NBA 2K21

Liian usein on nähty urheilupelisarjoja, jotka ovat hallinneet vuosia täysin suvereenisti, ja menettäneet sitten otteensa siksi, että pelinkehittäjät ovat muuttuneet laiskoiksi ja jääneet lepäämään laakereillaan. Varsinkin nyt olisi aika kehittyä ja kehittää, kun vanha konsolisukupolvi on päättymässä, ja kokonaan uusi alkamassa. NBA 2K sortuu juuri tähän pysähtyneisyyteen. Visuaalisesti se on edelleen hienoa työtä, mutta pelilliset uudistukset puuttuvat, koska painopiste on ennen kaikkea röyhkeämmäksi muuttuvien mikromaksujen kehittämisessä.

Tämän vuoden painos nautiskelee edelleen NBA 2K16 ja 2K17 -pelien hienolla perinnöllä, ja se tekninen huippu nähtiin sitten pelissä NBA 2K18. Mutta jo tuolloin oli merkkejä siitä, että tekijätiimin mielenkiinto oli kohdistumassa pelintekoa enemmän keräämään pelaajilta lisää rahaa mikromaksujen muodossa. Ja siitä eteenpäin jokainen uusi vuosipainos on merkinnyt vähemmän uudistuksia ja enemmän mikromaksuja. Jonkinlaisena merkkipaaluna voidaan pitää sitä, että NBA 2K20 sisälsi jo ihan aidon kasinon.

NBA 2K21 on nykyisellä laitekannalla sellainen, ettei oikein minkään voi sanoa muuttuneen. Peli näyttää graafisesti identtiseltä edeltäjäänsä verrattuna, joskin liikeanimaatioihin on ilmeisesti hieman panostettu. Neljä vuotta sitten kerrassaan upea peli on tänään luokkaa "ihan OK". Toisin sanoen se ei enää onnistu tekemään vaikutusta. Pelaajaa ei myöskään millään tavalla varoiteta siitä, että kyseessä on itse asiassa edellisvuoden painoksen klooni.

Pelattavuus ei sekään ole juuri muuttunut, joskin mukana on eräs mekaniikka, joka kätkee sisäänsä potentiaalia: Pro Stick. Oikean analogitatin toiminnot on tehty kokonaan uusiksi, jolloin tatin käyttö on aiempaa hyödyllisempää. Nyt tatilla on myös tähdättävä kohti koria.

Heittäminen on siis NBA 2K21 -pelissä kaksiteräinen miekka. Korien tekeminen on aiempaa haastavampaa. Erityisen totta tämä on silloin, jos valitsee veteraanina ohittaa opastusosion kokonaan. Mutta haastavaa uusi heittotyyli on myös sille, joka vasta tutustuu pelisarjaan. Huomasin silti pitäväni uudesta tyylistä. Kaukaa heittäessäni painan edelleen neliötä, ja lähempänä ollessa käytän sitten tatilla Pro Stick -mekaniikkaa.

Tulevaisuudessa tätä Pro Stickia voitaneen käyttää vaikka koko pelimekaniikan uudistamisen pohjana. Jo nyt Pro Stick helpottaa muuten niin sotkuisen Neighborhoodin pelaamista. Kyseessä on pelimuoto, joka on oppikirjaesimerkki niin sanotusta pay-to-win-pelaamisesta. Mutta koska Pro Stick tekee korin tekemisestä vaikeampaa, tasapainottaa se pelimuodossa aiemmin esiintyneitä tasapainotusongelmia. Toisin sanoen pelaajien omilla taidoilla on enemmän merkitystä.

Kauheasti ei siis ole muutoksia näkynyt grafiikassa tai pelattavuudessa, ja sama koskee myös pelimuotoja. Mukana on hädin tuskin pieniä viilauksia, jotta uuden painoksen pelimuodot erottuisivat viime vuoden tarjonnasta. Ja ne pienetkään muutokset eivät aina ole parempaan suuntaan, kuten on käynyt MyTeamissa. Pelaaminen nojaa edelleen kortteihin, pakkoihin, huutokauppoihin ja palkintoihin. Edistyä voi ihan vain pelaamalla, keräämällä palkintoja ennen kaikkea verkkopelissä ja suorittamalla erilaisia haasteita... tai sitten voi ohittaa kaiken vaivan ja latoa taalaa tiskiin. Nyt tavallisesti pelaava edistyy entistäkin hitaammin, koska Spotlight Challenges on poistettu kokonaan.

Career Mode on pitkälti ennallaan, joskin mukana on hyvin kerrottu tarina. On silti sanottava, että tehtävät päätökset antavat vain illuusion mahdollisuudesta vaikuttaa tapahtumiin. Valitsee sitten niin tai näin, tarinan kulku muuttuu lopulta hyvin vähän. Ja tarinan lopetus on surkea. Pelaaja tulee valituksi oikeaan NBA-liigaan riippumatta siitä, miten hyvin tai huonosti on pelannut.

MyLeague ja niin edelleen ovat entisellään. Mihinkään ei ole koskettu. MyGM on saanut joitakin uusia viilauksia, mutta ei mitään pitääkseen pelaajan mielenkiinnon yllä pidempään.

Neigborhood sijoittuu tällä kertaa rannalle. Toisin sanoen paikka on erilainen, kaupat ovat hieman erilaisia, ja toki ne uudet ulkoasut, vaatetukset ja muut kosmeettiset tavarat ovat myynnissä, mutta siinäpä se. Pohjalla oleva idea on hyvä, mutta uudistuksia ja viilauksia ei ole tarpeeksi täysihintaisen pelin oikeuttamiseksi. Myös vanhat ongelmat ovat edelleen paikoillaan, ja kuten jo sanoin: se, joka latoo taalaa tiskiin, pärjää aina parhaiten.

Mikromaksut ovat se osa-alue, johon NBA 2K21 aidosti ja oikeasti panostaa. Oikealla rahalla ostettavien perk-kykyjen, korttien, parannuksien, hiusmallien, tatuointien ja muun vastaavan määrä on häkellyttävä. NBA 2K21 on hauskaa silloin, kun keskittyy siihen itse peliin, mutta mikromaksujen merkityksen kasvattaminen ja niiden tunkeminen tärkeäksi osaksi joka paikkaan laskevat peli-iloa pahasti. Huolimatta jo vuosi sitten ilmaistusta kritiikistä kaikki on edelleen mikromaksujen suhteen ennallaan, ja niitä on päinvastoin lisätty.

Kaiken kaikkiaan NBA 2K21 näyttää hyvältä, ja toimii hyvin. Mutta se johtuu siitä, että vuosien aikana luotu pohja on niin hyvä. Ja sitten tulivat mikromaksut kaikkineen, jolloin kaikki muuttui huonommaksi. Sitä lisärahan keräämistä ei voi välttää, koska siihen rohkaistaan ja tönitään kaiken aikaa joka pelimuodossa. NBA 2K21 panostaa pelisarjan negatiivisiin puoliin kehittyen niissä odotetusti, mutta positiiviset puolet on pidetty ennallaan. Ainoa hieno uudistus on Pro Stick.