Destropolis

Elokuussa tietokoneille julkaistu ja hiljan Switchillekin ilmestynyt Destropolis päästää pelaajan harjoittamaan yhden palikan sotaa päälle hönkiviä punaisia vihollisia vastaan. Pelaajan ohjaama timanttikuutio vipeltää harmaiden rakennusten muodostamassa kaupungissa ja keräilee aseita, bonuskertoimia ja kokemustasoja kuten missä tahansa haastavuudeltaan kiihtyvässä pistejahtipaukuttelussa.

Destropolis tekee säväyksen visuaalisen ilmeensä ansiosta. Selkeistä kuutioista ja palikoista muotoutuva pelimaailma on yksinkertainen mutta näyttävä ilmestys kivan värisuunnittelunsa ja mainion blur-tehosteensa ansiosta. Punaiset vihollisaallot jahtaavat pelaajaa armotta, harmaita rakennuksia särkyy tulituksen keskellä ja onpa geometrisiin vihuihinkin saatu kirjaimellista lisäsärmää mainion hahmosuunnittelun ansiosta. Tornimaiset suorakulmiot ja pelaajaa silmäilevät kolmiot eroavat ammuskelutaitoineen päälle hönkivistä peruspalikoista, mikä helpottaa tilanteiden lukemista ja tulkitsemista.

Ja tilannetajua Destropolis sitten vaatiikin, sillä taistelut etenevät armottomalla höngällä eteenpäin - vihollisia ohjainten olkanäppäimillä tulittava pelaaja kerää rivakasti kokemustasoa kokemustason perään, ja vastustajien määrä ja iskuvoima kasvavat sinnikkäästi perässä. Jokaisen tasonnousun merkiksi pamautettu voimakas räjäytys heittää liiveihin uivat viholliskuutiot kauemmaksi pelaajasta, ja tuolloin peli pysähtyy uuden ominaisuuden valitsemisen ajaksi. Pelaaja pääsee valitsemaan esimerkiksi hyödyllisiä lisiä itselleen, kuten rakennuksista putoavia varusteita tai voimakkaampia ja kestävämpiä konekivääripesäkkeitä, jotka tarjoavat kaivattua tulitukea. Toisaalta taas haastetta kaipaava pelaaja voi valikoida repertuaariinsa esimerkiksi vihollisten liikkumisnopeutta nostavia lisiä; uusilla varusteilla ja kyvyillä muokattavissa oleva pelikokemus tuo mieleen vastaavaa liikkumavaraa tarjoavan Dead Cellsin.

Uudet aseet ja kyvyt eivät kuitenkaan räjäytä pankkia, vaan ne ovat toiminnoiltaan tuttuja ja turvallisia haulikoita, sinkoja sekä tuplavanhingon kaltaisia lisäominaisuuksia. Pelikerrat kuitenkin muuttuvat eri taitovalintojen ja asevalikoiman vaihtumisen myötä kohtuullisen onnistuneesti; uusien aseiden ammusten loppumisen jälkeen pelihahmo vaihtaa automaattisesti takaisin hitaaseen mutta suhteellisen tehokkaaseen peruspyssyynsä. Luotiaika on tervetullut hidastus hektiseen peliin, ja luotiajassa tapahtuvat räjähdykset sinkoilevine pelihahmoineen ja muine tehosteineen ovat huikean näköisiä. Destropolisin ruudunpäivitys pysyy tiukimmankin toiminnan keskellä ihailtavan tasaisena sekä telakoidussa Switchissä että Handheld-tilassa.

Destropolis on kirjaimellisesti yhden idean peli, joka kuitenkin seisoo omilla jaloillaan laadukkaan toteutuksen ja vauhdikkaan toiminnan ansiosta. Pidemmän päälle kokonaisuus kaipaisi kyllä enemmän omia ideoita ja mekaniikkoja, mutta ajoittaiseen pistejahtiin tyytyväiselle pelaajalle riittää kyllä haastetta ja tekemistä.