Hitman 3

Agentti 47 on taas täällä. IO Interactiven kuuluisa palkkatappajasarja Hitman on saanut uuden ja samalla vuonna 2016 alkaneen World of Assassination -trilogian viimeisen osan. Hitman III:sta erityisen kunnianhimoisen tekee mahdollisuus kokea koko peli VR-kypärän läpi. VR:n ja Hitman-sarjan suurena ystävänä tämä on minulle henkilökohtaisesti kova juttu. Aika sovitella virtuaalista viivakooditatuointia niskaan ja lähteä metsälle.

Hitman III:n jatkuminen kahdesta edellisestä osasta on selvää aina jännittävää juonta, tuttua pelimekaniikkaa ja sekavaa valikkorakennetta myöten. Pelaaja hyppää kylmäverisen tappajan saappaisiin, ja pääsee hoitamaan tehtäviä ympäri maapalloa. Kohteina on isokenkäisiä johtajia ja muuta päällystöä, joita ilman maapallo pärjäisi huomattavasti paremmin. Vaikkei juoni kahdesta edellisestä pelistä olisikaan tuttu, on tehtävät rakennettu siihen malliin, että niistä voi nauttia ihan sellaisenaankin. Toki taustan tietäminen antaa menolle enemmän merkitystä, mutta välivideot tekevät hyvää työtä pohjustuksessa. Jos pelattavalla laitteella on entuudestaan Hitman II, voi pelaaja siirtää edistyksensä siitä Hitman III:een, ja näin saada hyviä avustuksia tehtäviin.

Hitman-pelien taika tiivistyy hienosti Hitman III:ssa. Hurjan monipuoliset mahdollisuudet suorittaa tehtävät täysin vapaasti, pääsevät oikeuksiinsa pelin laajoissa kentissä. Kuusi tehtävää ovat jokainen täysin erilaisia, ja vievät pelaajaa aina hiippailusta kartanossa hylätyn tehtaan uumeniin kyhättyihin teknobileisiin. Kohteita voi surmata suoraan ampumalla, mutta myös esimerkiksi myrkyttämällä, hukuttamalla, polttamalla, liiskaamalla ja niin edelleen. Suuret pelialueet ovat täynnä kaikenlaisia mahdollisuuksia sabotoida ympäristöä ja muutella omaa asua vapaamman liikkumisen nimissä. Kenttien monipuolisuudesta ja upeasta suunnittelusta kertoo sekin, että tehtävän voi suorittaa räiskien minuuteissa, kun taas tarkkaan tutkimalla, suunnittelemalla ja ajastamalla yhteen iskuun saa uppoamaan toista tuntia.

Tehtävien ohessa peli tarjoilee haasteita ja sivutehtäviä, joita suorittamalla niin tarinasta kuin itse pelistä saa entistä syvällisemmän ymmärryksen. Haasteiden suorittamisesta palkitaan myös pistein, jotka avaavat pelaajalle erilaisia apuja tehtävien uudelleen pelaamista varten. Jatkuva paine kiinnijäämisen pelosta ja tyydyttävä tunne nokkelan tempauksen onnistumisesta lukuisten hahmojen ollessa ympärillä saa pysymään pelin äärellä todella tiukasti.

Kolmannen persoonan perspektiivistä kuvattu peli toimii hienosti, kuten aiemmissakin peleissä. Hiottu ohjattavuus, on sulavaa ja monipuolinen toiminta on saatu puristettua sopivan vähäisiin ja loogisiin nappeihin. Pelin suosittelemat alkuopastukset tekevät hyvää työtä perehdyttääkseen pelaajan Hitman-pelien maailmaan. Sen takia hieman ihmettelinkin, ettei käynnistyksen myötä VR-ominaisuudesta ollut mitään tietoa. Normaaliopastusten jälkeen kovasti odotetun VR-tilan sai vihdoin kytkettyä päälle, ja pelin pystyi aloittamaan. Meno kuitenkin tökkäsi nopeasti, sillä VR-tilassa hahmon käskyt ovat täysin erilaiset kuin normaalissa pelitilassa toimiessa. Tilannetta ei myöskään auttanut se, että ohjeet eivät käy yksiin toimintojen kanssa, jolloin en esimerkiksi saanut varastoitua kädessä pitämääni tavaraa tai kuristettua kohdetta hiljaisesti. Huomattuani, ettei peli myöskään tallennu automaattisesti (vaikka pitäisi), palasin päävalikkoon. Vasta tällöin peli ehdotti erillisen VR-opastuksen läpikäymistä. Kieltämättä hieman kankea aloitus VR-tilalle.

