11-11: Memories Retold

11. marraskuuta tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen maailmansodan päättymisestä. Samalla mullistui koko maailma ja se, millä tavalla sotia käydään. Samaan aikaan julkaistu 11-11: Memories Retold keskittyy kyseiseen aikaan omalla tavallaan.

On jo varsin kliseistä kertoa inhimillisiä tarinoita sodan keskeltä, mutta 11-11 on kaikkea muuta kuin kliseinen. Tarina kerrotaan tällä kertaa kahdesta hyvin epäsotilaallisesta näkökulmasta. Harry on Torontosta kotoisin oleva valokuvaaja, joka halusi mukaan sotaan tehdäkseen vaikutuksen kotipuolessa olevaan Juliaan. Harry liittyy majuri Barrettin seurueeseen tämän henkilökohtaisena valokuvaajana. Toinen päähenkilö on saksalainen insinööri Kurt, joka on liittynyt mukaan sotimaan löytääkseen kadonneen poikansa Maxin. Odotetusti kahden päähenkilön tarinat risteävät ja nivoutuvat toisiinsa mielenkiintoisilla tavoilla. Sodan kumpaakaan osapuolta ei maalata viholliseksi.

Näkökulma on kolmannesta persoonasta, joka vaihtelee säännöllisesti Harryn ja Kurtin kesken. Pelaaminen on pulmien ratkomista ja maaston tutkimista. Kohdatuille hahmoille puhumalla ja maastoa tutkimalla pääsee hyvin immersioitumaan luotuun maailman. Sodassa voi olla myös hauskaa silloin, kun ihmisten kesken kehittyy aivan omanlaisensa yhteenkuuluvuuden tunne.

Kerättävää roinaa on tarjolla löydettäväksi, ja niiden avulla pelaaja oppii lisää ensimmäisen maailmansodan tavaroista ja paikoista. Tarina on fiktiivinen, mutta tapahtumapaikka on tietenkin hyvin totuudenmukainen. Pelaamisen tarkoituksena on paitsi viihdyttää myös sivistää. On tärkeää huomata, ettei pelissä taistella lainkaan. Näin ollen kuolemalla on aivan erilainen painoarvo verrattuna sotapeleihin yleensä.

Pääosissa nähdään Elijah Wood ja Sebastian Koch. Molemmat tekevät oman sarkansa erittäin hyvin. Musiikki on Olivier Derivieren käsialaa, ja samalla ehkä kokonaisuuden vaikuttavinta antia. Sävelmät vahvistavat käsillä olevaa tunnelmaa aina oikealla tavalla.

Taiteellinen tyyli erottaa 11-11: Memories Retoldin kilpailijoistaan. Jokainen kuva on omanlaisensa liikkuva maalaus. Lontoon Imperial War Museumin julkaisutapahtumassa tuottaja George Rowe kertoikin, miten vaikeaa tietyn taiteellisen ulkoasun toteuttaminen oli teknisesti. Kokonaisuus tuntuu suorastaan unenomaiselta. Yksityiskohtia ja graafista loistoa ei ole siinä mitassa kuin nykyajan peleissä yleensä, mutta ei sellaista osaa kaivatakaan. Värimaailma luo osansa tähän tunnelmaan, ja peli on vain niin kovin kaunis katsoa. On silti sanottava, että teknisiä kömmähdyksiä on joitakin jäänyt mukaan. Animaatiot olivat välillä jäykkiä ja tekstitys katosi kesken välivideon, mutta muuten ei tekninen suoriutuminen haitannut pelikokemusta.

11-11: Memories Retoldissa on mukana myös fantastisia ja epäuskottavia elementtejä, mutta siitä huolimatta peli onnistuu esittämään sodan mieleen jäävällä tavalla.