Suomi
Gamereactor
arviot
Dark Souls

Dark Souls

From Software jatkaa Demon's Soulsista vielä vaikeammalla roolipelillä. Selvitimme onko "kuole ja kuole uudestaan" oikeasti niin vetävä mainoslause kuin miltä se kuulostaa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Rakastan haasteita. Miltei mahdottoman yrittäminen, siihen kaatuminen ja jaloilleen uudelleen kapuaminen, uusien taktiikoiden kokeileminen, edistyminen ja viimein voitto, ne ovat minun huumeitani. Olen upottanut satoja tunteja vaikeimpiin Guitar Hero -kappaleisiin, toimintapelien painajaistasoihin ja arcadepelien ennätysten rikkomiseen. Se on ollut tuskallista, mutta sellaisenaan nautinnollista. Silloinkin kun kiroilin, syljin ja raivosin, minulla oli kuitenkin tavallaan hauskaa, koska haasteet olivat reiluja ja nokkelia. Eipä ole siis yllättävää että odotin pelimasokistin unelmaa Dark Soulsia kuin kuuta nousevaksi. Sen vaativuus on kuitenkin sekä siunaus että kirous.

Kuten edeltäneessä Demon's Soulsissa pelaaja heitetään kivikovaan, synkkään fantasiamaailmaan jossa möröt, demonit ja kummitukset kaikki haluavat oikein kovasti hänet kylmäksi. You Died -julistus tulee tutuksi jo pelin "harjoitusalueella" ja pelaaja joutuu etsimään kohtaloaan maailmassa joka ei harrasta karttoja tai säännöllisiä tallennuspisteitä.

Dark Souls
Vie tovin ennen kuin selätät tämän pirulaisen, ja se kaataa sinut vain katsomalla sinuun päin.

Juonena on edellisen pelin tapaan epämääräinen, synkkä fantasiatarina. Introssa horistaan Nitosta, ensimmäisenä kuolleesta, Izalith-noidasta ja tämän tyttäristä, aurinkolordi Gwynistä ja siitä kuinka nämä tappoivat kovasti lohikäärmeitä. Dark Signin osakseen saaneet ovat epäkuolleita jotka on vangittu mätänemään, ja tämä on myös päähenkilömme osa. Peli alkaa tämän paetessaan vankilastaan.

Tämä on mainos:

Pelin alussa valitaan perinteiseen tyyliin hahmoluokka ja ulkoasu. Tarjolla on taistelijoita, varkaita, maageja, pappeja sekä joitakin väliinputoajia. Nämä eroavat luonnollisesti toisistaan ominaisuuksillaan. Valitsimme tällä kertaa varkaan jolla on kätevä superavain, ja hankalan mutta palkitsevan tutoriaalin jälkeen päästiinkin raunioiden ympäröimälle Fire Link -pyhätölle, josta varsinainen seikkailu alkaa.

Tilanne on melko sykähdyttävä. Taustalla soi surumielinen musiikki, ja vaarallisessa maailmassa tavataan muita jumalanhylkäämiä hahmoja, kuten vangittu seppä joka on valmis tekemään hommia saadakseen ajan kulumaan nopeammin, tai avulias nainen jonka kieli on leikattu pois.

Dark Souls
Tätä aurinkoisemmaksi homma ei mene, Dark Soulsin maailma on synkkä.

Tunnelma on siis miltei täydellinen, ja se todella välittää tunteen siitä että on tullut heitetyksi painajaismaailmaan jossa ahdistus ja suru lepäävät kaiken päällä kuin tunkkainen peitto. Jokaisen nurkan takana odottaa vaara, eikä kukaan ole pitämässä kädestä. Leiritulet toimivat ainoina ystävinä, ja ne toimivat myös sekä tallennuspisteinä että parannus- ja tasonnostopaikkoina. Tämän ohella ne herättävät henkiin kaikki tappamasi viholliset, pomoja lukuun ottamatta.

Tämä on mainos:

Tästä alkaakin turhautuminen. Pelin suunniteltu koukku on omiaan ajamaan monet kokonaan pois sen parista.

Vietettyäni kaksi tuntia ilman minkäänlaista edistymistä arvioin uudestaan mahdollisuuksiani. Saattaisin mennä luolaan jossa kaksi peikkoa ottaa minut suorilta hengiltä. Voisin juosta hautuumaan läpi katakombeihin, elleivät kahdella lyönnillä minut tappavat luurangot tapa minua kahdella lyönnillä. Voisin jopa kävellä ohi valtavasta lohikäärmeestä joka, kyllä, tappaa minut heti. Voisinpa myös juosta suon lävitse, jos sen haamut eivät, arvasitte jo, tapa minua kerrasta.

Tässä vaiheessa vaikuttaisi siltä että Dark Souls on tehty simuloimaan perhosen elämää tehosekoittimessa, ja ainoa edistys mitä saan aikaan on köpöisten rutiinivihollisten tappaminen, jotka sentään kuolevat muutamalla iskulla ja antavat minulle 20 sielua palkinnokseni.

Dark Souls
Uusien alueiden saavuttaminen ja tutkiminen on ehkä Dark Soulsin vahvinta sisältöä.

Se että tulee isojen hirviöiden lahtaamaksi ei itseasiassa ole pelin turhauttavin puoli. Se puolestaan, että joutuu juoksemaan puolen kartan lävitse ja tappamaan kaikki taas heränneet pienet viholliset matkalta vain että pääsisi yrittämään uudestaan on. Kysymykseksi nouseekin, onko jättivihollisen kaatamisesta saatu riemu riittävä vastapaino kaikelle tästä aiheutuneelle turhautumiselle, ja onko kyseessä oikeasti riemu vai pelkästään helpotus? Jos laskisimme vain Dark Soulsista saatavat pelitunnit, tilanne näyttäisi hyvältä. Jos mukaan otetaan se minkä laatuisia nuo tunnit ovat mennäänkin jo toiseen suuntaan.

