Lonely Mountains: Downhill

Mies, pyörä ja vuori. Ympärillä pelkästään rikkumatonta luontoa linnunlauluineen ja alaspäin vienosti viettävä polku. Näistä aineksista rakentuu Lonely Mountains: Downhill, eikä muuta tarvita. Yksinkertainen lähtöasetelma ei muutu pelin edetessä juuri lainkaan, mitä nyt rinnettä alas kiitäessään vauhti ja vaaralliset tilanteet astuvat mukaan kuvioihin.

Mitä pidempään tätä yksinkertaista alamäkipyöräilyä olen jauhanut, sitä enemmän jaksan ihmetellä sitä, miten simppeleistä aineksista Megagon Industries on onnistunut luomaan yhden vuoden parhaista ja ennen kaikkea omaperäisimmistä peleistä. Kaikki oleellinen on käsissä heti alussa, vasta myöhemmin aukeavat vaikeammat vuoret ja uudet pyörät tuovat pelikokemukseen oman lisänsä, eikä mitään muuta osaa edes kaivata.

Idea on juuri niin simppeli, miltä se kuulostaa. Fillaristi kiitää vuorenrinnettä alas tarkistuspisteiden läpi mahdollisimman nopea aika mielessään. Jutun juju on vain siinä, että ilmiselvintä polkua pitkin eteneminen on usein hitain vaihtoehto. Todelliset kilpurit lähtevät polun reunamille raivaamaan omat polkunsa ja niitä polkuja sitten riittää. Lonely Mountains: Downhill ei periaatteessa rajoita reitinetsinnän mielikuvituksellisuutta mitenkään. Ainoastaan fysiikan lait tulevat vastaan, jos oikoreitti sisältääkin liikaa niin hyvää puuta, tai liian korkean dropin.

Reittien etsimisen koukuttavuus ja nautinnollisuus on todellakin koettava itse. Kaikki reitit eivät sitä paitsi edes nopeuta reittiä, osa vie jopa sivulle radasta. Tällainen olisi turhauttavaa kuin mikäkin, jos peliin ei olisi lisätty kerrassaan nerokasta ominaisuutta: väliaikojen tallentumista tarkistuspisteiden välein. Reittiä voi etsiä tarkistuspisteiden välillä niin paljon kuin lystää. Ainoastaan väliaikaetappien yhteinen summa lasketaan loppuaikaan. Hyvä niin, sillä vuoren rinnettä tullaan usein alas naamavärkki edellä ja fillari perässä.

Jokainen neljästä vuoresta reitteineen on suunniteltu erinomaisen hyvin. Kunhan ensimmäiset pelin kuudesta polkupyörästä ovat auki, mukaan astuu myös strategia. Osa vuorenrinteillä sijaitsevista haasteista on nimittäin suoritettava etukäteen nimetyllä munamankelilla. Kun eteen isketään valtavia droppeja sisältävä kallio-osuus ja alle täysin jousittamaton fitnesspyörä, matkaa on mietittävä heti uudestaan. Nopeilla pyörillä polkua pitkin eteneminen saattaa nimittäin olla toisinaan nopeampi vaihtoehto kuin droppeihin hitaasti hinkuttelu ja rukoilu. Tehtäviä myös piisaa varmasti riittävästi. Yli kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen kaikki radat ovat jo auki, mutta haasteista suoritettuna karkeasti alle puolet.

Elämyksen kruunaa perinpohjaisen omaperäinen ja kaunis toteutus. Koko peli on kuvattu yläviistosta ja ohjauksen saa valita joko kamerakulman tai oikeiden suuntien mukaan, hieman muinaisen suomalaisen Rally-Sportin tyyliin. Värikäs polygonigrafiikka saa onnistuneesti luonnon ja vuoret elämään. Musiikkia ei luojan kiitos ole lainkaan, vaan taustalla raikaavat ainoastaan lintujen sirkutus, tuulen puhina ja ketjujen kolina. Tunnelma on yhtä aikaa todella rentouttava ja vauhdikkaan hauska.

Pieniä moitteita on toki jaettava. Kamerakulma onnistuu blokkaamaan reitit välillä liiankin tehokkaasti, mikä toisaalta on ollut varmasti myös tarkoituskin. Silti, kun kallioleikkaus tulee näkökenttään kuskin sijasta ja peittää alleen edessä lymyävät kiven, kaktuksen ja koivun, pieni harmitus on paikallaan. Kamerakulmasta johtuen myös hyppyjen ja droppien suuntaa on välillä hankala hahmottaa kunnolla. Ominaisuusvalikoimaan olisi mukava saada myös replay-toiminto kunnollista kilpapelaamista varten, olkoonkin että se pilaisi reittien itse etsimisen nautinnon. Ehkä siinä vaiheessa, kun tulokset ovat siellä sadan parhaan joukossa voisi nauhoitukset avata?

Mutta valitukset ovat pieniä. Lonely Mountains: Downhill onnistuu tavoittamaan jotain todella oleellista lajistaan. Ei turhia kikkoja, voltteja ja temppuja, ei viiden pennin punkrokkia tai b-tason hiphoppia taustalla mölisemässä. Pelkkä luonnon seesteisyys ja ison onnistuneen dropin tuoma hyvänolon tunne ovat enemmän kuin riittävästi. Kokeilkaa oikeasti itse, tällaisia pelejä ei ole montaa.