The Legend of Zelda: Spirit Tracks

The Legend of Zelda: Spirit Tracks jatkaa The Legend of Zelda: Wind Wakerista ja The Legend of Zelda: Phantom Hourglassista tutuilla linjoilla. Söpöt ja isopäiset sankarimme matkaavat pitkin maita ja mantuja, koluavat luolastoja ja ratkovat kevyitä aivopähkinöitä. Tämän pelin uutena jippona on kuitenkin juna, joka muuttaa ratkaisevasti matkanteon luonnetta. Pelaaja ei voi enää vaellella vapaasti paikasta toiseen, vaan seikkailu etenee tiukasti raiteilla.

Junalla matkustaminen ei ole ollenkaan niin tylsää, kuin miltä se aluksi kuulostaa. Vaihtelua tuovat erilaiset viholliset, mukana kulkevat matkustajat sekä matkan varrella pyydystettävät puput. Jänöjusseja voi kuskata pitkäkorvien söpöyteen täysin seonneelle miehelle palkkiota vastaan, kun taas veturilla voi myös kuljettaa matkustajia ja erilaisia lasteja. Tällöin täytyy kieli pitää keskellä suuta, sillä matkustajat suuttuvat varomattomalle kuskille helposti ja reikäpää onnistuu myös pudottamaan lastinsa matkan varrelle.

Vastaantulevat viholliset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: raiteilla kulkeviin pahoihin vetureihin ja muihin pienempiin vihulaisiin. Vihollisjunat pyörivät raiteilla täysin satunnaisesti ja jo yksi törmäys tekee Linkin veturista hakkelusta. Pienempiin vihollisiin kuuluvat matkantekoa hidastavat riesat. Näitä ovat muun muassa päitä heittelevät lumiukot, villisiat, merirosvoveneet ja -autot sekä hiekan alla uivat maahait. Nämä talttuvat kätevästi mukana vedettävällä kanuunalla ja ne pitävät matkanteon koko ajan mielenkiintoisena.

Junailun ohella pääosan peliajasta vievät erilaiset luolastot, jotka ovat suoraan sanottuna nerokkaasti suunniteltuja. Ne kaikki eroavat huomattavasti toisistaan ja niissä kohdattavat pulmat ovat pääosin kevyitä ja nokkelia. Mukana on myös pari visaisempaa aivopähkinää, joita allekirjoittanut joutui hetken pureskelemaan. Paatuneet veteraanit saattavat purnata pulmien helppoudesta, mutta uusille pelaajille niiden ratkaiseminen toimii mainiona oppimateriaalina vaikeampia Zelda-pelejä silmälläpitäen.

Toteutus on aivan parasta huippuluokkaa ja kaikki osa-alueet toimivat luontevasti yhteen. Söpö ja värikäs ulkoasu saa tukea miellyttävistä ja mieleenpainuvista melodioista ja peli on hienoimpia näkemiäni DS:n pelejä.

The Legend of Zelda: Spirit Tracksin ohjaus ei jää muista osa-alueista jälkeen, sillä se toimii täydellisesti. Koko peliä ohjataan täysin kosketuskynällä ja napit toimivat vain pikanäppäiminä. Linkin ohjaaminen on todella luontevaa ja tarkkaa. Sankari menee juuri sinne minne pelaaja näyttää ja hyökkäykset lähtevät juuri silloin kun pitää. DS:n mikrofoni on myös ahkerassa käytössä, sillä eräs pelin keskeisistä esineistä on taikahuilu. Maailmaan vaikuttaminen erilaisia melodioita soittamalla tuo väkisin mieleen The Legend of Zelda: Ocarina of Time -pelin, eikä tämä ole ollenkaan huono juttu. Huilua on mukava soitella, mutta välillä mikrofoni ei rekisteröinyt puhalluksia lainkaan. Lieneekö vika pelissä vai konsolissa, tiedä häntä.

Arvosteluni on ollut ylenpalttista kehumista alusta loppuun ja aivan aiheesta. Uusin Zelda on kerta kaikkiaan loistava peli, eikä siitä löydy mitään pahaa sanottavaa. Jos pidät kekseliäistä luolastoista, mieleenpainuvista mittelöistä mahtavien pomojen kanssa ja ikimuistoisista henkilöhahmoista, kannattaa peliin ehdottomasti tutustua.