FIFA 21

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

EA Sports tekee tunnetusti pelisarjoihinsa muutoksia pienin askelein. Olen itse pelannut viimeksi FIFA-sarjan peliä neljä vuotta sitten, mutta siitä huolimatta jalkapalloilu tuntui suorastaan hämmentävän tutulta. FIFA 21 ei toisin sanoen lähde rikkomaan toimivaa kaavaa liiaksi - tai oikeastaan lainkaan.

Uusia pelimuotoja viime vuosiin nähden ei tarjolla ole, ellei sellaiseksi lasketa pelattavissa olevaa naisten EM-turnausta. Sen sijaan olemassa olevaa sisältöä on viilattu hienovaraisesti, ehkäpä jopa liiankin kanssa. Itselleni oikeastaan ainoa uusi tuttavuus vuosien jälkeen oli FUT-pelimuoto, joka tosin on tuttua kauraa NHL-sarjan peleistä. Jopa mukana oleva Futsal, tai siis Volta Football, tuntuu todella tutulta.

Ei sillä, etteikö peli olisi hauskaa pelattavaa. Eniten aikaa vietinkin Voltan parissa, sillä nopeatempoinen kikkailu vaihtuvilla areenoilla on sähäkkyydestään johtuen todella koukuttavaa pelattavaa. Kikka-arsenaali on lisääntynyt sitten viime näkemän ja ennen kaikkea helpottunut hieman. Niinpä matsit ovatkin pienen harjoittelun jälkeen todellista komeiden syöttökuvioiden ja kikkamaalien ilotulitusta. Mitäpä siitä, että pelimuoto ei ole kokenut vuosikausiin sisältömuutoksia, tauon jälkeen homma maistuu yllättävänkin hyvin.

Yllättävää oli sen sijaan se, miten paljon myös perinteinen jalkapallo nojaa tässä painoksessa nopeaan tempoon ja hyökkäyspeliin. Vihreän veran shakin sijaan FIFAn pelaaminen on päästä toiseen lainehtivaa höntsäpotkupalloa, missä sinänsä ei ole mitään vikaa, hauskaahan pelin parissa pitää olla.

Hauskuus vain kärsii hieman yli-innokkaan tekoälyn takia. Tehokkain tapa hyökätä on edelleen luoda oikein ajoitetuilla pistosyötöillä läpiajoja tai ylivoimahyökkäysten kautta tulevia syöttökuvioita. Tekoälypelaajilla vain on jostain kumman syystä tapana ravata letti hulmuten suoraan paitsioon, aivan kuin vastustajan puolustajia ei olisi kentällä lainkaan. Vastaavasti puolustuspelaaminen on paikoitellen todella kaoottista säheltämistä, kun hyökkäykset tulevat maalia kohti hurjaa tahtia, ja syöttönopeus on parhaimmillaan luokkaa laser.

Harhautteluun ja pelaajien liikkeeseen on selkeästi panostettu. Niin Voltassa kuin normifutiksessakin pakkien hassutteluun ei välttämättä tarvita kuin vasemman tatin ohjausta, vaikka erilaiset kikkanapit ovatkin käytössä. Liike on komean näköistä, mutta huonona puolena pallo pysyy pelaajan jaloissa kuin liimattu, ellei puolustaja saa oikea-aikaista katkoa aikaan. Ainoa tapa menettää pallo omaa hölmöyttään on syöttää joko suoraan vastustajalle tai vastaavasti tyhjään paikkaan, jonne kaveri ei ajatellutkaan sitten juosta.

Esillepanoon on panostettu kuten aina, ja audiovisuaalinen karkki luo hienosti tunnelmaa. Toivottavasti ensi vuonna tuleviin Playstation 5 ja Xbox Series X -versioihin on panostettu yhtä lailla, sillä tämän paremmalta futis tuskin enää tässä konsolisukupolvessa näyttää, saati kuulostaa.

Mutta juuri muuta sanottavaa FIFAsta ei sitten oikein olekaan. Ken on FIFAnsa viime vuosina pelannut, on pelin parissa kontrolleja myöten välittömästi kuin kotonaan, niin hyvässä kuin pahassa. NHL-sarjan tapaan FIFA vaatisi kokonaan uutta lähestymistapaa sisältöön ja lajiin, mutta pahoin pelkään, että näin ei ole käymässä. Koska myös uusi NHL panostaa selkeästi arcade-tyyliseen viihteeseen simulaation sijaan, EA Sportsin suunta näissä peleissä on selvä. Itseäni se hieman harmittaa, mutta toisaalta hauskaa piisaa. Silti tuttuun tyyliin edellisvuoden painoksen ostaneilla ei ole syytä uutta versiota ostaa, ellei nettipeli ole se paketin oleellisin juttu.