Kung Fu Panda 2

Kung Fu Panda on yksi niistä harvoista elokuvapeleistä, joita voi kutsua ihan onnistuneiksi peleiksi, eikä vaan mukavan elokuvakokemuksen väkinäiseksi jatkeeksi. Kung Fu Panda 2:n nimi antaa olettaa, että sama jatkuisi. Salakavalasti kuitenkin pelin julkaisija on vaihtunut Activisionista THQ:ksi ja genre tasoloikasta Kinect-toimintaan. Käänne on huonompaan suuntaan. Kung Fu Panda 2:n Xbox 360 -versio on edeltäjänsä jalan jäljissä uskomaton pettymys.

Siinä missä Kung Fu Panda toimi yksinkertaisena ja kauniina tasoloikkana ihan ilman elokuvan synnyttämää jälkipoltetta, Kung Fu Panda 2 on perinteisempi elokuvapeli. Pelissä jatketaan tarinallisesti siitä, mihin elokuva on jäänyt, ja näin ollen elokuvasta pitäneet voivat jatkaa juurikin elokuvakokemustaan. Kung Fu Panda 2:ssa pelaaja taistelee elokuvan päähahmon, kungfuta rakastavan Po-pandan kanssa.

Pelaaja ohjaa pandaa Kinectin edessä omin kehonliikkein. Taisteluissa voi tehdä erilaisia lyöntejä ja potkuja, avuksi voi myös kutsua Furious Five -viisikon muita jäseniä. Lopuksi vastustajia pääsee mätkimään erikoislyönneillä. Nuudelikärryllä ajellessa Po rullaa pahisten perässä kapealla polulla erilaisia esteitä väistellen. Välillä vastustaja heittää Po:ta laatikoilla, jotka voi lennättää takaisin pahiksen niskaan. Muitakin minipelejä tulee mukaan matkan varrella.

Molempien pelien ääninäyttelijä Mick Wingert imitoi suhteellisen onnistuneesti elokuvaan äänensä antanutta Jack Blackia, mutta ensimmäistä peliä laiskemmin. Dialogit ja tarina vaikuttaa yhtäläisen lakoniselta. Grafiikoissa on menty sieltä, missä aita on matalin.

Perinteinen elokuvapeli onkin yleensä pelinä keskinkertainen tai jopa huono. Kung Fu Panda 2:n kömpelyys tulee esille erityisesti tarinamoodissa: peli etenee monotonisesti videopätkien ja erilaisten minipelien vuoropuheluna, minkä takia pelaaja joutuu myös tuijottamaan usein latausikkunaa. Pelivalikkoja pitää liikuttaa väkinäisesti teemaan soveltuvasti käden ja nyrkiniskun avulla. Videoiden aikana Kinect-sensorin edestä ei voi poistua ilman, että peli menee taukotilaan. Hieman kasuaalipeli Diner Dashia muistuttava nuudelikeittopeli sen sijaan rullaa eteenpäin pelaajan poistumisesta huolimatta. Muitakin ongelmia löytyy.

Kung Fu Panda 2 ei millään yllä edeltäjänsä jalanjälkiin, mutta toiminee silti kohtuullisesti nuoremmalle elokuvayleisölle ja niille, jotka kaipaavat epätoivoisesti jotain pelattavaa Kinectillensä.