I Am Alive

I Am Alivessa esitellään erittäin synkkää maailmankuvaa. Koko maapallon sekoittanut "tapahtuma" on ajanut ihmiskunnan sukupuuton partaalle. Maanjäristykset ja massiiviset pölypilvet ovat tuoneet tuhoa ja epätoivoa. Maailmanlopun jälkitunnelmissa hengissä selvinneet ihmiset pärjäävät miten pystyvät. Moraaliset arvot ovat monilla lentäneet ulos ikkunasta, ja kannibalismi ynnä väkivalta ovat arkipäivää.

Tarinassa seurataan nimetöntä päähenkilöä, joka matkustaa kotikaupunkiinsa etsimään vaimoaan ja lastaan vuosi kataklysmisen tapahtuman jälkeen. Noin viiden tunnin pituinen tarina pitää hyvin otteessaan alusta loppuun. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien on selvää, että tunnelma on läpi kampanjan käsin kosketeltavan painostava. Pelaajaa pommitetaan vakavilla moraalisilla kysymyksillä ja teoilla. Antaako vertavuotavalle miehelle ensiapupakkauksen, jota itsekin tarvitsisi? Pelastaako viattoman naisen miesjoukon kynsistä vai kävelläkö pois? Sivullisten auttamisesta palkitaan hyvällä mielellä ja lisäelämillä.

Päähenkilöllä on varsin näyttävät kiipeilytaidot. Kaikenlainen kapuaminen onkin yksi pelin pääpiirteistä. Kiipeillessä kannattaa pitää silmällä kestävyysmittaria. Jos voimat loppuvat kesken, on hyvin vähän aikaa päästä turvaan tai muuten kuolo korjaa. Kestävyyttä saa lisää lepäämällä hetken tasanteella tai syömällä jotain. Matka taitetaan pääosin yläilmoissa, sillä valtaosan ajasta katutasolla vallitsee tappavan tiheä pöly ja tuhkapilvi. Hetken kadulla pyörittyään on pakko nousta tavalla tai toisella ylemmäs raittiiseen ilmaan. Vaikka I Am Alive on periaatteessa lineaarinen, sitä ei juurikaan huomaa. Muutamassa kohtaa voi valita aikaa ja resursseja säästävän oikoreitin. Halvalta tuntuvan putkijuoksun tunne on vältetty yllättävän hyvin.

I Am Alive on anteeksiantamaton peli. Kahdesta valittavana olevasta vaikeustasosta helpompikin vaatii taitoa. Realistisesti jo muutama luoti tappaa, eikä pelihahmo kestä kuin muutaman puukoniskun. Latausruutua tapitetaan varsinkin tarinan loppupuolella harmillisen paljon. Kaiken kukkuraksi pelimekaniikka ontuu juuri siellä missä ei pitäisi. Taisteluissa kolmannen persoonan kamerakulma siirtyy ensimmäiseen persoonaan, ja muuttuu samalla turhauttavan tönköksi. Muutaman kerran joutuu varmasti lataamaan edellisen tallennuspisteen kömpelön ohjauksen vuoksi.

Pysyäkseen hengissä on pakko koluta jokainen nurkka ruokaa ja käyttötavaroita etsien. Päähenkilöllä on mukanaan ase, mutta panoksia siihen viljellään erittäin niukasti. Taktikointi onkin taistelutilanteissa tärkeintä. Jos ja kun vastaan tulee vihamielisiä selviytyjiä, kannattaa joukosta napsia ensimmäiseksi pois joukon johtajalta vaikuttava henkilö. Muut nimittäin saattavat tämän jälkeen antautua suoraan, mikä säästää kallisarvoisia luoteja.
Pelin grafiikoilta ei paljoa odottaisi, mutta ulkoasu yllättää silti positiivisesti. Visuaalinen ilme on kaunis tavallaan. Katutasolla kaikki on synkän harmaata, mutta mitä korkeammalle kiipeää, sitä värikkäämmäksi ja kauniimmaksi maailma muuttuu. Pilvenpiirtäjän seinässä roikkuessa välillä pysähtyy suorastaan ihastelemaan maisemia. Äänimaailmaltaan peli jatkaa synkkää yleislinjaa. Maahan ammutut viholliset vaikeroivat tuskissaan, ja ihmisten epätoivoiset itkut siellä täällä ovat erittäin surullista kuultavaa.

I Am Alive on tuo virkistävän tuulahduksen valtavirtapelien tunkkaiseen maailmaan. Peli on selvästi aikuisille suunnattu, ja rankat moraaliset valinnat sekä väkivallan ilmentymät ovat joissain määrin jopa häiritseviä. Toisaalta juuri nämä asiat tekevät pelistä ainutlaatuisen kokemuksen. Vaikka ohjaus on hieman tönkköä taistelutilanteissa, on kokonaisuus muuten hyvin kasassa.