista kohti täysveristä piratismia omine piilopaikkoineen ja laivoineen. Maailma on valtava, ja se on täynnä niin pieniä paratiisisaaria kuin Havannan kokoisia, eurooppalais-kolonialistisia kaupunkejakin. Tutuksi tulevat suurin piirtein kaikki kohteet merirosvomytologiasta Nassausta Tortugaan ja Kingstoniin. Kohteiden välimatkat ovat melkoiset ja vaikka Edwardin oma lippulaiva Jackdaw nopea onkin, eri kaupunkien ja saarien välillä voi liikkua pikamatkustuksella hyppien, kunhan paikka on kerran löydetty. Ratkaisu toimii hyvin, sillä paikasta toiseen siirtyminen käy tarvittaessa rivakasti, mutta samalla pelaaja tietoisesti jättää käyttämättä monituiset tavat kääriä sivutuloja kauppalaivoista, kuriireista, salamurhista tai piilotetuista aarteista. Erityisen miellyttävää on seilata maailman meriä lihavien laivojen toivossa, sillä meritaistelu on kolmososan tapaan sujuvaa.

Mikään purjehdussimulaatio peli ei ole, mutta pelimäisyydessään riittävän omaleimainen ja erottuva vaikkapa autolla ajamisesta. Paatin liikkeissä on sopiva määrä kankeutta ja inertiaa, että illuusio purjehtimisesta syntyy. Ja kun ryöstösaalista on riittävästi, sitä voi tuhlata niin uusiin miekkoihin, pistooleihin, asusteisiin, laivan päivityksiin ja vaikka mihin. Niitä tarvitaankin, sillä vedet ovat väärällään espanjalaisia ja englantilaisia laivoja, merirosvonmetsästäjiä, harppuunointimahdollisuuksia ja niin edelleen.

Edeltäjiensä tavoin Edward liikkuu talojen katoilla, alusten mastoissa ja puiden latvustoissa kepeästi. Vapaa juoksentelu on pääosin sujuvaa, mutta välillä realististen animaatioiden aikaansaama kankeus aiheuttaa virheellisiä seinillekiipeilyhetkiä tai äkkikuolemia jorpakossa. Automaattitallennus on onneksi varsin aktiivinen, eikä pelitilannetta tarvitse usein ottaa kaukaa uusiksi.

Tämä on mainos:
Assassin's Creed IV: Black FlagAssassin's Creed IV: Black Flag

Vaikeustaso on muutenkin anteeksiantavaisempi edellisosiin verrattuna, joka on hieman kaksipiippuinen kokemus käytännössä. Toisaalta se mahdollistaa kaikenlaisen eksperimentaation pyssyjen, puhallusputkien erikoisnuolten, savupommien ja ympäristön hyväksikäytössä. Toisaalta taas tälle kaikelle ei ole välttämättä tarvetta, sillä tehokas vastaiskujärjestelmä pitää huolen, että moninkertainen ylivoimakaan ei ole Edwardille mahdoton päihittää. Pelissä ei ole vaikeusasteen valintaa aloittaessa, joten siinä mielessä haaste pitää käydä hakemassa itse. Legendaariset sotalaivat pistävät sentään kunnolla kampoihin merillä. Niiden ampuessa täyslaidallisia tuntuu, kuin kuulakuuro ei loppuisi koskaan.

