Suomi
Gamereactor
arviot
Neverdead

Neverdead

Brittistudio Rebellionin kehittämä Neverdead tarjoaa hyvän taistelumekaniikan ja heviorkesteri Megadethin tähdittämän tunnelman. Pelin koukku on kuitenkin sen pääosassa toimiva kuolematon demoninmetsästäjä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Neverdeadin päähenkilöllä Bryce Boltzmannilla ei hyvin mene. Hän nimittäin kävi haastamassa riitaa demonikuninkaalle 500 vuotta sitten. Demonien herra ei kettuilusta niinkään innostunut, joten kirosi Brycen elämään ikuisesti itsesäälin ja alkoholismin kanssa. Nykyaikana Bryce on ketjupolttaja ja sarkastinen demoninmetsästäjä, joka tekee töitä Yhdysvaltojen hallituksen piikkiin. Kun sitten huhu kertoo, että pahamaineinen demonikuningas olisi palaamassa maan päälle, lähdetään pelaajan ohjaamana tasoittamaan puntit. Noin kahdeksan tuntia kestävässä tarinassa pyöritään ympäri suurkaupunkia halkoen siinä sivussa monenmoisia örkkejä.

Valpas pelaaja saattaa miettiä, mitä järkeä on pelissä, jos päähenkilö ei voi kuolla. Totta on, ettei Bryce hengestään pääse, mutta armolliseksi peliä ei voi kutsua. Demoneita vastaan tapellessa siellä täällä pyörii pieniä "palloja". Jos Brycen pää imaistaan sellaisen sisään, on kohtalona olla sulateltavana ikuisesti. Tarinan eri vaikeustasot eivät merkitse sitä, että päähenkilö pääsisi hengestään helpommin, vaan sitä kuinka herkästi ruumiinosat irtoavat toisistaan. Taistelun tuoksinnassa Bryce voi menettää vaikka kaikki raajansa. Jos pää on enää jäljellä, pyöritään torsoon kiinni. Jalat ja kädet kiinnitetään takaisin hyppäämällä niiden yli. Toimenpide tulee pelaajalle harmillisen tutuksi, sillä tarinan loppupuolella vaikeustasoa nostetaan melko halpamaisella tavalla, puskemalla pelaajan eteen älyttömiä määriä vihollisia.

NeverdeadNeverdead

Tyypillisessä hack`n slash-genren pelissä taistelumekaniikan helmasyntinä on yksitoikkoisuus. Pahimmillaan pelin aikana ei tarvitse käyttää kuin kahta lyöntinappulaa alusta loppuun. Neverdead rikkoo kaavaa innovatiivisuudellaan. Erilaisia demoneita voi niputtaa joko mittavalla asearsenaalilla tai miekalla. Terän heiluttaminen hoidetaan ensin lukittautumalla viholliseen, sitten sivalletaan oikeaa tattia heiluttamalla. Tyyli on samanlainen kuin Dead Islandissa. Siihen suuntaan mihin tattia liikuttaa, sinne Bryce huitoo.

Tämä on mainos:

Kun demoneja ryöppyää ovista ja ikkunoista kuin räntää syystaivaalta, rupeaa ruudunpäivitys hieman yskimään. Neverdead ei muutoinkaan ole graafisesti järin kaunista katseltavaa. Vaikka välianimaatiot ovat nättejä, pelatessa kuvamaailma ei hivele silmiä. Onneksi kuin toiselta planeetalta oleva äänimaailma kompensoi keskinkertaista visuaalista antia enemmän kuin tarpeeksi. Itsekin pelaajaksi tunnustautunut Dave Mustaine, Megadethin laulaja, on väsännyt Neverdeadiin varsin mallikkaat musiikit. Jokaisessa vähänkin kookkaammassa taistelukohtauksessa pärähtää hevi soimaan taustalle. Löytyypä pelin varsin koukuttava nimikkobiisi Megadethin uusimmalta albumiltakin.

Peleissä ei yleensä kuule taustalla soivan raskaampaa musiikkia. Neverdead on virkistävä poikkeus. Fiilis nousee väkisinkin korkealle, kun pilkkoo sadoittain demoneita kasaan Megadethin soidessa taustalla. Pelin tarina jaksaa kiinnostaa alusta loppuun. Vaikka halpamaisesti toteutettu vaikeustasojen kanssa kikkailu ärsyttää, ei se muuten hyvään kokonaisuuteen liiemmin vaikuta. Neverdead on kaiken kaikkiaan pelattava toimintapläjäys.

07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Megadethin kyhäämä ääniraita, kiinnostava tarina, hahmojen dialogit
-
Grafiikka on keskinkertaista, ruudunpäivitys
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Rasmus Lund-Hansen
Huolimatta hyvistä lähtökohdista ja hauskan kuuloisista pelimekaniikoista Neverdead on usein turhauttava kokemus. Toiminta on vimmaista aseilla räiskintää ja miekalla viuhtomista, mutta sankarilta toistuvasti irtoavien raajojen etsiminen käy etenkin ahtaissa paikoissa työlääksi. Joskus irtoraaja voi jäädä sellaiseen sopukkaan, että pelaajan on pakko odottaa raajan kasvavan takaisin. Pomotaistelut ovat hauskoja, ääninäyttely on kohtuullista ja musiikki korostaa hienosti pelin absurdia ja groteskia luonnetta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että pelaaminen koettelee hermoja. 6/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

2
NeverdeadScore

Neverdead

ARVIO. Kirjoittaja Joni Eriksson

Heviorkesteri Megadeth pitää taistelufiiliksen korkealla, mutta Neverdeadin varsinaisena erikoisuutena on kuolematon päähahmo.



Ladataan seuraavaa sisältöä