Toy Story 4

Leikkisästi sanoen ilmoitus neljännestä Toy Story -elokuvasta herätti aikoinaan samoja kysymyksiä kuin vaikkapa Legon päälle astuminen: "Miksi?". Jo 90-luvulla alkaneen ja trilogiaksi vuosikymmenten aikana kasvaneen animaatiosarjan kolmas osa tuntui täydelliseltä päätökseltä ja jäähyväisiltä Pixarin eläville leluille, joiden mukana itsekin olen lapsesta asti kasvanut. Pelko silkasta rahastuksesta ja vesityksestä kummitteli mielessä väistämättä, mutta Pixarin lukuisten onnistumisten ansiosta ja John Lasseterin ottaessa jälleen yhden käsikirjoittajan paikoista, uskalsi leluseikkailun neljänteen tulemiseen suhtautua kuitenkin myös optimistisesti.

Aiemmista elokuvista tuttuun tyyliin sheriffi Woody, avaruusrangeri Buzz ja muut lastenhuoneen asukkaat säntäilevät pitkin poikin pelastaen toisiaan erinäisistä kiipeleistä, mikä tuntuu sinänsä jo niin itseään toistavalta, että elokuva itsekin nauraa yhdessä kohtauksessaan hahmojen jatkuvalle tarpeelle hyppiä suin päin seikkailuun.

Toiminta on kaunista ja värikästä katsottavaa elävissä tivoliympäristöissä sekä vintage-lelujen asuttamassa antiikkikaupassa, joihin seikkailu tällä kertaa pitkälti sijoittuu lelut omistavan Bonnien itse roskista rakentaman Kahvelin tippuessa lelukaronkan kyydistä. Identiteettikriisistä ja roskista koostuva Kahveli ei ymmärrä tärkeyttään lapsen leluna, mikä taasen on leikkimisestä elävälle ja Kahvelia kaitsevalle Woodylle sydämen asia. Tunnetasolla painitaankin paljon oman minuuden ja paikkansa hyväksymisen kanssa, josta muodostuu syy, miksi sarjan neljäs elokuva on tehty.

Toy Storyissa loistanut huumori on jäänyt valitettavan heikoksi Röhin ja Herra Perunapään kaltaisten sarkastisten klassikkohahmojen tehdessä tilaa uusille sivuhahmoille, joiden luonteet ovat usein valitettavan tuttuja ja äänekkäitä monista moderneista animaatioista. Useista sidekickeista koostuvalle sivuhahmojen katraalle suupalttina oleminen on tärkeämpää kuin repliikkien sisältö. Arvionäytös esitettiin suomeksi aikuisille sekä lapsille, ja huumoria molemmille kyllä löytyy, mutta yleisöreaktioista päätellen paljon vähemmän kuin mitä olisin odottanut.

Vaikka tarina onkin hieman ennalta-arvattava ja itseään toistava, huumori ei ole niin terävää kuin aiemmin, eikä tunteikas loppuratkaisukaan puraise kyynelkanaviin niin herkästi kuin edeltäjässään. Toy Story 4 on silti katsomisen arvoinen ja sydäntä lämmittävä elokuva skeptisillekin faneille. Tuttujen hahmojen kohtaaminen ja eroaminen on kaunis päätös ajoittain ontuvassa tarinassa. Uusien jäähyväistensä ansiosta se saa kuitenkin toivomaan, että viidettä osaa ei edes mietittäisi, vaan lelut saisivat jatkaa elämäänsä ilman meitä.