Carrion

Markkinoilla on tarjolla lukuisa määrä pelejä, joissa ammutaan avaruusolioita toinen toisensa perään. Carrion ei ole sellainen peli, sillä Phobia Game Studion teoksessa pelataan hirviöllä, jota pahat ihmistiedemiehet kerran pitivät vankina.

Carrion innoittuu oikeastaan kaikesta kauhun lajityyppiin liittyvästä, mutta aivan erityisen selkeä innoituksen lähde on John Carpenterin The Thing. Nyt pelataan muodottomalla lihamöhkäleellä, jolla on hampaita kaikkialla, ja joka läiskii lonkeroilla sinne ja tänne. Ytimeltään Carrion on Metroidvania, joten tarinan edetessä avataan uusia kykyjä, joilla pääsee aiemmin saavuttamattomissa olleille alueille. Samalla toki kohdataan alati haastavampia pahiksia. Maisemat ovat ahkerasti käytössä, mutta pelaajan kannalta se tarkoittaa ajoittain takaisin vanhoille jäljille palaamista labyrinttimaisessa maailmassa. Tämä ei välttämättä ole huono asia, sillä upeaa tulosta on saatu muun muassa peleissä Axiom Verge ja Shadow Complex. Carrionin voi lisätä tähän samaan listaan.

Huonojakin puolia on. Jotkut ympäristöt ovat suorastaan unohdettavia, joten niissä pelaaminen ei ole järin hauskaa. Eksyinkin ajoittain pelaamiseni aikana. Valitus ei ole suuri, ja noin yleensä pako pahoilta ihmisiltä sujuu hyvin. Varaudu kuitenkin vaivaamaan aivoja välillä.

Avattavat uudet kyvyt ovat toki se avain edistymiseen, ja ohjauksen kanssa saa tehdä töitä tosissaan ennen pitkää. Kykyinä on muun muassa verkon heitto, jolla saa kytkimiä painettua, ja mahdollisuus muuttua näkymättömäksi. Ympäristöt paljastavat tulossa olevat haasteet, joten varsin pian opin katsomaan vihjeitä ympäristöstä. Ajoittain vastaan tulee epätietoisuuden hetkiä, mutta yleensä se suurin haaste muodostuu liikkumisesta.

Graafinen ilme on hyvin onnistunut. Pikselimäinen grafiikka suorastaan kutsuu tutkimaan itseään. Niin ikään liikeanimaatiot ovat hyvin toimivia. Ihmiset ovat varsin jäykkiä, mutta se itse olio pyörii, läiskii ja lyllertää eteenpäin tyydyttävällä sulavuudella. Tämä on vaikuttava suoritus, sillä kiivaimmissa taistoissa ruutu on täynnä raajoja, luoteja ja muuta romua.

Alussa ihmisistä ei ole juuri haittaa, mutta energiakilpien ja liekinheittimien astuessa mukaan kuvaan homma muuttuu haastavammaksi. Carrion ei ole järin vaikea, mutta mukana on ajoittain haastavia osioita. Mutta kun kaikki toimii, on pelaaminen hyvinkin sujuvaa ja tyydyttävää. Mikäli Metroidvanian lajityyppi kiinnostaa eikä pelin idea ällötä, kannattaa Carrion katsastaa.