Kena: Bridge of Spirits

Muistan viime vuodelta Kena: Bridge of Spirits -esittelyvideon tehneen vaikutuksen näyttävyydellään. Mediapaja Ember Labin luomuksesta hohkasi uuden konsolisukupolven fiilis, ja peliä jäi odottamaan mielenkiinnolla. Muutamaan kertaan julkaisua jo siirrettiinkin, mutta nyt Kena on vihdoin pelattavissa. Katsotaan, tarjoileeko se odotuksille vastinetta.

Elämän loppuessa sielu jatkaa matkaansa muualle. Joskus kuitenkin sielu eksyy suunnastaan ja jää elämän ja kuoleman väliin. Tällöin se rappeuttaa ympäristöä, ja on näin haitallista muulle elämälle. Isänsä jalanjäljissä Kenasta on tullut sielujen ohjaaja, joka auttaa eksyneet sielut takaisin oikealle polulle. Hänellä onkin kädet täynnä työtä, kun lähimetsä on yllättäen rappeutunut todella pahasti.

Kena: Bridge of Spiritsin tarina on juuri oikeanlainen myymään kevyttä seikkailua fantasiamaailmassa. Tosin ainoastaan muutaman rivin teksti pohjustuksena tarinasta jättää lievästi kysymysmerkkejä menosta. Se mitä pelissä tehdään, käy ilmi pitkälti omatoimisesti toiminnan kautta, epäselvien ja vain satunnaisten opastuksien ollessa ainoastaan vähänlaisesti hyödyllisiä. Kaipaisin kuitenkin enemmän selvyyttä siitä, miksi mitäkin tehdään. Tuntuukin, että tarinaa ja sen kerrontaa enemmän pelintekijöiden panostus on ollut muualla.

Toiminnallisuudeltaan myötäillään kevyttä toimintaseikkailumallia. Kolmannen persoonan perspektiivistä ohjataan Kenaa pitkin maita ja mantuja pieniä pulmia ratkoen ja vihulaisia mätkien. Osittain avoin maailma on vapaasti liikuttavissa sisältäen sivutehtäviä muun muassa pelin sisäisen valuutan ja bonusesineiden, kuten vaatteiden, vaalimiseen. Tämän kummempaa metapeliä ei siis ole. Taistelut kohdistuvat aina rappeutuneille alueille, mitkä ovat etenemisen kannalta oleellisesti sijoiteltu teiden ja muiden kulkuväylien tukkeeksi. Peli tasapainoilee rennon samoamisen ja kiihkeiden taistelujen välillä oppikirjamaisesti.

Taisteluissa vastaan tulee pieniä tusinavihollisia, keskikokoisia taistelijoita ja isoja niin sanottuja pomovastuksia. Muutamilla muutoksilla perusvihollista kierrätetään normaaliin tapaan. Kenan apuna taisteluissa on sauva, jolla jaetaan iskuja, ja jousi, joka ampuu tietysti nuolia. Kena voi lyödä kevyen ja raskaan lyönnin ja kierähtää tarvittaessa hyökkäyksen alta pois. Hahmoa voi kehittää oppimaan uusia hyökkäyssarjoja pelin edetessä, mutta taistelut pysyvät silti varsin yksiulotteisena mätkimisenä. Jäykkä ohjaus tekee muutenkin hahmon ohjailusta mekaanista ja hieman kömpelöä. Tämän huomioi parhaiten hyppelytehtävissä, joihin päästään kunnolla taikapommin saamisen myötä. Erillinen suojaus tapahtuu Kenan sisäistä voimaa käyttäen, mikä muodostaa taikapallon hahmon ympärille. Ajoittaen suojan aktivoinnin juuri oikein vihollisen hyökkäyksen kanssa, voi pelaaja tehdä nopean vastaiskun. Harmillisesti tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä suoja aktivoituu viiveellä tehden täydellisestä torjumisesta lähinnä arpapeliä.

Apunaan taistelussa ja itse asiassa koko matkan Kenalla on mukanaan Rot-pöppöjä. Näitä suloisia karvapalleroita löytyy pitkin metsää erilaisista piiloista. Rotit muun muassa näyttävät salaisuuksien paikkoja, siirtelevät tavaroita ja puhdistavat rappeutunutta metsää käskystä. Taisteluissa nämä henkipöpöt voivat esimerkiksi häiritä vihollisia ja palauttaa energiaa Kenalle. Mitä isomman läjän Roteja saa mukaansa kerättyä, sitä tehokkaammin ne voivat apuaan antaa.

Kena: Bridge of Spirits ei säästele paukkujaan visuaalisessa ilmeessä. Peli muistuttaa ilmeeltään kuin interaktiivista ison rahan animaatioelokuvaa. Sadunhohtoinen metsä oikein kylpee kirkkaissa väreissä ja hahmosuunnittelu kaikessa sympaattisuudessaan on kuin suoraan uusimmasta Disney-elokuvasta. Upeasti tyylitelty maailma hyödyntää valoja ja partikkeliefektejä aikaansaadakseen todella taianomaisen tunnelman, josta ei yksityiskohtia puutu. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Kenan tekemän taian aiheuttama räjähdys, joka saa ruohonkorret ja puiden oksat heilumaan näyttävästi. Pelin ja animaation saumaton ilotulitus, lopputaistelun efektiähkyä lukuun ottamatta, rullaa Playstation 5:lla sulavasti ja lataustauotkin ovat täysin mitättömiä.

Äänimaailma onnistuu uskottavasti tukemaan pelin visuaalista ilmettä. Esimerkiksi puuesineiden ontto kolina ja taikakristallien hento kilinä luovat miellyttävää harmoniaa, jota maailma hengittää. Näitä ääniefektejä olisi toivonut olevan hieman enemmänkin pelissä. Ääninäyttely on luontevaa ja hyvin hahmoihin istuvaa, tosin välillä huulisynkka tuntuu olevan lievästi pielessä särkien illuusiota. Pelin musiikit ovat vahva voimavara kannattelemaan pelin luonnonläheistä ja taianomaista tunnelmaa. Soittimien orgaaninen ääni yhdistettynä lempeisiin säveliin todella pysäyttää kuuntelemaan itseään ja pysymään hetkessä.

Kena: Bridge of Spiritsin audiovisuaalisen upean kuoren alta odottaa löytävänsä myös teknisesti ja tarinallisesti huikean pelikokemuksen. Nyt hieman puolivillainen pelattavuus ja epäselvä tarina kerrontoineen saavat häkeltymään. Ei tämä kuitenkaan pelistä huonoa tee, ja alle kymmenen tunnin läpipeluu menee näppärästi maisemia ihaillen ja mielenkiintoisia vihollisia vastaan taistellen. Kaiken kaikkiaan hatunnoston arvoinen suoritus mediapaja Ember Labin esikoispeliltä.