Quantum League

Keskimääräinen räiskintäpeli noudattaa hyvin vakiintunutta kaavaa, joskus poikkeuksella tai kahdella. Nyt täytyy korostaa, että Quantum League ei ole missään nimessä keskimääräinen räiskintäpeli. Nyrkkisääntönä: jos pelin nimessä mainitaan sana kvantti, on tiedossa aikamatkailua.

Tenet-elokuvan nähneet tietävät, että aikaulottuvuudella leikkiminen voi tuottaa todella mielenkiintoisia ja näyttäviä, mutta pään sekoittavia toimintakohtauksia. Monet teokset menevät todella pahasti solmuun aikamatkailun paradoksien kanssa, joten scifin alagenrenä aikamatkustus ei ole helpoimmasta päästä. Quantum League ottaa kuitenkin härkää sarvista ja tarjoaa yllättävän koherentin aikatemppuilupaketin.

Tarjolla on ainoastaan verkkopelinä tapahtuvaa räiskintää, joissa pelaajat pelaavat lyhyitä ja nopeatempoisia kierroksia hyvin pienillä kentillä. Yksittäinen kierros kestää vain 15 sekuntia, jonka aikana yhden tai kahden hengen joukkueissa pyritään tappamaan vastustajat tai seisomaan summerin soidessa maalipisteellä riippuen kentän tavoitteista. Erävoitto syntyy joko seisomalla joukkueena useammalla pisteellä tai pitämällä useamman taistelijan elossa - myös erän tasapeli on mahdollinen. Otteluvoitto syntyy kahdella erävoitolla.

Koko homman jippona on se, että 15 sekunnin mittaisen kierroksen päätteeksi aika kelataan taaksepäin, ja sama taistelu käydään uudestaan. Edellisellä kierroksella pelatut sotilaat liikkuvat ja ampuvat automaattisesti, mutta nyt pelaajat saavat pelata kierroksen uudestaan klooneilla. Tämä mahdollistaa paradoksien synnyn, sillä jos vihollinen onnistui tappamaan sinut, on seuraavalla rundilla automaatilla kulkeva vastus mahdollista tappaa ennen kuin hän ehtii ampua edellisen kierroksen klooniasi. Tällöin ensimmäisen kierroksen hahmosi ei kuolekaan, vaan jatkaa taistelua kierroksen loppuun asti. Mikä paradoksi!

Yhdessä erässä pelataan kolme kierrosta, eli laajimmassa 2v2-ottelussa kentällä häärii viimeisellä kierroksella samaan aikaan 12 sotilasta, joista kahdeksan on aiempien kierrosten automaattiklooneja. Luodit ovat kuitenkin oikeita, joten ensimmäisellä kierroksella ympäriinsä räiskityt kranaatit ovat aivan yhtä tappavia myös tulevilla aikajanoilla.

Aikaparadoksit vievät taktisen ulottuvuuden aivan omalle tasolleen, sillä koko kuvio voi mennä täysin uusiksi paradoksien vuoksi. Kuollessaan kierroksen loppuajan saa käyttää hyödykseen esimerkiksi juoksemalla vapaalle maalipisteelle tai jatkamalla ampumista. Näin jos tulevilla kierroksilla hahmon tappajan onnistuukin nitistämään aiemmin, ei oma aiemman kierroksen hahmo kuole - vaan tekeekin yllätysmaalin pysyessään elossa summerin surinaan asti.

Vielä yhtenä mekaniikkana kentällä on terveyspisteitä, jotka paitsi parantavat haavoittuneet, myös palauttavat haamut takaisin eloon. Näin kuolleet voivat ilmestyä kummittelemaan vastustajan selustaan kriittisillä viimeisillä sekunneilla. Kaiken tämän hahmottaminen vaatii hyvää muistia ja tilanteen hahmotuskykyä. Tarjolla on syystäkin videotila, jolla aiempia otteluita voi analysoida.

Ammuskelu on toimivaa, muttei ihmeellistä. Aseita on viisi: konepistooli, kivääri, kranaatinheitin, haulikko ja tasaisesti vahinkoa tuottava laserase. Lisäksi yhden pääaseen ohessa on pistooli. Kakkosaseelle on yllättävän paljon käyttöä, sillä 15 sekunnin kierroksessa ei ole aikaa kovinkaan moneen lippaan lataamiseen. Tarjolla on kuusi erilaista hahmoa, jotka tarjoavat pieniä bonuksia.

Graafinen ilme on Fortnitesta napattua, mikä saattaa jakaa mielipiteitä. Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa iloisen karkkisesta grafiikasta. Temaattisesti taistelut on brändätty urheilulajiksi. Veri ei lennä ja touhu on positiivisella tavalla perheystävällistä. Sitä paitsi ottelun taustalla kannustuksia kiljuva selostajakaan ei ehtinyt alkaa ärsyttää, toisin kuin monissa urheilupeleissä.

Oikeastaan ainoat valittamisen aiheet ovat aiempien kierrosten videoiden tarkastelussa ja opettelussa. Videoiden kelailu ei ole mahdollista, vaikka ottelua voikin tarkastella mistä vain kuvakulmasta. Kenttiä ei voi myöskään harjoitella, joten oppiminen tapahtuu loputtomien häviöiden kautta. Tämähän on kuin vuosituhannen vaihteen kynäriajoilta.

Pelaajia ei ole tällä hetkellä hirveän montaa, mutta ainakin 1v1-otteluissa seuraa löytyy nopeasti. Vaikuttaa siltä, että bisnespäätös tehdä pelistä maksullinen ilmaispelin sijaan ei ole ollut onnistunut, tai markkinointibudjetti on ollut minimaalinen. Lisäksi haastava oppimiskäyrä saattaa karkottaa monet. Itsekin menetin hermoni moneen kertaan loputtomaan turpasaunaan. Itse asiassa ainoat selvät voittoni tulivat nelinpeleistä, jossa tiimityöskentely sattui onnistumaan poikkeuksellisen hyvin. Koville kilpapelaajille tarjolla on luonnollisesti ranking-otteluita.

Olen aina suunnattoman iloinen, kun joku onnistuu keksimään jotain uutta ja innostavaa. Quantum League on pieni julkaisu, joka on onnistunut luomaan jotain oikeasti uutta - ja yllättävää kyllä myös toteuttamaan sen hyvin. Ja sitä paitsi, kerrankin saan muodostaa vain parhaita tyyppejä sisältävän tiimin - kolme kertaa itseni.