Ja taitoa pelissä toki kysytään. Kyseessä ei ole pelkkää rallattelua, vaan peli myös pisteyttää suorituksen niin sanojen, rytmin, kuin korkeudenkin osalta. Pisteytys tuntuu kohtuullisen tarkalta, eikä sitä pysty huijaamaan hymisemällä mitä sattuu. Toisaalta jopa arvostelijan kaltainen pullasuu pystyi kompastelemaan biisin kuin biisin lävitse tyydyttävällä arvosanalla. Tämä oli toki mediumilla, joten kovempaakin haastetta löytyy.
Suorituksilla avataan uusia tasoja sekä uusia kappaleita. Niillä saa myös jos jonkinlaista blingiä videoiden kuvaamiseen. Voit nyt kuvata omia rap-videoitasi jos vain konsolikamera löytyy, tuunata niitä efekteillä, ja jakaa ne verkkoyhteisön kanssa. Aseta itsesi arvosteltavaksi netissä, jos pokka sen vain kestää.
Def Jamin biisilista on edustava valikoima viimeisen kolmen vuosikymmenen ajalta. Mukana on porukkaa Public Enemystä Lil' Kimiin asti. Kappaleita on tarjolla 45, joka on hieman ohut setti verrattuna muihin musiikkipeleihin, mutta sillä pääsee alkuun. Lisää riimejähän saa ostettua verkosta.
Vaikka mukana onkin piinkovia klassikoita, valikoima edustaa monia eri tyylejä, ja jotkut kappaleet saattaa joutua vääntämään lävitse hampaat irvessä vain avatakseen seuraavan tason biisit. Aktiivisessa kierrätyksessä olevien raitojen määrä voikin siten jäädä matalaksi.
Kappalevalikoimassa on myös toinen paha ongelma; se nimittäin koostuu yksinomaan radioversioista. Ei mitään liian seksyä, ei suoria viittauksia Snoopin jatsitupakkaan, ei liian vahvaa kieltä - perinteinen radiokastraatio siis. Tämä on paha kauneusvirhe pelissä, jonka genre kuitenkin pyörii tietynlaisen "aitouden" ympärillä. Toki rutinoituneet fanit muistavat kaikki tuhmat sanat ilman apuakin, mutta tyhjät kohdat leikkaavat kappaleiden virtausta paikoin todella ikävästi. Lisäksi kyseessä on kumarrus tarpeettomalle sensuurille, mikä on aina miinuspisteiden paikka.
Musiikkivideoissa on myös joitakin ongelmia. Ne esitetään ruudun keskellä, eikä niiden laatu sovi HD-aikakauteen. Ajoittain olo on kuin katselisi tuhnuisia karaokenauhoja paikallisessa juottolassa, mikä ei sovi yhteen pelin muuten blingin ulkomuodon kanssa. Sanoja on toki helpompi lukea, kun niitä ei esitetä videon päällä, mutta huonolle laadulle ei ole mitään järkeenkäypää syytä.
Näistä ongelmista huolimatta Def Jam Rapstar on vahva avaus joka tuo viimeinkin hiphop-vaihtoehdon kotikaraoken ystäville. Oikeassa seurassa se voi olla illanviettojen uusi ykkösvalinta, ja näissä tallennettuja videoita voi aina hyödyntää myöhemmin kiristystarkoituksissa. Parantamiselle on vielä varaa, selvästikin, mutta jo nyt kyseessä on hintansa väärti peli, joka kannattaa tarkastaa jos kotioloissa riimitteleminen kiinnostaa yhtään.