Tony Hawk's Pro Skater 1 + 2

Taas saa teeskennellä olevansa Teräsmies, kun skeittauksen valtavirtaan nostaneen pelisarjan esikoisosat tuodaan kaikkine sisältöineen nykypäivään. Tony Hawk's Pro Skater popularisoi skeittausta helpolla pelattavuudellaan, älyttömyyksiin jatkuvilla temppukomboillaan ja loistavilla soundtrackeillaan, joiden pariin palaamista itsekin intohimolla odotin.

Kun Tony Hawk rullaa ensimmäiseen alamäkeen sarjan avaavassa Warehouse-kentässä Goldfingerin soidessa taustalla, on tunne vuosien jälkeen maaginen. Peli näyttää päivitettynä komealta ja yksityiskohtaiselta, taustalla soivat tutut biisit monien uutuuksien kera ja skeittaaminen tuntuu juuri niin helpolta ja älyttömältä kuin aina ennenkin. Epärealistisesti toisiinsa nivoutuvat, kymmenien temppujen sarjat lähtevät selkärangasta juuri sillä tuntumalla mitä toivoisikin, ja komboissa kaatuminen turhauttaa myös tuttuun tapaan. Pelin ydin ja sydän ovat kunnossa, mutta lihaa uupuu luiden ympäriltä.

Tony Hawk's Pro Skater 1 + 2 kerää nimensä mukaisesti yhteen sarjan ensimmäiset kaksi osaa, mutta mukaan on otettu vivahteita myös jatkosta. Kolmannessa osassa esitelty revert-temppu, jolla skeittaaja pystyy kombottamaan vertissä tehtyjä liikkeitä entistä suurempien pisteiden perässä, on mukana alusta alkaen. Alunperinhän myös flatland-temput tulivat mukaan vasta sarjan toisessa osassa, mutta uusioversiossa nämäkin ovat kaikissa kentissä käytössä.

Laudan päältä ei voi hypätä pois, mikä turhauttaa tarkkuutta vaativien hyppyjen epäonnistuessa ja kentissä olevien kahden minuutin aikarajojen raksuttaessa päälle. Uusioversio hylkää sarjan myöhemmissä osissa tapahtuneet kehitysaskeleet monimuotoisemmista tehtävistä, aikarajattomuudesta sekä vapaammasta liikkumisesta, mikä nykyajan mittapuulla tuntuu harppaukselta taaksepäin nostalgiahuuruista huolimatta.

Samaa pelityyliä jatkaneen kolmannen osan sisältöä olisin toivonut mukaan laajentamaan eritoten kenttämäärää, sillä tällaisenaan kaikki skeittispotit tehtävineen on kikkailtu läpi reilussa parissa tunnissa. Uutta tekemistä on pyritty luomaan lukuisilla haasteilla, jotka vaihtelevat temppugrindauksesta silkkaan tavoitegrindaukseen. Haasteet toistavat itseään nopeasti valitusta skeittarista riippumatta, mutta niistä sentään palkitaan uusilla laudoilla ja asusteilla. Skeittareiden määrää on lisätty alkuperäisestä, vaikka rehellisesti erot vert- ja street-tyyppien välillä ovat melkeinpä kosmeettisia.

Kerääntynyttä rompetta voi pukea oman skeittarinsa päälle ja käyttää myös omissa skeittipuistoissa. Omia puistoja vaivaa sarjassa ikuisesti mukana ollut tyhjyys ja neliön muotoisessa laatikossa oleminen, jossa itse spottien ympärillä ei ole visuaalisia tai kiinnostavia elementtejä. Puistoja voi jakaa verkossa ja myös muokata toisten tekemiä puistoja mieleisekseen.

Uusista ominaisuuksista kiinnostavimpiin kuuluu Speedrun-muoto, jossa kello käy niin kauan, kunnes kaikki kentän tehtävät on suoritettu. Teoriassahan varmaan jokainen kentistä on täysin läpäistävissä alle kahdessa minuutissa, ja globaalisti päivittyvä pistetaulukko nostaa kilpailuviettiä kiristää omia aikoja. Speedrun tempaa mukaansa haastetehtäviä enemmän, ja uskallan povata sille yleisöä myös suoratoistolähetyksien puolella.

Kun unohtaa, mitä vuotta ja millaisilla standardeilla peleissä edetään, on Tony Hawk's Pro Skater 1 + 2 edelleen hauskaa ja palkitsevaa pelattavaa. Skeittaus onnistuu myös jaetulla ruudulla ja nettipelin kautta, jonka toimivuutta ei vielä arviovaiheessa päässyt testaamaan. Mikäli nämä ovat ensimmäiset työntöpotkusi Tony Hawkin lautojen päällä tai peliin saadaan tarpeeksi lisäsisältöä tulevaisuudessa, voi pistesaldoa rohkeasti korottaa pykälää suuremmaksi.