MotoGP 09/10

Siinä missä autopelit tuntuvat kasvattavan suosiotaan vuosi vuodelta, ratamoottoripyöräilypelien suunta on ollut päinvastainen. THQ:n luovuttua MotoGP-lisenssistään vuoden 2007 jälkeen jäljelle on jäänyt vain Capcomin pelisarja, joka on jo useamman vuoden ajan räpiköinyt kehityksen perässä. Nyt sarja näyttäisi viimein löytäneen uuden suunnan, sillä MotoGP 09/10 tuo monia mukavia uudistuksia. Mukana on esimerkiksi parannettu ajomalli ja kolikkopelimäinen Arcade-tila, mutta ennen kaikkea perusteellisesti remontoitu uratila, joka piristää varsinaista ajokokemusta ratkaisevasti.

Uratilan näkyvin uudistus on ajamiseen oheen lisätty oman tiimin managerointi. Kaikki alkaa ruohonjuuritasolta 125-kuutioisen pikkupyörän valitsemisella ja oman brändin luomisella. Myöhemmin ansaittavia palkintorahoja pelaaja voi käyttää esimerkiksi PR-henkilöiden ja insinöörien palkkaamiseen. Henkilökunta on hyödyksi, sillä PR-väki pystyy neuvottelemaan rahanarvoisia sponsorisopimuksia. Rahavirran takaamiseksi pelaajan pitää vain huolehtia, että radalla syntyy tyydyttäviä tuloksia. Se puolestaan on helpompaa, kun palkkaa muutaman insinöörin hiomaan pyörän tehoja ja ajo-ominaisuuksia.

Tiimin pyörittäminen lisää merkittävästi uratilan kiinnostavuutta, vaikka mistään järin syvällisestä systeemistä ei olekaan kyse. Managerointipelinä henkilökunnan palkkaaminen, sponsoritulojen optimointi ja pyörän parantelu tuntuisi auttamattomasti liian yksioikoiselta ja itseään toistavalta puuhastelulta, mutta kilpailujen kiertämisen ohessa se tarjoaa mukavaa vaihtelua pelaamiseen. Samalla managerointi kannustaa keräämään kilpailuista mahdollisimman paljon kokemuspisteitä, koska tiimin koko on sidottu pelaajan kokemustasoon.

Kokemuspisteet on toteutettu hieman Need for Speed: Shiftin tapaisina tyylibonuksina. Ruutulipulle ei ole välttämätöntä ehättää kärkijoukossa, kunhan ajosuoritus näyttää ammattimaiselta. Hyväksi luettaviin eleisiin muun muassa lukeutuu Forza Motorsportin kaltaisen visuaalisen ajolinjan seuraaminen, mikä siinä sivussa opettaa myös oikeaoppista ajotyyliä. Lisäbonareita irtoaa esimerkiksi ohituksia tekemällä ja yleisölle vilkuttelemalla, mutta kolarointi rokotetaan armottomasti loppupisteistä. Kilpakumppanien jatkuva tuuppiminen ei siis kannata, vaikka sillä sijoitustaan saisikin kohennettua.

Ajotuntuman toteutuksessa MotoGP 09/10 onnistuu erittäin hyvin. Se tasapainottelee simulaation ja kaahailun välimaastossa hienoeleisesti ilman edellisen version teennäistä tuntumaa. Ajaminen vaatii mutkien ennakointia ja molempien jarrujen oikeaoppista käyttöä, mutta kaatumisia tapahtuu vain harvoin liian kovan kanttauksen seurauksena. Tarvittaessa peli venyy myös hieman vaativampaan hallintamalliin luistonestoja löysäämällä, mutta oletusasetukset maistuivat THQ:n sarjan fanille hyvin. Suurin yllätys tuli edellä ajavan perässä päristellessä, kun imuvoima veti suoraan kaverin takapyörään kiinni. Imuvoima tuntui ylimitoitetulta, mutta aktiivisen sijoituskamppailun kannalta se lienee vain hyvä asia.

