Mario Golf: Super Rush

Mario Golf -pelit ovat kautta pitkän historiansa kuuluneet yleensä Marion urheilupelisarjan parempaan päähän. Pelisarjasta alusta asti vastannut Camelot tietää mitä tekee, vaikka välillä pelit eivät aivan olekaan osuneet maaliinsa. Super Rush ei osu keskelle, mutta riittävän lähelle kuitenkin.

Golfin periaatteet lienevät useimmille selvät. Ideana kun on vain mätkäistä pallo mahdollisimman vähillä lyönneillä väylän lopussa odottavaan reikään. Lajin leppoisasta luonteesta johtuen vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei yleensä yhdistetä osaksi golfin henkeä. Mario Golf: Super Rush näkee asian kuitenkin toisin.

Näkyvin uudistus pakettiin on nimittäin Speed Golf, jossa ideana on nimen mukaisesti juosta lyöntinsä perään pitkin väylää ja saada pallo koloon mahdollisimman nopeasti. Jokaisesta lyönnistä laskuriin kilahtaa 30 sekuntia lisää aikaa, joten vaikka lyönnit saisi hoidettua loppuun kaveria nopeammin, vähemmän lyöntejä väylään käyttänyt saattaa silti saada korttiin paremman ajan.

Vauhtigolfissa on puolensa ja puolensa. Sinänsä väyliä pitkin kirmaaminen tuo kerrankin jotain uutta ja virkistävää golf-pelien maailmaan. Toisaalta taas väylät ovat kiharaisia kokonaisuuksia omine esteineen, joiden hahmottaminen ei ole se kaikkein helpoin tehtävä, minkä lisäksi lyöntiään ei pysty seuraamaan loppuun asti. Vain kuuluttajan ääni kertoo kesken juoksun, millainen lyönnin lopputulos olikaan. Lisäksi kaverin tuuppiminen ja töniminen kesken juoksukilvan sopii pelin henkeen huonosti, vaikka tietynlaista Mario Kart -efektiä sillä varmasti onkin tavoiteltu.

Luonnollisesti pelissä on mukana myös perinteistä golffaamista niille, joita juoksentelu ei inspiroi. Toisaalta juoksemiseen kannattaa tottua, sillä suurin osa pelimuodoista edellyttää sitä ja etenkin yksinpelin kehyksenä toimivassa seikkailussa normigolfia harrastetaan vain pari hassua kertaa. Seikkailu itsessään on lievä pettymys. Kun esimerkiksi Golf Story laajensi muutama vuosi sitten alkuperäisen Mario Golfin kevyttä rooliseikkailemista, Super Rushin seikkailu on enemmänkin pidennetty tutoriaaliosuus eri pelimuotoihin. Eri pelimuodot tuovat toki vaihtelua, mutta roolipelielementit jäävät todella kosmeettisiksi ja seikkailu on muutenkin lähinnä muutaman tunnin mittainen viivasuora rykäisy.

Kiukku & marmatus -osastolle päätyy myös pelin audiovisuaalinen tuotanto. Peli on vaikkapa nyt Super Mario Odysseyhyn verrattuna todella köykäisen näköinen, yksityiskohtia ei todellakaan ole liiaksi asti ja visuaalinen ilme on todella pliisu. Musiikkia ei edes huomaa ja ääninäyttelyn virkaa hoitavat erilaiset vinkaisut käyvät hermoille hetkessä.

Siitä huolimatta Super Rush on kivaa pelattavaa. Peruspelattavuus on kunnossa, radat ja väylät ovat hyvin suunniteltuja ja tarjoavat mukavasti vaihtelua. Sisältöä on sopivasti ja moninpelinä Mario Golf on jälleen loistavaa viihdettä. Pelattavuus on ollut aiemminkin Camelotin ydinosaamista golf-pelien saralla, eikä siitä ole tälläkään kertaa lipsuttu.

Mutta kokonaisuutena Super Rush vaikuttaa siltä, että se on myös tehty superkiireellä. Köykäinen seikkailu ja jotenkin keskeneräisen oloinen ulkoasu viestivät hieman siitä, että aikaa kehittämiseen ei ole ollut liiaksi. Kiitos juoksugolfin, se on kuitenkin harkinnan arvoinen ostos ja toisaalta, mikäpä olisikaan kesäsateen aikana mukavampaa ja leppoisampaa puuhaa kuin virtuaalisen golf-pallon mätkintä. Sen tontin Super Rush hoitaa onnistuneesti.