Disintegration

Erilaisten lajityyppien sekoittaminen voi olla vaarallista. Tällöin osaset eivät välttämättä toimikaan odotetulla tavalla yhdessä. V1 Interactiven debyyttipeli Disintegration sekoittaa keskenään ammuskelua ja reaaliaikastrategiaa.

Disintegrationin tarina sijoittuu tulevaisuuden Maahan, jossa jotkut ihmiset ovat siirrättäneet aivonsa robottiruumiisiin prosessilla, jota kutsutaan integraatioksi. Pahisjoukko Rayonne haluaa tuhota kaikki jäänteet ihmiskunnasta käyttäen siihen taivaalla olevaa suurta Iron Cloud -linnoitusta. Tarina seuraa entisen lentäjän, Romer Shoalin, vaiheita taistossa pahuutta vastaan.

Romer Shoalia ohjataan yksinomaan lentävällä ajokilla, joten pelimaailmaa katsellaan yläilmoista käsin. Tästä huolimatta Disintegration on ytimeltään perinteistä pyssyttelyä, joskin menoa on muutettu hieman.

Disintegration siis yhdistää pelattavuuteensa niin RTS- kuin FPS-mekaniikkoja. Lentävää ajokkia ohjataan ja sen aseita käytellään FPS-pelin malliin. Sitten maassa olevaa joukkoa ohjastetaan RTS-peleistä tutulla tavalla. Näin pelaaja pääsee ampumaan kohteita, lentelemään ympäriinsä ja antamaan ohjeita omalle joukolle. Kaikki tämä tehdään ilman, että pelaajan on paineltava liiaksi erilaisia nappeja.

Pelattavuuden tuoreena pitämiseksi tarina kuljettaa pelaajaa vaihteleviin maisemiin aina vuoristoisilta alueilta paahtaville aavikoille ja Islannin jäisille lakeuksille saakka. Lisäksi jokaisessa tehtävässä Romer varustaa ajokkinsa uudenlaisella aseistuksella ja erilaisella maajoukolla. Aseet itsessään muuttavat merkittävästi pelityyliä, ja sama koskee muitakin mukana kulkevia varusteita.

Maajoukot toimivat yleensä itsekseen vaatien aina välillä parantamista ja älyllistä ajattelua pelaajalta. Pääasiassa muutoksen kohteina ovat pelin aikana erilaiset kyvyt, jotka vaihtelevat tainnutuskranaatista aina kranaatti-iskuihin saakka. Keinovalikoima riippuu menossa olevasta tehtävästä. Erikoiskykyjen latautumisaika eli niin sanottu cooldown on pitkä, mutta niiden käyttö helpottaa merkittävästi suurten pahisjoukkojen päihittämistä. Lentoajokin aseiden lailla maajoukkojen koostumusta ei voi valita tehtävän alussa. Tämä tietenkin pakottaa pelaajan omaksumaan tietynlaisen tilanteen vaatiman pelitavan.

Disintegrationin tarinan kuluessa kohdataan odotetusti erilaisia vihollisia, jotka vaihtelevat heikoista lyömäaseisiin luottavista roboteista aina giganttisen kokoisiin rapumaisiin koneisiin. Olennaista on se, miten taistelu on rakennettu näiden erilaisten pahistyyppien ympärille. Esimerkiksi joskus on keskitettävä kaikki tarmo maapahiksien voittamiseen, kun taas seuraavaksi uhkana ovat ilmasta hyökkäävät vihut. Ennakkotiedot RTS-lajityypin peruskonkeloista auttavat selviytymään tehtävistä sutjakkaasti. Toinen vaihtoehto on puskea päälle täysin palkein ja toivoa, että lopputulos on hyvä. Erikoista Disintegrationin pahiksissa on niin sanottujen pomotaistojen puuttuminen. Ajoittain vastaan asettuu muita kovempia vihuja, mutta ne eivät ole varsinaisia pomokohtaamisia.

Kaiken kaikkiaan Disintegrationin tarina on kelpo viihdettä, kunhan vain ei koskaan liikaa kyseenalaista sitä, mitä on tekemässä ja minkä vuoksi. Vaikka oman joukon rinnalla ei varsinaisesti taistellakaan, muodostuu heihin silti omanlaisensa suhde. Joka tapauksessa tarina asettaa hyvän pohjan jatkolle, eikä se ajatus kuulosta lainkaan hullummalta.

Yksinpelin ohella Disintegrationissa on moninpeli, jossa kaksi viiden hengen joukkuetta kamppailee erilaisissa pelimuodoissa. Moninpeli toimii hyvin samalla tavalla kuin yksinpelikin sikäli, että pelaaja ohjastaa lentoajokkia käskyttäen maajoukkoja. Verkkopeleissä keskitytään kuitenkin vähemmän RTS-pelaamiseen, ja meno on vauhdikkaampaa. Maajoukkoja käytetään silti edelleen esimerkiksi pommien kantamiseen.

Tällä hetkellä pelimuotoja on kolme: Zone Control, Collector ja Retriever. Zone Control on käytännössä lipunryöstöä, jossa pisteitä kartutetaan pitämällä hallussa määrättyjä maastonkohtia. Retrievalissa pitää poimia kyytiin pommi, ja käskyttää pommia kantava oma joukko lipulle pisteitä saadakseen. Jujuna on, että pomminviejillä on vain rajallinen määrä aikaa ennen puolen vaihtumista ja tilanteen nollautumista.

Disintegrationin moninpelissä se menoa muuttava ominaisuus on "joukot". Tällä hetkellä voi pelata yhdellä kaikkiaan yhdeksästä lainsuojatonjoukkiosta. Jokaisella on odotetusti erilainen ulkonäkö, omanlaisensa aseistus lentoajokissa ja omat kyvyt maajoukoilla. Näitä voi myös rajallisesti tuunata mieleisekseen, ja keinoja avataan joko pelaamalla tai pelin sisäisellä valuutalla ostamalla.

Verkkopelissä RTS- ja FPS-pelaamisen naittaminen yhteen ei kuulosta hyvältä, mutta kokonaisuus kuitenkin toimii. Tämä johtuu siitä, ettei taktikointia ole painotettu liikaa, toisin sanoen siinä määrin kuin yksinpelissä. Verkkopeli onkin enemmän lentävä FPS, jossa on mukana RTS-elementtejä. Disintegration onkin jo nyt osoittanut, että sillä on myös moninpelin osalta tulevaisuutta, kunhan aseiden tasapaino saadaan kohdilleen.

Disintegration on hyvä aloituspiste uudelle pelisarjalle. Yksinpeli ei loista tarinan ja henkilöhahmojen osalta, mutta se toimii hyvin, ja erilaiset lähestymistavat rohkaisevat pelaamaan useampaan kertaan. Verkkopelissä on paljon potentiaalia, ja se onnistuu sovittamaan yhteen kaksi hyvin erilaista pelien lajityyppiä. Odotan innolla, millaiseksi Disintegrationin tulevaisuus muodostuu.