Assassin's Creed: Black Flag Resynced

Assassin's Creed -pelien käydessä yhä paisuneemmiksi ja jakavammiksi – olipa kyse sitten tarinankerronnasta tai kulttuurien esittämisestä – on varsin nerokas idea, että Ubisoft nollaa paradigman tekemällä uusintaversion sarjan kenties suosituimmasta ja rakastetuimmasta osasta. Ranskalainen julkaisija tarvitsee menestystä, varsinkin kun otetaan huomioon, miten viimeiset vuodet ovat sille sujuneet. Ottamalla yksinkertaisesti vakiintuneen hittipelin Assassin's Creed IV: Black Flag -pelin ja uusimalla sen entistä kiiltävämmillä grafiikoilla ja päivitetyn Anvil-moottorin avulla, on vaikea kuvitella, että Assassin’s Creed: Black Flag Resynced olisi muuta kuin menestys. Ellei Ubisoft sitten mokaa asiaa, tietenkin...

Ja onneksi niin ei käynyt. Ainakin jos arvioimme Resyncediä uusintaversiona, Ubisoft on käytännössä onnistunut tehtävässään erinomaisesti. Tämä peli on silmiinpistävä, teknisesti hiottu (ainakin kun sivuutetaan tutut takertelut ja huvittavat kompastuskivet, joita jokainen Anvil Engine -moottorilla kehitetty peli näyttää tarjoavan) ja arvokas parannus kaavaan, joka toimii edelleen pääosin hyvin. Se näyttää, kuulostaa ja pelaa kuin moderni videopeli, vaikka muutaman tunnin pelin jälkeen Karibialla huomaatkin vanhanaikaisemmat suunnitteluratkaisut ja sen, kuinka ne vanhentavat tätä projektia tavalla, jota edes ray tracing -grafiikka tai saumattomat latausajat eivät pysty peittämään.

Mutta kyllä, remaken näkökulmasta Ubisoft ansaitsee kiitosta Black Flag Resyncedistä. Ponnistelut, joita on käytetty grafiikan parantamiseen, jotta siitä on tullut upean eloisaa ja yksityiskohtaista, aika, joka on käytetty suorituskyvyn parantamiseen, jotta peli sujuu sulavasti ja juoheasti hyvin harvoilla latausjaksoilla, käyttöliittymän positiiviset parannukset sekä pienet pelattavuuden hienosäädöt, jotka antavat pelaajille enemmän vaikutusvaltaa ja vapautta – kaikki tämä tekee ihmeitä. Olipa kyse sitten vapaasta kyykistymisestä, siitä, ettei tarvitse huolehtia typerien salakuuntelutehtävien mokailusta, tai mahdollisuudesta valita merimieslaulu, jota miehistösi laulaa avomerellä, parannuksia ja lisäominaisuuksia on lukuisia, joiden ansiosta Resynced erottuu edukseen ja tuntuu arvokkaalta uusintaversiolta, vaikka alkuperäinen peli onkin vasta 12 vuotta vanha.

Tämän lisäksi Ubisoft on säilyttänyt ja siistinyt pelin ydintarinan. Sitä ei ole niin sanotusti ”koskettu”, sillä Edward Kenwayn tarina on pysynyt suurimmaksi osaksi ennallaan, lukuun ottamatta muutamia muutoksia, jotka liittyvät Animuksen ja nykyajan elementtien poistamiseen – elementtejä, jotka rehellisesti sanottuna tekivät laajemmasta Assassin’s Creed -universumista sekavan sotkun seurattavaksi. Voisi väittää, että tämä vaikuttaa uusintaversion pyhyyteen, ja olen samaa mieltä siitä, että jotkin tarinan osat tuntuvat hieman Frankenstein-maisilta siinä, miten ne on ommeltu yhteen – kaikki siksi, että nykyajan elementti puuttuu eikä enää ole tiettyä nykyajan hahmoa, joka selittäisi esimerkiksi, miksi tarina hyppää muutaman vuoden eteenpäin. Mutta se on varsin vähäinen ongelma kokonaisuuden kannalta, ja uskon myös, että Black Flag -tarina on suurelta osin parempi ilman, että se juuttuu monimutkaisiin nykyajan elementteihin.

