Virtuaalikiekkoilun ystäville jokasyksyinen NHL-sarjan osa on viime vuosien aikana tuottanut lähinnä sitä samaa kuin edellisinäkin vuosina. Uudistukset ovat olleet todella minimaalisia ja esimerkiksi NHL 19 ja NHL 20 sisälsivät jopa identtiset saavutukset kerättäväksi. NHL 21 koettaa muuttaa kurssia enemmän, mutta kokonaisuutena kuitenkin varsin maltillisesti.
Latausta odotellessani pelailin ainoaa tarjolla ollutta pelimuotoa, eli Stanley Cupin finaaleja. Koska NHL 20 oli tuoreena muistissa, kokemus tuntui heti kättelyssä hyvin tutulta, mutta huomattavasti nopeammalta. Kun ensimmäinen peli tekoälyä vastaan Ammattilainen-tasolla päättyi 9-6-voittoon laukausten ollessa itselleni selkeästi voitokkaat, rapsuttelin hetken päätäni. Mitäs tämä nyt oikein on?
Kun latauksen valmistuttua loputkin pelitilat tulivat pelattavaksi, varsin nopeasti huomasin ensikummasteluni pitäneen kutinsa. NHL 21 on selkeästi edeltäjäänsä nopeatempoisempi ja maaleja tulee matseissa liukuhihnalta. Ohjaus itsessään on entisellään, mutta nyt jäällä suihkitaan siihen tahtiin, että puolustajien on vaikea pysyä perässä. Peliä on viety entistäkin enemmän arcade-tyylisen kiekon suuntaan, mikä FIFA-kokemukseni jälkeen vaikuttaisi olevan tällä hetkellä EA Sportsin koko ajatus urheilupeliensä suunnasta.
EA:n puheiden mukaan pelin tekoälyä on viilattu tähän painokseen ja esimerkiksi maalivahtien animaatioita on lisätty. Siitä huolimatta useamman tunnin pelaamisen jälkeen eroja jäällä on vaikeaa havaita. Ketjukaverit ja tekoälyvastustaja eivät enää heitä siniviivan jälkeen automaattisesti rännikiekkoa päätyyn, mutta kaikesta päätellen muutokset ovat todella maltillisia. Mitä maalivahteihin tulee, parempi tekoäly ei auta salamana suihkivia hyökkääjiä vastaan. Tilanteita tulee näppituntumalla aiempia vuosia enemmän ja koska pakit eivät meinaa pysyä vauhdissa mukana, veskarit ovat entistäkin enemmän hätää kärsimässä.
Suurimman muutoksen on kokenut vihdoinkin Be a Pro -pelimuoto, mutta lopputulos on ristiriitainen. EA on kovaan ääneen mainostanut esimerkiksi sitä, että nyt uransa voi aloittaa viimein Euroopasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uran voi aloittaa suoraan CHL:n pudotuspeleistä, jonka jälkeen edessä on suoraan NHL:n varaustilaisuus. Haaveet nousemisesta Vaasan Sportin neloskentästä ensin Liigan mestaruuteen ja sieltä NHL:n parrasvaloihin voi siis unohtaa.
Myös aiempi Pohjois-Amerikan alasarjoista aloittaminen on heitetty romukoppaan. Myös farmisarjat alkavat samalla tavalla suoraan pudotuspeleistä. Be a Pron painopisteenä onkin nyt nopeampi tempo, aiempaa monipuolisempi roolipelaaminen ja Stanley Cup -mestaruuden sijasta Calder Cup -palkinnon voittaminen.
Monipuolisempi roolipelaaminen tarkoittaa tiivistettynä sitä, että nyt pelaaja heitetään keskusteluihin tiimikaverien, valmentajan ja jopa toimittajien kanssa. Valinnat määräävät sitä, kuinka pidetty pelaaja joukkuekaveriensa keskuudessa on ja millaisena hahmon brändi näyttäytyy. Rahaa voi tuhlata ja joukkueen kanssa voi käydä iltalimpparilla sopivien hetkien sattuessa vastaan. Myös nämä valinnat vaikuttavat edellä mainittuihin asioihin.
Uudistuksessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena Be a Pro on nopeammin alta pois pelattu tarina, eikä hahmon kykypisteitä tarvitse enää odotella puolta kautta kuten ennen. Huonona puolena Be a Pron syvyys kärsii entisestäänkin, ja vaikka hahmon voi suoraan viedä World of CHEL -pelimuotoon, tarina ammattilaisurasta jää väkisinkin todella pinnalliseksi ja vain yhteen asiaan keskittyväksi.
Oman Be a Pron aloitus kuvastaa hyvin sitä, miten tarina haluaa saada lähtökohdat pois alta mahdollisimman nopeasti. Aloitin CHL-finaalit Rauman Lukon riveistä, vastassani Luleå Ruotsista. Nuori nikkarini naputteli kahdessa pelissä tehot 4+4, pelien päättyessä Lukon voittoihin 7-2 ja 7-5. Luleå oli tiputettu jatkosta, mutta niin oli myös pelaajani. Lukon pelit päättyivät seuraavassa otteluparissa, hahmoni syödessä poppareita katsomossa tehoista huolimatta. Hetkeä myöhemmin luistelinkin jo Los Angeles Kingsin harjoituspeleissä. Käytännössä koko Be a Pro kannattaa siis aloittaa suosiolla suoraan varaustilaisuudesta, juuri muulla ei aloituksen kannalta ole väliä.
Toisena uutena pelimuotona on enemmän nettipelaamiseen keskittyvä HUT Rush, jossa maalien ohella pisteitä sun muita keräillään tyylikkäistä harhautuksista ja yleisestä pärjäämisestä jäällä. Idea on kiva ja pelimuotoa jaksaa jauhaa aikansa, mutta todellisuudessa se ei eroa hirveästi aiempien vuosien HUT-ryminästä. Kivaa silti.
Muilta osin peli onkin sitten identtinen edeltäjiensä kanssa jopa valikoita myöten. Selostukseen ja esillepanoon on onneksi tänä vuonna panostettu huolella, eikä Snoop Doggin analyysejä jääkiekosta tarvitse enää kuunnella. Peli näyttää ja kuulostaa jääkiekolta alusta loppuun ja jälki on mukavan ammattimaista.
Niinpä NHL 21:n hankintaa täytyy perustella itselleen sillä, kuinka paljon uudistettua Be a Prota ja nopeampaa tempoa arvostaa. Pienet uudistukset tekevät pelistä viimeinkin aiempien vuosien versioista erottuvan, mutta siitä huolimatta vain vähän. Itselleni arcade-kiekko maistui yllättävänkin hyvin, mutta kuten aiempina vuosina olen maanitellut, kunnolliselle lätkäsimulaatiolle alkaisi olla todellakin markkinoilla tilaa. NHL on NHL vaikka voissa paistaisi, eikä aio omasta identiteetistään luopua ilmeisesti ikinä.