Halo Infinite - Season 2: Lone Wolves

Pelaava kansa ei ole ollut tyytyväinen siihen, miten Halo Infinitea on hoidettu julkaisunsa jälkeen. Jopa 343 Industries itse on sanonut, ettei ole tyytyväinen tuloksiin. Varsin pitkän kuivan kauden jälkeen Season 2: Lone Wolves on saapunut linjoille, ja käytin kaksi päivää pelaten peliä intensiivisesti.

Tärkein lisäys on kaksi uutta karttaa Catalyst ja Breaker, joista ensin mainittu on oikein kiinnostava: kyseessä on pelin ensimmäinen Big Team Battle -kartta. Mukana on lisäksi uusia pelimuotoja: paluun tekevä King of the Hill, Battle Royalen innoittama Last Spartan Standing ja Land Grab.

Kulutin eniten aikaani Last Spartan Standingissa, jossa on vastassa 12 muuta pelaajaa alati pienenevällä pelialueella. Kullakin on viisi elämää. Hyvin pelaamalla saavuttaa pisteitä, joita voi vaihtaa parempiin aseisiin. Näin paikallaan istuvien on hankalampaa pärjätä alati pienenevällä alueella. Näin siis ainakin teoriassa, sillä Halon peruspelattavuus kantaa pitkälle. Vaikuttaakin siltä, että lisää tasapainotusta tarvitaan. Tämä siksi, että pelkurimainen pelaaminen on turhan usein kannattava valinta. Taistot käydään toistaiseksi ainoastaan Breaker-kartalla, ja siksi menetin kiinnostukseni jonkin ajan kuluttua. Lisävaihtelua tarvitaan, jos pelaajat aiotaan pitää taistoissa mukana aina syyskuussa alkavaan uuteen kauteen saakka.

King of the Hill on tietenkin sellainen, jossa otetaan alueita haltuun. Ranked-tilassa peli etenee tietyssä järjestyksessä, ja onkin tärkeää olla kartalla siitä, miten tilanne etenee. Tavallisissa otteluissa alue liikkuu satunnaisessa järjestyksessä. King of the Hill on eräs kiihkeimmistä ja hauskimmista pelimuodoista, ja se on sitä edelleen. Tulitaistelut ovat kiihkeitä paikoissa, joita muissa pelimuodoissa ei yleensä niin käytetä. King of the Hillin paluu on mahtava juttu, mutta kyse on kuitenkin vanhasta ja tutusta pelimuodosta.

Kaksi uutta karttaa ovat hyviä. Breaker näyttää suurelta avaruuden kaatopaikalta, ja muistuttaa hieman Reyn esittelyä Jakkussa elokuvassa Star Wars: The Force Awakens. Värimaailma on pääasiassa ruskea, ja maasto muistuttaa käydyistä taisteluista. Pidän näkemästäni, mutta klassikoksi siitä tuskin on. Catalyst on taas sitten paljon jännittävämpi, ja taistot ovat kiihkeämpiä vanhassa Forerunner-bunkkerissa.

Mukana on myös runsaasti kosmeettista tavaraa, ja uuteen pelaamiseen pääsee käsiksi vanhalla edellisen kauden Battle Passilla, mikäli jotain on jäänyt avaamatta. Minulle tämä ei merkitse oikeastaan mitään, mutta samalla ymmärrän, että joillekin ulkoinen näyttävyys on erittäin tärkeää.

Mutta entä sitten Forge? Entä kavereiden kanssa pelattava co-op? Ne ovat tulossa, mutta eivät ennen syksyä. Näin ollen Halo Infiniten toisen kauden kattaus on melko laiha. Uudet kartat ovat kyllä hyvin ja huolella tehtyjä, ja uudet pelimuodot ovat hauskoja. Mutta silti se ei ole tarpeeksi.