New World

Amazon Game Studiosin New World alkaa siitä, kun pelaajat ovat jumissa mystisellä Aeternumin saarella, ja sitten lähdetään tekemään perinteisiä MMO-pelin asioita. Nikkarointitaitoja hiotaan, taistellaan luolastoissa, piestään alati vaikeutuvia vastustajia ja tehdään oma hahmo mahdollisimman tyylikkääksi laittamalla päälle matkan varrella löytyviä varusteita. New Worldissa samoilu palkitaan Azothilla, joka mahdollistaa muun muassa nopean liikkumisen ja esineiden parannukset. Azothin ansiosta saarella on maagisia ominaisuuksia, eivätkä kuolleet pysy kuolleina. Se uudelleen syntyminen tapahtuu yleensä kammottavana hirviönä. Kohdattavilla erilaisilla pahiksilla on joukko moninaisia aseita, ja vielä enemmän on mahdollisuuksia erilaiseen nikkarointiin.

Nikkarointi jakautuu useampaan Manufacturing-kategoriaan (Armoring, Cooking, Jewelcrafting), Refining-kategoriaan (Smeltering, Leatherworking, Weaving) ja Collecting-kategoriaan (Woodworking, Harvesting, Fishing). Näin syntyy kaikkiaan 17 erilaista taitoa, joita täytyy kehittää vielä kauan tasolle 100 pääsemisen jälkeenkin, jotta pääsee käsiksi kaikkeen pelin sisältöön. Aseistuksessa on mukana kaikkiaan 11 erilaista asetta, eikä erityisiä luokkia ole. Toisin sanoen erilaisten aseiden välillä voi vaihtaa vapaasti. Omia suosikkejani ovat musketit, kirveet ja keihäät. Toimintaa painottava pelaaminen tuntuu asevalinnasta riippumatta aina hyvältä, ja kiitos tästä kuuluu pelin audiovisuaaliselle kattaukselle. Kunkin aseen taistelutyyliä voi edelleen säätää kahdella erillisellä kykypuulla, jotka ovat kullekin asetyypille ominaiset. Ja niitä täytyy kehittää erikseen.

Roolipelien fanina ja MMO-pelien satunnaisena kuluttajana minuun vetoaa pelin maailman siirtomaan kaltainen tapahtumapaikka, ja toki New Worldin mahtava suunnittelu. Toisaalta suurin osa pelin teemoista on ainoastaan selitys sille, miksi asiat toimivat niin kuin toimivat. Esimerkiksi Azoth on vain selitys sille, miksi pelaajat ja hirviöt heräävät uudelleen henkiin. Aeternumin vaarat ja melkein autio maailma ovat vain kerronnallinen ratkaisu luoda pelaajavetoinen talousjärjestelmä. Näin ollen se tarina muuttuukin lopulta kaikkein vähiten kiinnostavaksi osa-alueeksi New Worldissa. Tehtävät on suunniteltu kuin standardisoidut toimeksiannot muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Kaikesta huolimatta tehtävät kyllä rohkaisevat tutkimaan saarta monesta suunnasta. Varsinkin alussa tehtävät on suunniteltu oppaaksi pelin erilaisiin PvE- ja PvP-ominaisuuksiin. Oman ryhmittymän valinta on se tärkein valinta, jonka PvP-pelaaja tekee, ja valinta tehdään muutaman ensimmäisen tehtävän aikana. Valittavana ovat joko Syndicate, Marauders ja Alliance. Nämä ovat kaikki keskenään tukkanuottasilla siitä, miten Azothia pitäisi hyödyntää.

Hierarkiassa ryhmittymien alla ovat killat, joiden puitteissa pelaajat voivat luoda ja liittyä eri ryhmiin. Jokainen alue tulee ennemmin tai myöhemmin jonkin ryhmittymän ja valloittaneen killan haltuun ottamaksi. Killan johtajat hallitsevat paikallista aluetta, ja heidän hommanaan on päivittää nikkarointipöytiä, asettaa verot omalle joukolle ja vihollisryhmittymille. Lisäksi on pidettävä huoli, että muiden ryhmittymien vaikutusvalta pysyttelee tietyllä tasolla tietyllä alueella. Mikäli kilpaileva ryhmittymä saavuttaa liiaksi vaikutusvaltaa toisen hallitsemalla alueella, on seurauksena sota. Tämän 50v50-kokoluokan PvP-taiston lopputulos määrittää, pysyykö alue edelleen saman killan hallussa, vai tapahtuuko vallankaappaus.