MotoGP 08:aan verrattuna tuntumaa parantaa ripeä kuvanpäivitystahti, joka on onnistuttu tuplaamaan sinne kuuluisaan 60 kuvaan per sekunti. Huippunopeudet eivät varmasti jää huomaamatta, tosin samaa voi sanoa grafiikan suttuisuudestakin. Monet radat ovat yksityiskohdiltaan vaatimattomia ja päähuomion varastaa ylidramaattinen valaistus. Profiileiltaan radat ovat onneksi totuudenmukaisia eivätkä ne tunnu leveiltä kuin lentokentät. Tekijät ovat huomioineet ratojen yksilölliset ominaisuudet aina Sachsenringin valtavasta alamäestä Phillip Islandin jousitusta raiskaaviin nopeisiin mutkiin.

Uran edistyessä tie vie pikkupyöristä ensin 250-kuutioisiin ja siitä Mika Kallion tähdittämään MotoGP-luokkaan asti. Pyörät erottuvat ajo-ominaisuuksiltaan selvästi, mutta mikään luokka ei tunnu tyhjänpäiväiseltä. Siinä missä 125-kuutioinen on miellyttävän ketterän oloinen mopedi, tuntuu täysiverinen MotoGP-pyörä painavalta ja tehokkaalta. Liian ärhäkkä kaasun rutistaminen mutkassa johtaa nopeasti etupään keventymiseen, mikä puskee pyörän ulos radalta. Toisaalta MotoGP-pyörien huimat suoranopeudet tarkoittavat silkkaa vauhdin hurmaa. Asteittain kasvavat haasteet pyörän käsittelyssä pidentävät pelin elinikää ja tekevät ajamisesta palkitsevaa tutuillakin radoilla.

Tekoälyn vaikeustaso sen sijaan olisi kaivannut vielä lisätasapainotusta. Vaikka tekoäly sinänsä osaakin ajaa oikeudenmukaisesti, sopivaa vaikeustasoa oli hankala löytää. Monesti tekoälyn kilpailuvauhti oli joko liian tiukka tai liian löysä. Ongelma korostui etenkin kausien loppupuolella, kun omaan pyörään oli saanut uusia kehitysosia. Puutteita oli myös tekoälyn aika-ajokäyttäytymisessä, sillä bittikuskit menivät monesti omia menojaan, mutta jäivät silti lopputuloksissa sekuntikaupalla. Ihmekös ettei pelaajalle tarjota väliaikatietoja, jos aika-ajojen järjestys kerran muodostetaan lottokoneella kulisseissa.

Yksinpelimuotojen lisäksi pakettiin kuuluu tietysti moninpeli, joka sisältää asiallisen nettipelin ja jaetun ruudun tilan. Nettikisoihin saa myös tekoälykuljettajia mukaan, joten lähtöruudukon voi täyttää pienelläkin pelaajamäärällä. Harmi, ettei peli tue täysimittaisia kilpailuja, vaan rajoittaa kierrosmäärän kolmeen. Esimerkiksi taktisesti viisas renkaiden säästely ei pääse täysiin oikeuksiinsa lyhyissä pyrähdyksissä.

Nettiyhteys on käytännössä välttämätön koko pelin kokemiseen, sillä Capcom on päätynyt varsin omaperäiseen ratkaisuun ja tarjoaa kauden 2010 ladattavana lisäosana. Levyltä löytyy vain viime vuoden sarjat, mutta lisäosa tuo peliin uudet kuljettajat, tuoreimmat radat ja 250-kuutioiset korvaavan Moto2-luokan. Päivityksestä ei tarvitse maksaa mitään, joten kymppikauden lisäys tällä tavoin on vähintäänkin erikoinen veto. Parempi tietysti näin kuin pelkän viime kauden tarjoaminen - etenkin Moto2 on mainio lisä pelin neljänneksi luokaksi.

Mikäli ratamoottoripyöräily pätkääkään kiinnostaa, kannattaa MotoGP 09/10:tä ehdottomasti harkita. Se ei ehkä ole kaikkein realistisin, hiotuin tai audiovisuaalisesti vakuuttavin ajopeli, mutta kokonaisuutena se tarjoaa tämän hetken viihdyttävimmän läpileikkauksen MotoGP-sirkuksesta. Se panostaa ennen kaikkea monipuoliseen uratilaan eikä lähde turhaan seikkailemaan kaupunkien kaduille niin kuin THQ:n viimeiset MotoGP-pelit. Vaikka parannettavaa jää paljon, kääntää Capcomin päristelysarja kurssin lupaavaan nousukiitoon ja puskee MotoGP 09/10:n ratamoottoripyöräilypelien paalupaikalle.