Silti on muita alueita, jotka paljastavat pelin iän, joka – ollaan rehellisiä – ei ole edes kovin vanha... Taistelu on nykystandardien mukaan surkeaa jopa Resynced-parannusten jälkeenkin. Tarjolla on jälleen vanhemman tyylinen Assassin’s Creed -taistelutyyli (ennen siirtymistä Originsin toimintaroolipelimäiseen taisteluun), eli Edward seisoo vihollisjoukon keskellä, odottaa yhden hyökkäystä, torjuu iskun ja tappaa vihollisen välittömästi vastahyökkäyksellä. Viholliset käyttäytyvät kuin droonit, joilla ei ole lainkaan älykästä taistelutajua, vihollisten monipuolisuus on melko heikkoa, ja kaikki tämä yhdistyy taistelukokonaisuudeksi, joka jättää karhean vaikutelman... Mutta jälleen kerran, tämä pätee vain, jos arvioimme sitä nykystandardien mukaan eikä sellaisena remakena, joka säilyttää alkuperäisen taistelusuunnittelun.

Tämän lisäksi eri paikkojen varsinainen suunnittelu on puutteellista, eikä niiden nurkkia ja koloja ole juurikaan syytä tutkia. Maailma on kaunis, älkää ymmärtäkö väärin, ja tässä Karibian versiossakin on runsaasti persoonallisuutta, mutta se tuntuu vanhentuneelta sekä tasosuunnittelun näkökulmasta että tehtävien rakenteen suhteen, erityisesti sivutehtävien ja avoimen maailman aktiviteettien osalta, jotka ovat ohuita kuin leivänviipaleet eivätkä juurikaan jätä vaikutusta pelaajaan. Ne ovat vain ruutuja, jotka pitää ruksata 100-prosenttisen läpipeluun tittelin saavuttamiseksi, ja tavallaan se on hyvin Ubisoftin tapaista.

Olisinko toivonut, että Ubisoft olisi ottanut hieman enemmän aloitetta ja muuttanut joitakin näistä vanhentuneista elementeistä, jotta Black Flag Resynced tuntuisi hiukan modernimmalta? Epäilemättä. Ja tämä johtuu siitä, että muu maailma ja tarina kuuluvat Assassin’s Creed -sarjan parhaimmistoon – todella upea, laaja kokonaisuus, joka olisi kestänyt muutaman pienen hienosäätön, jotta tämä uusintaversio olisi voinut antaa Black Flagille sen modernin uudelleensyntymisen, jonka se todella ansaitsi. Nyt se tuntuu melkein kuin olennolta, joka on juuttunut kahden aikakauden väliin; ei aivan täysin moderni peli, mutta myös liian kaunis ja edistyksellinen ollakseen edellisen sukupolven tuotosta.

Toistan kuitenkin vielä kerran, että ymmärrän, että uusintaversioiden tarkoituksena on säilyttää alkuperäinen peli mahdollisimman hyvin, mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että tässä pelissä on elementtejä, joita yksinkertaisesti inhoan pelatessani sitä uudelleen. Harppuuna-minipeli on suoraan sanottuna kauheaa, metsästys tuntuu yleisesti ottaen elottomalta ja yksinkertaisesti pakkopullalta, jonka tarkoituksena on hankkia Edwardille pieniä päivityksiä; jopa Great Inaguan parantaminen on unohtumatonta. Nämä ovat kaikki pienempiä osia laajemmasta kokonaisuudesta, joissa Ubisoft olisi voinut hyödyntää nykyaikaisia taitojaan edes hiukan paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi, ja silti juuri nämä osat on säilytetty – parempaan tai (minun mielestäni tässä tapauksessa) huonompaan.

Kuten huomaatte, on alueita, joissa minusta tuntuu, että parannuksia olisi voitu tehdä lopputuloksen parantamiseksi – muutoksia, jotka saisivat Assassin’s Creed: Black Flag Resyncedin tuntumaan aidolta ja modernisoidulta uusintaversiolta eikä niinkään kauniisti pakatulta, remaster-tyyppiseltä päivitykseltä alkuperäispeliin. Mutta jos arvioimme peliä remaken kriteereillä, on myös sanottava, että Ubisoft on tehnyt loistavaa työtä ja tarjonnut tiiviin ja teknisesti vankan tuotteen, jossa on kiiltävä ja silmiinpistävä grafiikka, upea huomiota yksityiskohtiin sekä ytimessä sama rakastettu tarina ja kerronta. Resynced on huippuluokan uusintaversio, mutta samalla melko vanhanaikainen toiminta-seikkailupeli. Tulkitse sitä miten haluat.