Studio Fizbinin persoonallinen ja lupaava seikkailueepos Minute of Islands lipesi maaliskuisesta julkaisuikkunastaan aiemmin keväällä, eikä saksalaisstudio lähtenyt edes lupailemaan uutta julkaisuajankohtaa. Minute of Islands kuitenkin lipui konsoleille ja tietokoneelle kesäkuun 2021 puolivälissä pitämättä liikoja meteliä itsestään. Studio Fizbin on ollut turhan vaatimaton ja vaitelias myöhästyneen seikkailunsa suhteen, sillä näin persoonallisen ja rohkean omalaatuisen odysseian soisi seilaavan pelaajien tietoisuuteen pullein purjein.
Minute of Islandsin alkuasetelma on kiinnostava ja yllättävä heti ensimetreiltään. Maailmantuhon jälkeen neljä mekaanista jättiläistä pitävät luontoa käynnissä, ja keltanuttuinen Mo-neito puolestaan vastaa jättien huoltotöistä maagisen Omni Switch -taikatyökalun turvin. Kerran aikaisemminkin ekologisen katastrofin kynnyksellä kyykännyt maailma on uuden vaaranpaikan edessä, kun jättien virta alkaa ehtyä jostain selittämättömästä syystä. Mon ei auta muuta kuin lähteä korjausmatkalle pelimaailman ääriin ilmassa kuhisevien itiöpilvien läpi.
Minute of Islandsin upean yksityiskohtainen ja sarjakuvamainen ilme törmäyttää kiinnostavasti yhteen Adventure Timen itsetietoisen värikkään fantasiamiljöösuunnittelun ja The Last of Us -pelisarjan väkivaltaisen itiöinvaasion, joka uhkaa uudemman kerran yhteen itiöpilveen aiemmin tukehtunutta maailmaa. Kaikkialla olevat ruumiit kihisevät ja kuhisevat loiseläimiä, ja veren ja lian määrä luo kiinnostavasti kontrastia värikkään näyttävään mutta pystyyn kuolleeseen pelimaailmaan, jossa magia, tieteiskauhut ja yliluonnolliset ilmiöt kohtaavat kiinnostavalla tavalla. Mainiot musiikit ja litisevän lätisevät äänitehosteet pitävät äänimaailman säpsähdyttävän säväyttävänä. Minute of Islandsin kertojana toimiva naisääni kuvailee kiinnostavan lakonisesti - mutta välillä vähän turhan alleviivaavasti - pelimaailman näkyjä, joista pelaaja voisi nauttia tenhoavimmillaan itsekin.
Edellä mainitut kuolleet elämänmuodot ja villiintyneet homerihmastot näyttävät nimittäin kiinnostavan näyttävällä tavalla sen, miten luonto perii omansa takaisin. Mon ylläpitopuuhat ympäristön mätänemistä, lahoamista ja hajoamista vastaan ovat pienimuotoisuudessaan melkeinpä traagisen mitättömiäkin, mutta jotain on yritettävä tehdä ja väsätä aina vain konkreettisemman uhan kuumotellessa horisontissa. Tarinallisesti peli käväisee mielenkiintoisilla sivupoluilla, kun Mo kohtaa korjausreissullaan harvoja selviytyjiä, joiden kanssa maailmanloppumietteet käyvät synkiksi ja varsin syyllistäviksi. Mon tapa olla käyttämättä maskia itiöpilviltä suojautuakseen herättää närää muissa selviytyjissä, mikä taas on kiinnostava kannanotto korona-ajan ilmiöihin. Toisaalta Molla on omat syynsä ja motiiviinsa omiin toimiin, ja hahmon mielenterveysongelmia ja omia traumoja sivutaan kiinnostavasti.
Ympäristöissä liikkuminen tapahtuu kaksiulotteisen tasoloikinnan merkeissä, kun Mo kiipeilee reunoiltaan kuluneita tasoja ylösalaisin potkiskellen vipuja ja tikkaita uusia kulkureittejä luodakseen. Mon keltainen hupparihame toimii korkeissa pudotuksissa hauskana laskuvarjona, ja myös kiipeily pelittää yksinkertaisesti ja selkeästi - polut ja kiivettävät kallionkohdat erottautuvat pelimaailmasta tehokkaan värisuunnittelun ansiosta. Noin nelituntinen Minute Of Islands sisältää laajojen peliympäristöjensä myötä kiinnostavan annoksen kiipeilyä ja korjailua - Omni Switch on nimensä mukainen monitoimityökalu, jota kelpaa käytellä kompassinuolen lisäksi luontevasti niin vipuvartena kuin energianlähteenäkin.
Olisin kuitenkin jäänyt laajojen ja useampia alueita sisältävien saarten kohdalla kaipaamaan jonkinnäköistä karttaruutua, jonka avulla etenemistä voisi suunnitella paremmin. Toisaalta taas moinen kartta olisi tarinan uskottavuuden kannalta vähän turhan luksusta maailmanlopun jälkeisessä ajassa. Omni Switchin loitsima taikanuoli, joka sojottaa seuraavan tarinan kannalta oleellisen kohteen suuntaan, vastaa navigointihuoliin pääasiassa riittävästi. Välillä peli selittelee kertojan tarinoinnin ohella vähän turhan alleviivaavasti sitä, mitä Mon tulisi tehdä seuraavaksi. Toisaalta seikkailu etenee sujuvasti ilman turhia eksymisiä, mutta mekaniikallisesti kokonaisuus saisi ja voisi olla vielä vähän yllättävämpikin.
Peli sisältää pitkien ja yhtäjaksoisten seikkailujaksojen vastapainoksi lyhyempiä kohtauksia, joissa itiömyrkytyksen saanut Mo leijailee huumaantuneena omissa unissaan. Näissä osioissa Mo hyppelee vakaan jalansijan tarjoavilla leväalustoilla keräillen muistopalleroita, jotka pitää juosta kiinni tietyssä järjestyksessä. Mikäli pelaaja poikkeaa pelin määräämästä järjestyksestä, Mo mätkähtää takaisin merenpohjalle ja homma alkaa alusta. Osiot tai keräilyt ylipäätään eivät onneksi ole kauhean vaikeita, vaan vähän yksiniitisemmät osiot rytmittävät hyvin laajaa ja rönsyilevää seikkailemista.
Minute of Islands on sujuvan syvällinen pieni suuri seikkailu, jonka karmivat ja komeat peliympäristöt varjoisimpine kolkkineen jäävät pelaajan mieleen pitkäksi aikaa.