Vaikka pelaisi yksin ilman kiltaa, herää pian tietynlainen joukkuehenki pelatessa. Pelaajaa rohkaistaan suorittamaan tehtäviä vihamielisillä alueilla, jotta ennen pitkää sota saadaan käyntiin (ja edelleen alueen valtaaminen). Pelaajat hallitsevat paitsi alueen esineiden valikoimaa ja kauppaa, ja lisäksi Amazon on antanut yhteisöille mahdollisuuden hallita sitä itse aluetta. Tämä tosin merkitsee myös sitä, että lopulta kiltojen johtajat päättävät, ketkä pelaajat pääsevät käsiksi pelin parhaimpaan ominaisuuteen eli 50v50-sotaan.

Lähestymistapa on uskalias, koska se saattaa johtaa kiltojen ulkopuolella olevien pelaajien pois jäämiseen kokonaan. Kun henkilökohtaiset suhteet määräävät menon, eivät satunnaiset pelaajat välttämättä saa haluamaansa New Worldista. Kun oma ryhmittymäni Syndicate aloitti sodan Maraudersia vastaan, ilmoittauduin heti mukaan ja ryhdyin harjoittelemaan niin musketin, kirveen kuin keihäänkin käyttöä. Lopulta en sitten päässyt mukaan lainkaan, ja sen toisen yrityksen pilasi aivan liian pitkä jonotusaika palvelimelle.

Vaikka ei näihin päätapahtumiin pääsisikään, on pelissä silti hieman tekemistä. On esimerkiksi mukavaa rakentaa omaa paikkaansa pelaajavetoisessa yhteisössä. Aiemmin esimerkiksi kaivoksessa huhkiminen ja materiaalien kierrättäminen eivät ole olleet yhtä hauskaa puuhaa. Useampi päivä kului kuin itsestään kalastaessa, alueen kasveja kerätessä ja huonekaluja nikkaroidessa omaan kotiin. Oman paikkansa voi ostaa mistä tahansa sosiaaliseksi tehdystä paikasta, mikäli moinen kiinnostaa.

Toistaiseksi New World on toiminut ilman sen suurempia bugeja tai suorituskyvyn ongelmia. Sen sijaan odotusajat palvelimille saattavat olla kolmen tunnin mittaisia. 50v50-sodan ohella Expeditions (eli PvE-luolastot) ja Outpost Rush (kaksi 20 hengen joukkuetta tappelevat linnakkeen hallinnasta ja resursseista) tarjoavat hieman vaihtelua pelaamiseen. Invasions on sitten se PvE-versio alueellisesta sotimisesta, jossa alue on Corruptedin kansoittama. Toisin sanoen New Worldin tarjonta PvP:n ja PvE:n osalta on varsin mittava.

Esimerkiksi Outpost Rush ja Invasions vaativat runsaasti valmisteluja, ja pelaajien on oltava varsin korkealla tasolla. Kuitenkin ne tarjoavat pitkäaikaista hupia, ja ovat toivottavasti useampien pelaajien mieleen. Toistaiseksi olen keskittynyt kehittämään nikkarointitaitojani ja hankkimaan tyylikkäimmät vaatteet Expeditionseista. Pian pääsen ottamaan mittaa Aeternumin korkeimman tason tarjonnan kanssa, mutta toistaiseksi nautin olostani pienessä talossa Monarch's Bluffsissa.

On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan Amazon Game Studios kehittää peliään tulevaisuudessa, ja otetaanko pelaajien palaute huomioon. Pelillä on vankka pohja luotuna, mutta ongelmiakin on. En lopulta saanut sellaista MMO-peliä kuin odotin, mutta matkani Aeternumissa ei silti ole vielä ohi.