Borderlands 3

Pitkäaikaisten pelisarjojen uudistaminen on konstikasta. Muuta liian vähän, ja osa faneista kyllästyy. Muuta liikaa ja toinen osa faneista kaikkoaa. Gearboxin rojuryllistys Borderlands 3 ei kehtaa muuttaa toimivaa kaavaa valtavasti, vaan tyytyy hiomaan nykyisen mallin huippuunsa. Nyt vielä maistuu, mutta ehkä seuraavaan sitten jotain oikeasti uutta?

Koko Borderlands-sarja elämää suurempine hahmoineen ja lukuisine koomisine kevennyksineen ei maistu kaikille. Edellisten osien tapaan kolmosessa on runsaasti viittauksiin pohjautuvaa huumoria, irvailua nykypäivän ilmiöille ja kaiken kaikkiaan pöljää menoa. Neljä uutta holvinmetsästäjää ovat edellisten tavoin laimeasti rahan ja rikkauksien perässä, eikä kenelläkään ole varsinaisesti mitään henkilökohtaista panoksena. Vastaan asettuvat post-apokalyptista someaikakautta elävät Calypson sisarukset on oletettavasti kirjoitettu niin ärsyttäviksi "vaikuttajien" ja vlogaajien irvikuviksi, että ainakin motivaatiota kaksikon eliminointiin on ensitapaamisesta lähtien.

Edellisiä osia pelanneille hahmokavalkadissa on enemmän tuttuja kuin tuntemattomia suuruuksia Mad Moxxeineen, Marcuksineen ja Ellieineen. Jokaisella on jälleen pelaajalle tukku tehtäviä, dialogia ja muuta tarjottavaa varusteista kulkuvälineisiin. Kakkososan pääkäsikirjoittaja Anthony Burchin lähtö näkyy ja kuuluu dialogissa jonkin verran. Uusilla kirjoittajilla on epäkiitollinen tehtävä jäljitellä Burchin referentaalista ja "internet-uskottavaa" tyyliä, eivätkä nämä onnistu siinä aivan napakympin arvoisesti. Vitsit jäävät hieman latteiksi, viittaukset laiskoiksi ja niin edelleen. Komedian kirjoittaminen on todella vaikea laji, ja tässä tapauksessa kakkonen on suurempi kuin kolmonen. Ääninäyttely on kautta linjan laadukasta erinäisistä erimielisyyksistä ja näyttelijävaihdoksista huolimatta. Äänen miksaus on sen sijaan pahasti vinksallaan ja pelin erinomaisista musiikeista pääsee nauttimaan vasta ääniefektien hiljentämisen jälkeen.

Visuaalinen puoli on samoin hilliten parannettu ja kautta linjan skarpimpi. Kohtalaisella peli-PC:llä ruudunpäivitys ei aivan pyöri toivotuissa lukemissa, muttei tuottanut isompia suorituskykyongelmia suurimmissakaan kähyissä. Nettitietojen mukaan etenkin konsolipuolelta löytyy kaikenlaista jännää ongelmaa, joten ostopäätöstä ennen kannattanee käyttää hetki viimeisimpien tietojen tarkastamiseen. Moninpeliin siirtyminen toimi ongelmitta parjatusta Epic Store Launcherista huolimatta (tai sen ansioista) ja mikäli peli on asetettu yhteistyötilaan, jokainen taistelee yhtä aikaa oman tasoisiaan vihollisia vastaan ja saa itselleen sovitettua tavaraa vaivanpalkaksi. Kymmenen tasoa korkeammalla heiluva kaveri ei siis tee pelistä läpijuoksua, eikä saa palkinnoksi itselleen kymmenen tasoa liian heikkoa rojua. Pientä pelaajan nimien katoilua ja satunnaista bugailua lukuun ottamatta PC-versio pelitti alusta loppuun kuten pitikin.

