Kukapa ei muistaisi klassisten sci-fielokuvien, kuten 2001: The Space Odyssey (1968) ja Alien (1979), niin sanotusti vioittuneita tekoälyjä, joiden odotuksista poikkeava toiminta koitui monen miehistön jäsenen kohtaloksi. Peleissä kapinoivaa tekoälyä on käsitelty lukuisia kertoja, mutta ei koskaan näin. No Coden Observation nimittäin kääntää nerokkaasti roolit päälaelleen päästäen pelaajan toimimaan avaruusasemaa pyörittävän tietokoneen omatuntona. Kaikessa omalaatuisuudessaan lopputulos on suoraan sanoen kiehtova.
Observation-nimisellä kansainvälisellä avaruusasemalla tapahtuu kummia. Astronautti Emma Fisher herää sekavana osittain hajonneelta asemalta, eikä hänen kollegojaan näy mailla halmeilla. Apunaan Observationin tekoäly SAM Fisher alkaa selvittämään mystisiä tapahtumia, jotka vievät odottamattomaan päätökseen.
Pelin lähestyminen tarinankerrontaan on erittäin raikas. Pelaaja seuraa tapahtumia valvontakameroiden ruuduilta ja vie tarinaa eteenpäin tietokonekonsoleiden kautta. Tämä luo mielenkiintoista etäisyyttä tapahtumiin, vaikka pelaaja onkin koko ajan tapahtumien keskiössä. Persoonallinen tyyli toimii kieltämättä yllättävän hyvin. Ajatus tunteettoman tietokoneen virtapiireissä olemisesta mahdollistaa uudella tavalla yhteyden luomisen pelin hahmoihin, mutta samalla myös kasvattaa kiinnostusta kokeilla pahaenteisiä ratkaisuja, joilla olisi hahmojen kannalta kohtalokkaat seuraukset. Tästä riittäisi moraalista pohdintaa ja kutkuttavia tilanteita kerrakseen. Harmillisesti Observation ei kuitenkaan mahdollista tahallisten vaaratilanteiden syntyä, ja kaiken lisäksi sotkee muutenkin mielenkiintoiseen ja uskottavaan yhtälöön yliluonnollisia käänteitä. Vaikka pelin läpäiseekin kädet tiukasti kiinni avaruusaseman ohjaimistossa, loppua kohden tarinaa sotketaan tekotaiteellisesti jonnin joutavalla ja tahallisesti epäselvällä yliluonnollisella höpötyksellä.
Pulmapelinä pidettävä Obervation koettelee pelaajan päättelykykyä ja hoksottimia lukuisin eri tavoin. Avainasemassa on hahmojen ohjeiden kuuntelu, sillä sieltä yleensä paljastuvat tarvittavat vaiheet etenemiseen. Pelaajan kontille jää järjestelmien käynnistelyä, navigointia, tehojen uudelleen ohjailua ja muita avaruusaseman toimenpiteitä erilaisten käyttöliittymien kautta. Helppoja vastauksia ei jaella, ja osaa tilanteista joutuu pidemmänkin aikaa pohtimaan tai ainakin etsimään. Pientä epäloogisuuden vikaa tulee juurikin siitä, että noin viiden tunnin läpäisyaikaa yritetään väkisin venyttää asioiden etsimisellä. Tekoälyn kun pitäisi olla täysin perillä, mistä mitäkin toimenpiteitä aktivoidaan. Observation laittaa kuitenkin pelaajan skannaamaan välillä ratkaisuja aseman kapseleiden joka sopukasta sentti sentiltä. Muutamaan otteeseen ratkaisun etsiminen alkaa hiukan tympäistä, vaikka muuten tunnelma onkin kiehtova. Tähän ei myöskään auttanut, että peli bugitti muutamia kertoja hyväksymättä oikein syötettyjä vastauksia.
Tekniseltä kantilta Observation on huikea. Design on viimeisen päälle huoliteltu ja erittäin uskottava näkemys avaruusasemasta ja sen toiminnasta. Pienet vapaudet tietokonejärjestelmien käyttöliittymistä menevät täydestä, sillä ne kumartavat klassisten sci-fi-elokuvien suuntaan tehden pelaamisesta mielekkäämpää. Graafinen ilme on kuin tuijottaisi oikeita NASAn videoita palloamme kiertävältä ISS:ltä hahmoja lukuun ottamatta. Tekijät ovat selkeästi tutustuneet lähdemateriaaliin, sillä valaisua myöten avaruusasema näyttää todella hyvältä, ja tunnelmaa vahvistavat aidontuntuiset häiriöefektit kuvissa.
Tyylikäs design ulottuu myös äänipuolelle tehostaen tunnelmaa entisestään. Avaruusaseman rauhoittava humina saa seurakseen tietokoneiden rahinaa ja käyttöjärjestelmien piippauksia. Näyttöjen iskiessä ruudulle aitoja DOS-komentoja ja tekstirullausten pyöriessä elokuvissa kuultujen autenttisten naputusten saattelemana, on tunnelma mitä mainioin. Avatessa oven avaruuteen äänet sumenevat vaimeille bassotaajuuksille, ja kumisevat juuri niin kuin odottaisikin. Seesteinen taustamusiikki osaa vahvistaa tapahtumien tunnelatauksia ja luoda tilanteisiin sopivaa ilmapiiriä.
Ennakkomainosten ja ensimmäisen tunnin peluun pohjalta olin ylistämässä Observationia yhdeksi vuoden parhaimmista pelikokemuksista. Suoraan sanoen nerokkaan omaperäinen lähestyminen tarinankerrontaan, huikea tekninen toteutus ja kiehtova aihe saivat minut hyppimään innosta. Harmillisesti tunne kuitenkin lähtee vähän lässähtämään halvan kirjoittamisen myötä, mikä ei pelkästään pakota epäloogisesti pelaajaa etsimään tietokoneelle itsestäänselvyyksiä, mutta myös lisäilee tahallisesti epäselvää höpösisältöä kokonaisuuteen. Näin pelin ratkaisu jää täysin auki ja kysymysmerkiksi. Kyseessä on kuitenkin sen verran uniikki pelikokemus, että tähän kannattaa ehdottomasti tutustua.