As Dusk Falls

Noin yleisesti ottaen pidän seikkailupeleistä. Pidän myös siitä, että tarina kerrotaan tavallista syvällisemmin. Lisäksi pidän siitäkin, kun pelinkehittäjät yrittävät tehdä jotain uutta. Odotin siis varsin paljon As Dusk Fallsilta. Seikkailupelissä koetaan painajaismainen tarina pienessä pitäjässä Arizonassa. Tänne ei lain pitkä koura aina yllä, ja elämä on päivittäistä taistelua.

Walkerin perhe pakotetaan muuttamaan Missouriin vuonna 1998. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, sillä auto hajoaa keskellä Arizonan aavikkoa. Pian kohdataan epämiellyttävä kolmikko paikallisia, joilla on tärkeä rooli kokonaisuudessa sitten myöhemmin. Motelli Desert Dream ei onneksi ole kaukana, ja sinne Walkerin perheen isä, vaimo, lapsi ja isoisä päätyvät. Auto hinataan motellin henkilökunnan avustuksella perille, ja perhe majoittuu huoneisiinsa. Sitten alkaa tapahtua.

Aiemmin mainittu kolmikko eli Holtsin veljekset ilmaantuvat paikalle, ja ovat päättäneet ryöstää paikallisen sheriffin talon. Pian alkaa vaikuttaa siltä, että kohde on valittu tarkasti ja huolella. Lopulta tilanne muuttuu panttivankitilanteeksi Desert Dream -motellissa.

Pelaaja päätyy tietenkin tekemään erilaisia päätöksiä, ja ratkomaan erilaisia asioita oikea-aikaista nappien painelua vaativissa Quick Time Event -tapahtumissa. Moinen saattaa olla esimerkiksi laatikoiden pakkaamista, lukkojen tiirikointia tai tappelemista. Kaikilla teoilla on seurauksensa, ja säännöllisin väliajoin pelaajalle näytetään valintojen seuraukset. Jokaisella kohtauksella on yleensä 2-4 erilaista ratkaisua, ja tehty päätös voi vaikuttaa tilanteisiin pitkällä tulevaisuudessakin. Harmillisesti pelaajalle ei näytetä, mitä ne muut vaihtoehdot sitten olivat. Sen sijaan kerrotaan vain, että muitakin mahdollisuuksia oli. Tarkoituksena on tietenkin innostaa pelaamaan uudelleen eri tavalla.

Toistaiseksi kaikki on vielä varsin hyvin As Dusk Fallsissa. On selvää, ettei eri suuntiin rönsyilevä tarina ole yhtä tiivis paketti kuin tiukan lineaarisesti ohjattu kertomus. Mutta moinen kuuluu toki asiaan.

Harmillisesti kokonaisuudessa on yksi iso moka, joka olisi ollut korjattavissakin. Konsolipelaajia ajatellen ohjaus on huonosti hiottu. Hiiren kohdistimen ohjailu peliohjaimella on aika ikävää, eikä toimintoa ole tehty hyvin. Kehittäjä Interior/Night on pyrkinyt helpottamaan tuskaa älypuhelinsovelluksella. Toisin sanoen pelaaminen onnistuu myös kosketusnäytöllä sovelluksen kautta. "Äppin" yhdistäminen peliin on helppoa, ja homma toimii ongelmitta. Harmillisesti viive on merkittävä, ja joskus ruutu ei reagoi käskyihin lainkaan. Tämän vuoksi valitsin käyttää ainoastaan perinteistä peliohjainta. Lisäksi kirkas älypuhelinnäyttö hämärässä huoneessa on epämiellyttävää. Sitä paitsi on hankalaa keskittyä television tapahtumiin, ja samalla piirrellä ympyröitä ja viivoja puhelimella.

As Dusk Fallsilla on toinenkin ongelma. Taiteellinen tyyli on ajateltu realistiseksi, mutta samaan aikaan piirroselokuvamaiseksi. Vähän kuin olisi lukemassa hyvin tehtyä sarjakuvaromaania. Interior/Night ei kuitenkaan ilmeisesti osaa täysin käyttää teknologiaansa. Kuvat vaihtuvat niin usein, että lopputulos näyttää huonosti tehdyltä diashow'lta. Ja toisinaan sitten lopputulos on kuin aidosti ja hyvin tehty animaatio. Aikaa myöten pelaajan aivot tuntuvat tottuvan valittuun ratkaisuun, mutta missään vaiheessa näkemästään ei opi pitämään. Parempi ratkaisu olisi ollut vain käyttää selvästi yksittäisiä kuvia sen sijaan, että kuva laitettaisiin vaihtumaan kerran sekunnissa.

Selvät huonot puolet hankaloittavat pelistä nauttimista. Olkoonkin, että tarina on tummasävyinen ja selvästi aikuiseen makuun tehty. Meno on jopa niin tummaa, että siitä varoitetaan ennen kyseisen jakson alkamista. Tämä saa toki pelaajan odottamaan jännittyneenä tulevaa, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei sitten lopulta tulekaan. Parempi olisi ollut laittaa varoitus heti pelin alkuun tai nostaa ikärajaa. Keskellä peliä oleva ratkaisu on epäonnistunut.

Kaikesta edellä kuvatusta seuraa se, ettei pelaaminen ole missään vaiheessa varsinaisesti mukavaa. Asiaa ei auta sekään, että tarina etenee liian hitaasti. Ohjauksen kanssa saa taistella, mikä johtaa tahattomiin virheisiin, ja kursorin liikuttaminen on liian hidasta. Kaiken alla on kiinnostava tarina, ja siksi pelasin kahdesti pelin läpi pohtien nyt kolmatta kierrosta. Ääninäyttely on melkein kautta linjan hyvää, joskin poikkeuksen tekee Zoe-tyttären ääni, jonka osan selvästi ääntelee ihan vain aikuinen nainen.

As Dusk Falls ei saavuta täyttä potentiaaliaan, sillä kehittäjät eivät ole onnistuneet kertomaan pelin avulla hyvää tarinaansa. Ohjaukseen liittyvät ongelmat olisi voitu ratkaista varsin helposti, ja graafinen tyyli olisi pitänyt olla ihan reilua animaatiota unohtamatta sitä, että tarinan tempo olisi saanut olla vauhdikkaampi.

Kaiken alla on hyvä pohja, josta olisi voinut saada hyvää tulosta oikeissa käsissä. Nyt kuitenkin pelattavana on hyvä tarina, joka kerrotaan huonosti. Kestää se kuitenkin useamman läpipeluukerran.