Fuel

Fuelin peruslähtökohta tien päällä ja sen sivussa rällättävälle ajopelille on hyvä. Sektoreihin jaettu kartta on täynnä kisoja ja haastetehtäviä, joita voittamalla pelaaja kerää uusien rassien ostoon polttonestettä ja uusia sektoreita avaavia tähtiä. Ajoneuvoja on huimat 74 kappaletta jaoteltuna eri ryhmiin kuten moottoripyöriin, mönkijöihin ja rekkoihin. Ajokeista löytyy myös melkoisen eksoottisia vaihtoehtoja, kuten rekan nupista tehty monster truck. Avatut alueet tuovat tullessaan lisää tekemistä ja ajettavaa, sekä yleensä uuden maastotyypin. Erilaisia maisemia onkin runsaasti aina metsiköstä aavikolle, ja maastojen monipuolisuus luo sekä näyttävät että vaihtelevat puitteet kunnon rellestämiselle. Kilpailut voi valita perinteisestä valikosta, mutta vapaa haahuilu valtaisassa maailmassa on myös mahdollista. Tutkimusmatkailun tuloksena voi löytyä uusia kisoja, pintakuvioita ajoneuvoihin ja muuta kivaa. Lupaavan alun jälkeen mennäänkin sitten metsähallituksen puolelle.

Kuten kunnon skeptikon pitääkin, epäilin aluksi Fuelin kykyä täyttää koko valtava pelimaailma mielekkäällä tekemisellä. Ja pessimistihän ei pety. Kisa- ja haastemuotoja on lukuisia, mutta lähes jokainen on vain pisteestä toiseen kaahaamista pitkin ennalta määrättyä reittiä. Yritykset hyödyntää laajaa maastoa ja offroad -menetelmää on torpattu useimmiten ikävän tökerösti. Luova navigointi törmää joko puihin, liian jyrkkiin mäkiin (kotteroissa on usein vauhtia muttei vääntöä), hajoamattomiin kaiteisiin tai erikokoisiin lutakkoihin. Lisäksi etenkin muskeliautot ajavat asvaltin ulkopuolella kuin tervahaudassa. Vain muutamassa kisatyypissä voi edetä etappien välillä vapaasti.

Onkin täysin anteeksiantamatonta, että pelin suurin vahvuus jätetään täysin käyttämättä. Syynä lienee pelin toinen suuri heikkous, eli yksioikoinen ja tyhmä tekoäly. Kiltisti ennalta määritettyä reittiä kruisailevat konekuskit eivät nimittäin osaa käyttää oikaisumahdollisuuksia tai maastoa hyväkseen. Pelaaja huitelisi rauhallisesti tallattuja polkuja köröttelevien kuskien ohi vaikka pakki päällä, jos vapaa oikominen sallittaisiin. Ainoa hyvä piirre tekoälyssä on varsin vähäinen kuminauhaefekti, eli tekoäly ei ota karkuun päässyttä pelaajaa maagisesti kiinni tai hidastele jos etäisyys on kasvanut liiaksi. Arviota varten en päässyt maksimissaan 16 hengen nettimoninpeliä testaamaan, mutta periaatteessa oikeita pelaajia vastaan Fuel voisi saada uuden ulottuvuuden kaikkien hakiessa aktiivisesti parhaita ajoreittejä.

Ulkoisesti peli on ihan mukiinmenevät näköinen. Maisemat ovat vaihtelevia ja perusnättejä, ja pieniä graafisia kikkoja, kuten pikku hiljaa mutaan peittyvät autot, on saatu mukaan. Testattavana ollut PS3-versio kärsi ajoittain epätasaisesta ruudunpäivityksestä, tosin kisaamista se ei haitannut. Musiikki on valitettavan mitäänsanomatonta pehmorokkia, jonka tilalle kaipaa kiperästi jotain räväkämpää. Äänimaailmassa ollaan muutenkin heikoilla, sillä osa ajoneuvoista kuulostaa täsmälleen samalta kuin pari viikonloppua sitten ajamani ruohonleikkuri. Meininkiä pelistä puuttuu muutenkin, sillä esimerkiksi raju törmäys 200 kilometrin tuntivauhdissa päin pystysuoraa kallionseinää kuitataan Fuel -väliruudulla ja palautuksella takaisin radalle. Laimeaa. Kisan voittamisestakin palkitaan tilastotieteilijämäisesti pelkällä tulostaulukolla.

Reittejä rajoittamalla pelin idea katoaa täysin, ja jäljelle jää keskikertaisella ajofysiikalla ja heikolla tekoälyllä siunattu autopeli. Mistään ei löydä sellaista meininkiä tai terää, jota offroad -kaahailu niin kovasti kaipaisi. Asenteellisen vapaan maailman rellestämisen sijasta Fuel tarjoaa vain insinöörimäisesti toteutetun perustuotteen.