Suomi
Gamereactor
arviot
Street Fighter IV

Street Fighter IV

Vihdoin on koittanut hetki, jolloin pelistudio Capcomin pitkäikäinen Street Fighter -kaksintaistelupelisarja saa uuden täysiverisen jatko-osan. Peräti 11 vuotta on ennättänyt kulua edellisestä itsenäisestä pelistä, Street Fighter III - New Generationista. Taistelugenren ystävät ovat odottaneet pelonsekaisin tuntein voiko vanha kehäkettu olla vielä pettämättömässä iskussa. Vastaus on täysirintainen kyllä, ja missä kunnossa onkin, sillä häikäisevä Street Fighter IV ei petä valtaisia odotuksia. Se on lähestulkoon täydellinen taistelupeli, jossa riittää pelattavaa kauas tulevaisuuteen.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Street Fighter IV:n pitkän kehitysvaiheen aikana moni on varmasti huomioinut pelin uuden ulkoasun. Piirrosmainen kolmiulotteinen ilmaisu on syrjäyttänyt vanhan kaksiulotteisen pikseligrafiikan. Näin sarja kokee näyttävän kasvojenkohotuksen ja tarjoaa upeaa visuaalisuutta. Vaikka kamera liikkuu ja zoomaa lähelle hahmoja, on taistelu yhä kaksiulotteista. Sarjakuvamainen tyylittely näyttää erittäin komealta ja antaa pelaamiseen uutta vetovoimaa sekä sulavuutta.

On hämmentävää kuinka hyvin uusi tyyli sopii peliin. Vanhat tutut hahmot näyttävät ikään kuin ensikertaa omilta itseltään, vain vielä huomattavasti karismaattisemmilta, hauskemmilta ja energisemmiltä. Taistelijoiden kasvot elävät kamppailutilanteissa, mikä kasvattaa pelin sykkivää luonnetta. Hahmojen omahyväisyys, pelko ja iskujen teho heijastuvat ilmeikkäästä grafiikasta varsin mainiosti, eikä pienten yksityiskohtien ja näyttävien tehosteiden katselu menetä merkitystään edes useiden kymmenien pelituntien jälkeen. Street Fighter IV on malliesimerkki vanhan pelisarjan onnistuneesta modernisoinnista.

Pelin äänipuoli on grafiikan tapaan onnistunutta. Iskut kuulostavat jykeviltä ja taistelijoiden puheet, jotka voi valita englannin ja japanin väliltä, kuulostavat asiaan kuuluvan korneilta. Musiikissa on paljon tuttuja melodioita, mutta valitettavasti täysin uudet kappaleet eivät ole aina tarpeeksi iskeviä tai mieleen painuvia. Pelin teemamusiikki on sen sijaan ihmeellinen yhdistelmä kovaa tempoa ja poikabändimäistä soundia.

Pelissä on suuri määrä persoonallisia taistelijoita, sillä peräti 25 kyvyiltään erilaista lihaskimppua on pelaajalle opeteltavana. Kaikki hahmot eivät ole välittömästi valittavina, vaan ne täytyy ansaita pelaamalla yksinpeliä. Nopeudeltaan ja lyöntien tehoilta vaihtelevien taistelijoiden kykyjen välinen tasapaino on ensiluokkaista, ja harjoituksen kautta ominaiset vahvuudet tajuamalla jokainen niistä on tehokas taistelija.

Tämä on mainos:

Yksinpeli - jossa kaikilla hahmoilla on omat anime-tyyliset alku- ja loppuvideot - koostuu kahdeksan kamppailun turnauksesta. Kuuden voiton jälkeen kohdataan hahmon omakohtainen kanssakilpailija, jonka jälkeen pelin loppupomo Seth odottaa turpalöylyä. Yksinpelin haasteellisuus on yllättävän korkealla, sillä pelin kahdeksasta vaikeustasosta jopa helpoin vaihtoehto voi olla monelle taistelupelinoviisille liian hankala. Muiden hahmojen liikkeitä kopioivasta Sethistä voi etenkin muodostua tuskastuttavan vaikea vastus. Toivottavasti tämä ei laske sarjaan tutustumattomien kiinnostusta mäiskintään, sillä pelissä on yksityiskohtainen harjoittelutila, jonka avulla taidot saa nopeasti nostettua tarvittavalle tasolle. Voi toki olla myös mahdollista, että arvioversion vaikeustaso ei ole vielä lopullinen, ja myyntiversion haaste lähtisi kasvamaan matalammalta.

Yksinpelimuotoja löytyy turnauksen lisäksi useita. Valittavana on aikaa vastaan käytäviä taistoja, eloonjäämiskamppailuita ja hahmokohtaisia liikkeiden hyödyntämiskoetuksia. Nykytrendin vastaisesti pelissä ei ole väkisin mukaan ympättyä sisältöä, vaan kaikki pelaaminen kasvattaa pelaajan taitotasoa. Näin pelin parissa vietetystä ajasta ei mene hetkeäkään hukkaan ja omien kykyjen parantumisen huomaa selvästi. On kunnioitettavaa, etteivät pelintekijät ole tarttuneet helppoihin ja peliä keinotekoisesti pidentäviin ratkaisuihin.