Opastusten myötä virtuaalinen meno alkaa hahmottumaan. Move-ohjainten puutteesta tulleet epäilykset karisivat nopeasti, ja Dualshock 4 -ohjain osoittautuu varsin päteväksi liikuttelemaan agenttia ja suoriutumaan muista toiminnoista. VR-tila on tavallisesti versiosta poiketen kuvattu hahmon silmistä, ja tätä liikutellaan vapaasti tatilla. Tavaroita ei tarvitse noukkia tai aktivoida juurikaan käsiä liikuttelemalla vaan ainoastaan helposti nappeja painamalla. PSVR kuitenkin huomioi ohjaimen sijainnin ja vakiona hahmo liikkuukin kädet oudosti edessään kuin näkymätöntä ohjainta pitäen. Liikuttelemalla ohjainta hahmon kädet saadaan kuitenkin käyttöön, ja esimerkiksi ohjaimen vienti kypärän lähelle aktivoi muun muassa kameraa tai tarkkuuskiväärin tähtäintä. Ohjaimella myös määrätään ammuttava suunta sekä viedään agentti 47:n kädet uhrin kurkulle kuristusta varten nahkahanskojen rutinan saattelemana. Niinkin tärkeä kuin tämä hiljainen tapa tainnuttaa kohde on, toimii se ehkä kaikista heikoimmin virtuaalipelissä. Uhrin kaulaa takaapäin lähestyvät käteni eivät läheskään aina tunnista kuristustarkoitustani, ja lähinnä työntävät sormia uhrin korviin tai muuten vaan aloittelevat kaulailua lähentelymielessä. Tällaista toimintaa eivät tietokonehahmot hyvällä katso, joten tilanne yleensä päätyy suuriin epäilyksiin minua kohtaan ja avun huuteluun, jonka tosin voi katkaista nasevalla nyrkiniskulla päin uhrin naamaa. Jos avunhuudot eivät ole kiinnittäneet lähellä olevien huomiota minuun niin viimeistään nyrkinisku on, joten suunnitelmani olla parhaista parhain salatappaja on enää kaukainen unelma.

Aikaisemmin mainittu tavaran säilöminen taskuun pitää selvittää myös itse, sillä opastukset eivät asiaa käsittele ja ohjeiden mukaan tehtäessä mitään oleellista ei tapahdu. Hahmon käsien välissä on pieni valkoinen pallo, jota katsomalla se suurenee. Tähän suurentuneeseen palloon voi tiputtaa tavaran käsistä, jolloin se tulee osaksi hahmon inventaariota. Tiedoksi siis kaikille VR-tappajille.

Pienistä tarkkuusongelmista huolimatta Hitman III:n VR-tila alkaa nopeasti tuntumaan mainiolta. Tunnelma huokuu autenttisuutta ja meno on kaikin puolin soljuvaa ja aistikasta. Käskyt napeissa ja ohjaimen liikuttelun hyödyntäminen luovat varsin tehokkaan yhdistelmän tilanteen kuin tilanteen haltuun ottamiseksi. Liikkuminen toimii yllättävän hyvin, ja vielä ilman pahanolontunnetta ainakaan VR-tunteja vyön alla oleville pelaajille. En siis näe mitään syytä palata takaisin niin sanottuun normaalipelaamiseen. IO Interactiven panostus VR-tappamiseen on selvästi nähtävissä.

Hitman III on graafisesti sujuvaa. Peruspeli ei nyt mitään mieltä mullistavaa tarjoile, mutta pysyy silti näyttävänä varsinkin huomioidessa yksityiskohtaisesti monipuolisissa pelialueissa oleskelevat lukuisat tietokonehahmot eleineen ja reaktioineen. VR-tila taas on todella hyvän näköinen. Luonnollisesti PSVR:n rajoitukset vievät pois sen näyttävimmän silmäkarkin, mutta pelin todella suurissa ja monipuolisissa kentissä riittää tilantuntua ja yksityiskohtia ihmeteltäväksi. Itse asiassa hahmojen määrä VR-tilassa pistää ihan miettimään, kuinka peli rullaa niin sujuvasti kaiken tunnelman parissa. Suurimman vaikutuksen itseeni tekee tehtaaseen kyhätyt teknobileet, joiden tunnelma laservaloineen, monikerroksine tanssilattioineen ja ihmispaljouksineen on kieltämättä hienoimpia VR-hetkiä, joihin olen törmännyt. Playstation 4 Pro:lla peli selviää latauksistakin varsin nopeasti.

Äänimaailma on myös kohdallaan. Maailma on täynnä kaikenlaista taustaääntä, joka elävöittää pelikokemusta erityisesti VR-tilassa kuulokkeilla pelaten. Aseista lähtee hyvä yhdistelmä realismia ja Hollywood-pauketta, joka kulminoituu erityisen hyvin konekiväärillä röpötykseen ja luotien napsahdellessa pehmeään ihmiskehoon. Hahmojen ääninäyttely on ensiluokkaista, vaikka kyseessä olisi ihan joku tusinahahmokin ja paniikinomaisissa kirkumisäänissä on tunnelmallista aitoutta.

Täytyy myöntää, että Hitman III kuristi pienet skeptisyydet minusta VR-tilansa toimivuudella. Peli jatkaa semmoisenaankin laadukasta ammattitappajan tarinaa onnistuneesti, mutta erityisesti VR-tila tekee pelistä astetta paremman kokemuksen ja vahvan ehdokkaan vuoden parhaaksi VR-kokemukseksi jo heti tammikuussa. Pienet kömmähdykset varmaan korjaantuvat julkaisupäivän päivityksessä, tai niille pystyy ainakin antamaan anteeksi jo hetken sujuvan pelaamisen jälkeen. Joka tapauksessa Hitman III:een kannattaa tutustua, olipa sarjan ja VR:n fani tai ei.