Twin Mirror

Uusi konsolisukupolvi on alkanut, mutta on olemassa lajityyppejä, jotka ovat säilyneet halki vuosikymmenien. Graafiset seikkailupelit ovat juuri tällainen lajityyppi. Viime vuosina Dontnod Entertainment on kunnostautunut tässä. Lajityyppi on vanha, mutta niihin on hengitetty uutta eloa. Tarina on keskiössä, ja sen lisäksi pelissä on yksinkertainen ja toimiva pelattavuus. Twin Mirror on kuitenkin poikkeus tuttuun Dontnodin linjaan. Se säilyttää joitakin ominaisuuksia ennallaan, mutta muuten kyseessä on studion uusi suunta. Mutta onnistuuko se vangitsemaan pelaajien huomion niin kuin ennenkin?

Tarina sijoittuu Länsi-Virginian Basswoodiin, joka on entinen kaivoskaupunki. Sam on entinen tutkiva journalisti, joka muutti pois kotikaupungistaan paikalliseen kaivokseen kohdistuneen tutkinnan vuoksi, joka aikanaan johti kaivoksen sulkemiseen. Sam on pakotettu palaamaan takaisin kotimaisemiinsa auto-onnettomuudessa kuolleen ystävänsä Nickin muistotilaisuuteen. Kuolemaan liittyy mystisiä elementtejä, ja Sam ryhtyy tutkimaan, onko kyseessä todellakin onnettomuus vai murha. Tähän häntä kannustaa oma kummityttö Joan (eli Nickin tytär). Basswoodiin palatessaan Sam joutuu kohtaamaan menneisyytensä. Entiset kaivosmiehet eivät pidä hänen läsnäolostaan, eivätkä sen puoleen vanhat ystävätkään. Eikä myöskään joskus ennen niin tärkeä Anna. Samilla on mukanaan mystinen sisäinen ääni Double, jonka vain Sam itse näkee.

Dontnodin peleillä on kaksi asiaa yhteistä: paikkojen tutkiminen, ja jonkinlainen yliluonnollinen voima, joka vaikuttaa pelaamiseen erottaen myös päähenkilön muista. Samin voima on nimeltään Mind Palace. Sen avulla ratkotaan pulmia eräänlaisen mielen sisäisen tietopankin avulla, ja yhdistellään eri henkilöhahmoilta saatuja tietoja uusiksi päätelmiksi. Tämä toki sen jälkeen, kun tutkimalla on kaikki johtolangat kerätty. Aluksi tämä pelimekaniikka on kiinnostava, mutta varsin nopeasti se muuttuu tylsäksi. Eteneminen hidastuu huomattavasti siksi, ettei Sam pääse tekemään mitään päätelmiä ennen kuin ne kaikki johtolangat ovat ensin löytyneet.

Se toinen osuus verkkaisuuteen ovat käytävät keskustelut. Samin muodostuva suhde eri henkilöhahmojen kanssa vaikuttaa tiedonsaantiin, joskus jopa etukäteen. Annankin ohjeen katsella tiiviisti valikkoa, josta selviää kaikki kyseiseltä henkilöhahmolta saadut tiedot ja johtolangat. Oikeiden vastausten valinnalla pääsee joskus hieman helpommin hyödyllisiin todisteisiin käsiksi. Edistyminen on hyvin hidasta, ja on hyvin hankalaa muodostaa minkäänlaista tunnesidettä kohdattaviin henkilöhahmoihin. Suurin osa hahmoista on yksiulotteisia ja ohuita. Tämä ei yleensä ole ollut Dontnodin pelien ongelmana.

Sama ongelma koskee myös Samia itseään, ja hänen Double-hahmoaan. Samin hahmo ei nimittäin kehity pelin aikana lainkaan. Se tuttu sisäinen kasvu ja kehitys puuttuvat kokonaan. Tarinan loppua kohti Samin vaikuttimia selitetään paljonkin, mutta se ei riitä tekemään henkilöhahmosta mielenkiintoista. Sama koskee myös Double-persoonaa, joka on lopulta ainoastaan ärsyttävä. Onneksi koko hahmon voi halutessaan pitkälti ohittaa. Jopa erilaisilla moraalisilla valinnoilla ei tunnu olevan juuri painoarvoa.

Tarina ei ehkä kanna, mutta kiitosta on silti annettava teknisestä toteutuksesta. Unreal Enginen ansiosta pelikokemus on graafisesti vaikuttava yksityiskohtia ja valaistusta myöten. Fotorealismista ollaan toki kaukana, mutta ei se tavoitekaan ole ollut. Mitään teknisiä ongelmia ei vastaan tullut, joten kaikkiaan teknisellä puolella Twin Mirror on iso edistysaskel.

Twin Mirrorilla oli kaikki kortit kädessään olla mielenkiintoinen tarina. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta ainakin teknisesti peli on komea ja toimiva. Kyseessä ei ole huono peli, mutta siitä puuttuu se jokin, josta studion muut pelit ovat tulleet tunnetuiksi. Ainesta olisi ollut parempaankin, ja se on harmi.