Vaikka taistelupelissä olisi kuinka paljon hahmoja, upea grafiikka ja runsaasti pelimuotoja, elää ja kuolee se taistelusysteeminsä mukana. Tässä suhteessa Street Fighter IV loistaa, sillä pelin mekaniikka on yksi lajityyppinsä hienoimmista ja syvällisimmistä. Taistelu nojaa edelleen perinteiseen kuuden napin järjestelmään, ja liikkeet tehdään pitkälti vastaavilla ristiohjaimen ja näppäinten yhdistelmillä kuin aiemmin. Liikkeiden suorittaminen on Street Fighter IV:ssä anteeksiantavampaa ja avaa taistelunkulun uudella tavalla, kun nyt kysytään enemmän pelinlukusilmää eikä niinkään vaikeiden hyökkäysten hallintaa. Myös taisteluiden nopeus tuntuu sopivan vauhdikkaalta.

Taistelumekaniikka on saanut kaksi tärkeää uudistusta: Ultra- ja Focus-liikkeet. Ensin mainitut huipputehokkaat hyökkäykset on mahdollista tehdä, kun kostomittari täyttyy vastaanotetuista iskuista. Tämä kasvattaa pelinkulun ennalta arvaamattomuutta, kun altavastaaja voi nopeasti nousta ahdingosta. Focus-liikettä taas ladataan painamalla keskitason voimakkuuksien lyöntiä ja potkua, jolloin hahmo ei ota täkyä yhdestä iskusta. Liikkeen teon voi katkaista haluamallaan hetkellä, mikä toimii erinomaisesti puolustamisen yhteydessä vastahyökkäyksenä. Mikäli liikkeen saa ladattua maksimiinsa, tempaisee pelaaja vastustajan kaatavan iskun, jota ei voi torjua. Taitavat pelaajat voivat hyödyntää hetken ja iskeä haavoittuvaista vastustajaa jatkohyökkäyksillä, kuten iskusarjoilla, Ultra- ja super-erikoisliikkeillä.

Tämä on mainos:

Super-liikkeet ovat tuttuja aiemmista peleistä, ja toimivat omista iskuista latautuvan mittarin kautta. Neljässä osassa kasvaa mittaria voi tyhjentää myös yksittäisissä osissa tehden Ex-versioita normaaleista liikkeistä. Pelin taistelumekaniikka on erittäin monipuolinen ja mahdollistaa useiden hyökkäys- ja puolustustyylien käytön. Ajoituksella on suuri merkitys taisteluissa, kuten myös taidolla katkaista ja yhdistää liikkeitä uusiin sarjoihin. Perinpohjaista opeteltavaa pelissä riittää mielin määrin.

Nämä taidot pistetään testiin kaksinpelin parissa, joka on Street Fighter IV:n kovin valtti. Kun vastassa on tasaväkinen kaveri, on hauskempaa ja mukaansatempaavampaa pelaamista vaikea kuvitella. Syvällinen taistelumekaniikka tekee matseista erilaisia ja korostaa taisteluiden yllätyksellisyyttä. Kaksinpeli on niin täydellistä, että pelaamista on liki mahdoton lopettaa. Nettipelin toimivuuden arviointi täytyy jättää myöhemmäksi, kunhan pelaajat pääsevät palvelimille. Kolikkohallitunnelmaa tulee varmasti nostamaan haastemahdollisuus, jolla yksinpeliä pelaavan kaverin voi haastaa kesken turnauksen.

Peli ei tee aikaisempia Street Fighter -pelejä turhiksi, sillä neljännen osan tehtävä ei ole syrjäyttää niitä, vaan tarjota uudenlainen taistelupelikokonaisuus aiempien rinnalle. Street Fighter IV onnistuu tässä erinomaisesti. Se ottaa monia hyviä asioita muista peleistä ja sekoittaa mukaan paljon omaa uutta, tehden omintakeisen kokonaisuuden, josta ei juuri valittamisen aihetta löydy. Genren ystävillä on aihetta juhlaan, sillä tästä ei taistelupeli hetkeen parane. Säkenöivä Street Fighter IV on lajityypin merkkipaalu ja henkeäsalpaava mestariteos. Se on pitkän odotuksensa arvoinen kullassa.

HQ
Street Fighter IVStreet Fighter IVStreet Fighter IVStreet Fighter IV
10 Gamereactor Suomi
10 / 10
+
Upea taistelusysteemi, paljon opeteltavaa ja pelattavaa, runsaasti hahmoja, komea grafiikka, kaksinpeliä on lähes mahdoton lopettaa
-
Yksinpeli on aloittelijoille liian vaikea
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

9
Street Fighter IVScore

Street Fighter IV

ARVIO. Kirjoittaja Johannes Valkola

Neljäs katutappelija ottaa käyttöön kaikki vuosien varrella oppimansa kikat ja hurmaa pelaajan liki täydellisellä taistelulla. Street Fighter IV on kiistaton mestariteos.



Ladataan seuraavaa sisältöä