New Pokémon Snap

Alkuperäinen Pokémon Snap lukeutuu Nintendo 64 -konsolin kaivatuimpien klassikkopelien joukkoon ja samalla Pokémon-sarjan ansioituneimpiin spin-offeihin. Fanit ovat odottaneet vuonna 1999 alunperin ilmestyneen kuvauspelin uusintajulkaisua, ja nyt himoittua herkkua on vihdoin luvassa Pokémonien juhliessa neljännesvuosisadan mittaista taivaltaan. Switch-konsolille käännetty New Pokémon Snap nojaa varsin turvallisuushakuisesti alkuteoksen kieltämättä kiinnostavaan peli-ideaan, joka puhuttelee kymmenien perinteisempien Pokémon-seikkailujen jälkeen rauhallisella ja rennolla konseptillaan. Vaikka New Pokémon Snap sekoittaakin juonensa verukkeella Pokémon-maailman lainalaisuuksia jossain määrin, tarina ei hieman nurinkurisesti valota oikeastaan ollenkaan taskuhirviöilmiön perusperiaatteita elementtijaosta tai mistään muustakaan. Tekijät selvästi olettavat, että Pokémon-konsepti on pelaajalle tuttu jo entuudestaan, ja taskuhirviöiden valikoituminen kuvauskohteeksi edellyttää pelaajalta sitä, että söpöjä monstereita jaksaa ikuistaa filmille kuvauskierros toisensa jälkeen.

Kilpailuhenkisen taskuhirviöiden tappeluttamisen ja salimestarien hätyyttelyn sijaan New Pokémon Snap sukeltaa edeltäjänsä tavoin syvemmälle nimenomaan luonnonvaraisten Pokémonien elämään, kun pelaaja pääsee tarttumaan kameraansa ja perehtymään Lental-alueen saloihin. Hajamielinen professori Mirror on kartoittamassa Lentalin taskuhirviöitä, mutta tutkija ei kuitenkaan malta kääriä hihojaan ja siirtyä itse kentälle hommiin. Niinpä Mirror tarvitsee pelaajan apua taskuhirviöiden ikuistamiseen Photodex-tietokannan kirjoihin ja kansiin, ja Pokémonit hehkumaan saavan Illumina-ilmiön saloihinkin pitäisi perehtyä.

Uusittuun Snap-peliin on taltioitu Pokémon-sarjan perinteiden vastaisesti ääninäyttelyäkin - tosin japaninkieliset repliikit ovat aika harvassa, ja ääneen lausuttuja vuorosanoja kuullaan lähinnä juonen kannalta oleellisissa kohtauksissa. Äänenkäyttöä on sikäli kohdennettu oikein, että esimerkiksi nopeahkossa opastusosiossa nimenomaan ihmisääni neuvoo kameran käyttämisessä ja tarkentamisessa. Valtaosa pelistä menee kuitenkin pusikoissa suhistelevien ja omiaan ääntelevien Pokémonien seurassa luonnon helmassa.

Sitä vastoin varsin yhdentekevä kappalevalikoima unohtuu varsin äkkiä, kun pelaaja pääsee herkuttelemaan New Pokémon Snapin visuaalisella silmäkarkilla - mönkiäismallisen NEO-ONE-kulkupelin kyydissä kameran kanssa päivystävä pelaaja ei itse pääse liikkumaan ympäristöissä, vaan pelaaminen etenee kuin muinaisissa raideräiskinnöissä pelaajan pitäessä silmät auki ja kameran laukaisuvalmiina Pokémonien varalta. Kuvakulmaa ei juuri siis pääse kääntelemään, ja tekijät ovat selvästi hyödyntäneet tästä vapautuneita tehoja varsin näyttäviin pintakiiltoihin ja Pokémonien sulavaan animointiin.

Teknisesti meininki on jossain määrin toissavuotisia Sword- ja Shield-pelejä riuskempaa, mutta suunnittelullisesti luontomiljööt tuntuvat välillä varsin pelimäisen tyhjiltä harvojen puustojen ja ajoittain varsin näkymättömissä olevien Pokémonien myötä. Jälkimmäinen ratkaisu on toki selitettävissä pelin rennolla vaikeustasolla, jotta eritaitoiset pelaajat ehtisivät kuvaamaan mahdollisimman paljon näkemiään Pokémoneja, mutta kenttäsuunnittelullisesti meininki haiskahtaa vuosituhannen vaihteen meiningiltä. Pelaaja onneksi pääsee vaikuttamaan peliympäristöjen kanssa muutenkin kuin kuvien ottamisen suhteen, kun taskuhirviöitä voi houkutella linssiluteiksi makupaloilla.