Holvinmetsästäjänelikko on jälleen kerran uusittu. Tarjolla ovat lemmikkejä hyödyntävä FL4K, ohjattavalla mechalla mellastava Moze, psionisia nyrkkejä tarjoileva Amara sekä irlantilainen tekniikkaan luottava taistelija Zane. Aiemmista osista poiketen jokaisella on kolme erilaista erikoiskykyä, joista yksi voi olla käytössä kerrallaan (paitsi Zanella, joka voi vaihtaa kranaattinappinsa ylimääräiseen aktivoitavaan taitoon). Tämä tuo taisteluihin paljon kaivattua vaihtelua, sillä samojen piraattien, bandiittien ja örmelöiden jauhaminen yhdellä kyvyllä ja aseilla on käynyt jokaisessa pelissä vähitellen puuduttamaan. Neljän erilaisen aseen, kykyjen ja kranaattien sekä entistä sulavamman liikkumisen kanssa Borderlands 3 tarjoaa sarjan monipuolisinta toimintaa hahmoluokan valinnasta riippumatta. Itse hahmon valinnalla on lopulta kohtalaisen vähän merkitystä, sillä aseissa se taisteluteho mitataan.

Borderlands 3 pitää edelleen itsepintaisesti kiinni satunnaisesti luodusta "kuudesta piljoonasta" aseestaan. Onneksi tällä kertaa jokaisen piippu on asetettu edes suurin piirtein suoraan, eikä aiempien osien sinne tänne suihkivia Storm Trooper -torrakoita tule juuri vastaan. Ammuskelu tuntuukin ensi hetkistä lähtien topakammalta ja tehokkaammalta. Aseissa mennään myös nopeammin sekopäisyyden paremmalle puolelle eikä oudoimpia konfettikumipalloja ampuvia sarjatulikranaatinheittimiä säästellä loppupeliin asti. Valikoimasta löytyy tuttuun tapaan haulikkoa, pistoolia, sinkoa, kiikarikivääriä ja kuularuiskua mitä moninaisimmissa väreissä. Hyvän aseen löytyminen onkin edelleen edellytys hauskanpidolle, sillä alitehoisen röpöttimen kanssa rivivihollinenkin tuntuu minipomolta. Välillä mennään taas toiseen laitaan, kun onnetar tiputtaa syliin happoa sylkevän sarjatulihaulikon, joka kirjaimellisesti sulattaa vastapuolen niin talossa kuin puutarhassa.

Tapahtumapaikat ovat entistä monipuolisempia. Pandoran aavikkoplaneetan pölyt jätetään pian alun jälkeen ainakin toviksi taakse ja eteen avautuu niin tieteiskirjallisuudesta tuttuja kaupunkeja kuin matalan painovoiman kuita ja niin edelleen. Nämä erikoisemmat mestat oli edellisissä osissa jätetty usein maksullisten lisäosien taakse, joten on mukava nähdä niiden monipuolisuutta heti peruspelissä. Vihulaiset vaihtuvat samalla myös, ja erilaisiin kolttuihin pukeutuvat sotilaat saattavat poiketa paljonkin eri planeetoiden välillä. Ainakin tiimissä pelatessa vaikeustaso tuntui tosin turhan köykäiseltä ja etenkin sinänsä komeat pomotaistelut olivat usein ohi ennen kuin ehtivät alkaakaan. Haastetta voi kyllä pykeltää ylös pelin kampanjan läpäisyn jälkeen, mutta optiota olisi ollut mukava hyödyntää jo sitä ennen.

Borderlands 3 on loppujen lopuksi turvallinen, hiottu kokoelma vuosien varrella parhaiksi osoittautuneista ideoista. Se on täytetty vanhoille faneille tutuilla naamoilla ja paikoilla, eikä toimintaomena ole pudonnut kauas edeltäjien kasvattamasta puusta. Käsikirjoitus jakanee pelaajia edelleen niihin, jotka röhönauravat dialogin yhteydessä ja niihin, jotka skippaisivat keskustelut välittömästi - jos voisivat. Seuraaviin osiin olisi mukava saada reippaampaa irtiottoa hahmonluonnin ja aseistuksen osalta. Vaikka pyssyissä onkin parempi ote heti ensimetreistä asti, kunnon palikoista rakennettavat henkilökohtaiset kuolontuottajat veisivät asepelin seuraavalle tasolle. Mikromaksuja ei oltu vielä otettu käyttöön, mutta aikomuksena on ilmeisesti myydä aseita ja hahmoja elävöittäviä ulkoasuja oikealla rahalla. Nähtäväksi jää, riittääkö tämä vai ujutetaanko vähitellen mukaan muutakin kuten nykyään on peleillä tapana.

Testattu Jimm's Gamer Gold 1070 V3 -pelitietokoneella. Jimm'sin Gamer-sarjan tehomasiinat ja paljon muuta löydät osoitteesta https://www.jimms.fi.