Varkaan uravalinta paljastui typeräksi vaikka tämän superavain onkin kovin hyödyllinen. Aloitimme pelin hoipertelemalla ympäriinsä hahmolla joka ei edes jaksanut nostaa löytämäänsä piikkinuijaa. Homma alkoi kuitenkin sujua ajan kanssa paremmin ja hautuumaan luurangot muuttuivat luupölyksi, mutta laskin että näitäkin pitäisi saada hengiltä noin 400 että saisin varusteeni päivitettyä. Että silleen.

Dark Souls
Ei hätää, tämä tirppa toimii taksina, ei verenhimoisena pomona.

Täysi toivottomuus ja jatkuvat kuolemat ovat siis Dark Soulsin ensimmäisten tuntien erityispiirre, mutta tunnelin päästä alkaa siintää valoa niille jotka jaksavat pysyä mukana. Vihollinen saattaa tiputtaa oikeasti hyödyllisen aseen, ja pelaajakin oppii taistelemaan. Taistelu on Demon's Soulsin tapaan hyvin mukaansatempaavaa, ja tässä laatu on todellakin määrää parempaa. On elintärkeää pitää kilpi koholla, opetella torjumaan, tutkiskella vihollisten liikkumatapoja, vetää näistä yksi kerrallaan hakattavaksi ja oppia milloin on aika juosta ottamaan hieman parannusta pullosta. Miltei jokainen vihollinen on jo oma pieni pomonsa, eikä näin intensiivisiä kohtaamisia löydä juurikaan muista peleistä.

Dark Soulsin moninpeliosuus ottaa oppinsa Demon's Soulsista, mutta hioo sitä eteenpäin. Sen kautta pelaaja voi saada apua sekä myös auttaa muita pelaajia ympäri maailman. Emme itse pystyneet arvostelijoina kokeilemaan tätä, joka oli monellakin tapaa ongelmallista. Pääasiassa kuitenkin siksi, että se teki jo valmiiksi brutaalista ja vaikeasta pelistä entistäkin hankalamman. Verkosta voi löytää muiden pelaajien jättämiä avunpyyntöjä, joiden kautta voi hypätä näiden maailmaan olemaan avuksi...tai tappamaan nämä ja varastamaan näiden keräämät sielut.

Toisten pelaajien taisteluiden ja kuolemien näkeminen on From Softwaren mukaan tapa luoda yhteisöllisyyttä ja lieventää yksinäisyydentunnetta. Tämä verkkoaspekti onkin jotain mitä haluaisin tutkiskella enemmän, kunhan yhteisöllä on ensin ollut aikaa muodostua.

Graafisesti peli näyttää hyvältä, eikä siinä ole nokan koputtamista. Yleisilme on täydellinen luomaan ankeaa ja synkkää fantsufiilistä, eikä mitään ole jätetty sattumanvaraan. Demon's Soulsin tapaan hahmot ovat hyvin animoituja, ja näiden huippuhetket ja karut kuolemat ovat yhtä lailla komeita. Valtavia pomoja riittää, ja näiden nopeat syöksyt tai jymähtelevät askeleet kauhistuttavat pelaajaa ainakin yhtä paljon kuin näiden valtavat kestopistemittaritkin.

Dark Souls
Harha-askel voi katkaista seikkailun lyhyeen. Onneksi myös vihollisia voi lykätä reunan ylitse.

From Software ja Namco ovat siis onnistuneet monessa asiassa, etenkin tunnelman ja seikkailufiiliksen luomisessa. Kun haasteet ovat oikealla tasolla ovat myös onnistumisentunteet aivan uskomattomia, ja jano pistäytyä uudestaan aiemmilla metsästysmailla kasvaa. Mutta kun tulee heitetyksi takaisin nuotion ääreen yhä uudestaan ja uudestaan vain lahdatakseen jo aiemmin voittamiaan rivivihollisia... siinä kohtaa hupi muuttuu työksi. Minulle Dark Souls on siis kaksiteräinen miekka, mutta hyvin taottu sellainen. Jään näin kahden vaiheille.

07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Mahtava tunnelma, jännittävä seikkailu, laaja asevalikoima, pitkä kesto
-
Uskomattoman turhauttava, paljon yritystä ja erehdystä, ei oikeaa tarinaa
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Mika Sorvari: Tämä peli rikkoi minut tyystin. En muista että olisin koskaan roolipelin kanssa vain nostanut kädet pystyyn ja todennut että se on minulle aivan liian vaikea, mutta sitä Dark Souls on. Jos janoat psykoottisia haasteita ja olet todellinen masokisti voit saada tästä paljonkin irti, mutta itse valitsen mieluummin vaikka kiinalaisen vesikidutuksen, kiitos. 5/10

Käyttäjäarviot

  • kapteeni86
    Yksinkertaisesti paras sekä haastavin peli tällä vuosituhannella. Erottuu täysin tämän päivän kasuaali peleistä. Dark soulsia pelatessa... 10/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Dark SoulsScore

Dark Souls

ARVIO. Kirjoittaja Jonas Elfving

Jonas rankaisi itseään From Softwaren synkeällä, masokisteille tehdyllä roolipeliseikkailulla.

1
Legoinen Dark Souls näyttää tältä

Legoinen Dark Souls näyttää tältä

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Redditissä on saatu nähdä jotain aivan uutta ja outoa: Dark Souls: Lego Edition. PC Gamerin mukaan asialleen omistautunut fani päätti mallintaa alkuperäisen Dark Soulsin...



Ladataan seuraavaa sisältöä