X-napista käynnistettävä skannaus puolestaan valottaa peliympäristön salaisuuksia vähän turhan alleviivaavasti, kun ruudulle pärähtää iso rasti sen merkiksi, että nyt kannattaisi painella skannausnappia. Mirrorin tutkima Illumina-ilmiö, joka saa Pokémonit hehkumaan yön pimeydessä, on myös juonen lisäksi mekaniikaltaan kiinnostava lisäys, joka tuo näyttäviin yömaisemiin lisää ihasteltavaa.

Itse valokuvaaminen on aika simppeliä touhua. Vasen tatti siirtää ruudulla näkyvää tähtäintä hitaasti ja oikea vauhdikkaammin, joten nopeatkin käännökset ohitse viilettävän Pokémonin ikuistamiseksi onnistuvat pienellä treenaamisella. ZL-olkanapilla puolestaan kohdennetaan kuvattavaan kohteeseen, ja Pokémonien ja näiden toimien taltioiminen vaatii nopeita hoksottimia ja liipasinherkkyyttä. Lentalin lääneillä ei ilmeisesti harrasteta digikuvausta, vaan pelaaja saa rajallisen filmirullan mukaan kentälle. Useamman kymmenen kuvan varasto riitti ainakin itselleni oikein hyvin.

Mirror ei kuitenkaan arvioi kuvia erityisen tieteellisin kriteerein, vaan on kiinnostuneempi Pokémonin mahdollisesta poseerauksesta, kokonaisena kuvaan tallentumisesta sekä yleisasettelusta esimerkiksi sen suhteen, näkyykö kuvassa muitakin Pokémoneja. Esteettis-tieteellinen Mirror lätkii kuville varsin hövelisti tähtiä runsaiden kehujen kera, ja huomasin uusille kuvauskierroksille palatessani innostuvani seuraamaan samoja ratoja tallustelevien Pokémonien touhuja pidempäänkin. Pian etenin yhden tähden räpsäistyistä neljän tähden tilannekuviin, joissa on kultaiset leikkauksetkin kohdillaan. Kuvista kerättävät pisteet kasaantuvat pelaajan tilille kokemuspisteiksi, joiden myötä Pokémonit eivät säikähdä rutinoitunutta luontokuvaajaa, mikä puolestaan avaa mahdollisuuksia uusiin kuvailuihin. Pelin taskuhirviökatalogi sisältää varsin harkitun oloisen kattauksen Pokémoneista, ja mukana on tuttuja niin 150 ensimmäisen hirviön joukosta kuin Swordin ja Shieldin uutuusmonstereistakin.

Nintendo Switch Online -kerhon jäsenet pääsevät jakamaan taltiointejaan pelin omassa kuvapalvelussa, ja Switchin kätevien jakamismahdollisuuksien myötä luontokuvastoa voi tykitellä myös omille sometileille. Kuvauskierroksen jälkeen pelaaja voi vielä palata viimeisimpien kuvien Kodak-hetkeen rajaamaan, muokkaamaan ja tyylittelemään kuviaan, jotka sitten voi tallentaa suoraan konsolin omalle muistille.

New Pokémon Snap on häpeilemätön hyvän mielen peli, joka ei keksi Illumina-ihmetyksiä lukuun ottamatta seikkailun pyörää uudelleen. Pelaajan oma viehätys Pokémoneja ja näiden söpöyttä kohtaan vaikuttaa pitkälti siihen, kuinka paljon uusio-Snap lopulta jaksaa viihdyttää. Mekaniikallisesti itseään toistava pelaaminen kuitenkin onnistuu tarjoamaan tarinassa vauhdikkaasti etenevälle pelaajalle uutta tekemistä, tutkittavaa ja kuvattavaa melkein jatkuvalla syötöllä. On vain harmi, että kiskoilla kulkevasta NEO-ONEsta ei voi nousta ja kävellä luontoon Pokémonien luokse - toivottavasti ensi vuodeksi lupailtu Pokémon Legends: Arceus -peli päästäisi pelaajan laulattamaan kameraa kiinnostavalta vaikuttavassa avoimessa maailmassaan.