Ulkoasultaan peli on juuri ilmestyneen Grand Theft Auto V:n tavoin suurin piirtein parasta, mihin tässä vaiheessa kymmenen vuotta vanha rauta pystyy [peli arvioitiin Xbox 360:lla -toim. huom.]. Meri lainehtii nätisti ja kaupungeissa on eloa. Animaatiot ovat edelleen alan huippua etenkin kiipeillessä. Äänimaailma on kestänyt aikaa paremmin ja elävöittää seikkailua merkittävästi, kiitos hyvien ääninäyttelijöiden ja onnistuneen musiikkiraidan. Erityiskiitosta ansaitsevat merimiehet, joille voi löytää lisää joikattavaa. Laulava kööri tuo hienosti yhteenkuuluvuuden ja kumppanuuden tunnetta myrskyisillä merillä. Kaikessa on silti pieni vanhahtava ote, etenkin jos on tottunut tietokonepelien jatkuvasti kehittyvään audiovisuaaliseen antiin. Ennakkovideopätkistä päätellen seuraavan sukupolven konsolit ja PC pistävät kerralla paremmaksi nykyisistä laitteista oikeastaan aivan kaikessa piirtoetäisyydestä valaistukseen ja kasvillisuuteen. Assassin's Creed IV: Black Flag jäänee joka tapauksessa historiaan yhtenä nykysukupolven parhaimman näköisistä peleistä.

Assassin's Creed IV: Black Flag

Moninpeli on päällisin puolin ennallaan viime vuodelta. Mukana on sekä yhteistyössä pelattava Wolfpack että vastakkain väännettävät pelimuodot variaatioineen. Pelaamisen myötä avautuu lisää vaatetusta ja tuunattavaa eri hahmoille, sekä erilaisia hämäämiseen ja hyökkäykseen tarkoitettuja erikoiskykyjä. Nettipelailu on hyvin toteutettu ja antaa taatusti lisää ikää pitkän yksinpelikampanjan jälkeenkin.

Suurimpana uutuutena on Game Lab -ominaisuus, joka antaa pelaajalle mahdollisuuden rakentaa oma pelimuotonsa olemassa olevista palikoista. Arvostelua varten järjestetyssä ja erittäin viihdyttävässä sessiossa pelasimme Pistoliersiksi nimettyä moodia, jossa tappoja voi saada ainoastaan pistooleilla. Variantti toimi hyvin, säilyttäen moninpelin identiteetin tuoden samalla mukaan hieman erilaisen tavan pelata. Parhaat pelaajien kehittämät variantit nostetaan kaikkien esille moninpelivalikkoihin, eli glooriaa voi tavoitella tätäkin kautta. Hieman pöljästi kaiken voi avata myös mikromaksuilla, mikä ei allekirjoittaneelle oikein maistu täysihintaisessa pelissä. Myös yksinpelin puolelle on saatavilla helpotuksia oikeaa valuuttaa vastaan, mutta helpohko vaikeustaso ei näiden ostoon kannusta.

Kokonaisuutena Assassin's Creed IV: Black Flag on suurin ja ehkä kaunein Assassin's Creed. Samalla sen etuna että haittana on irtautuminen entistä enemmän niistä asioista, jotka potkaisivat sarjan kuusi vuotta sitten liikkeelle. Itse tykästyin uuteen suuntaan, koska se tarjoaa edelleen hieman liudennettunakin ykkös- ja kakkososien salamurhajuonittelua ja lisää mukaan pelimaailmassa varsin uniikin purjehdusosuuden. Mikromaksujen mukaan tuominen täysihintaiseen peliin on pieni tyylirikko muuten eheässä kokonaisuudessa. Yksinpelikampanja on pitkä ja tekemistä riittää sen jälkeenkin, mikäli haluaa haastaa kaikkein kovimmat sotalaivat ja sukeltaa kaikki piilotetut arkut haiden vahtimilta hylyiltä. Moninpeli tarjoaa riittävästi puuhaa ja availtavaa kilkettä. Peli ei ole päässyt eroon kaikista sarjan perinteisistä pikku harmituksista, mutta on kaiken kaikkiaan paras Assassin's Creed Bermudan tällä ja tuolla puolen.

Assassin's Creed IV: Black Flag
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Tekemisen määrä, purjehtiminen, hyvä suunnanvaihdos.
-
Turhan helppo, mikromaksut.
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • modernipoika
    Assassins Creed IV: Black Flag Ubisoftin uusin assassiiniseikkailu ulottuu nyt myös kaupunkien ja metsien ulkopuolelle, meinaan merelle... 9/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä