NBA 2K19

En muista milloin olisin viimeksi suuttunut pelille samalla tavalla kuin 2K:n uudelle NBA 2K19:lle. Ajoittain erinomainen ja näyttävä peli, sekä sen mielenkiintoisin pelimuoto on pilattu totaalisesti korporaatiomaisella ahneudella, joka jättää pahan maun suuhun koko loppupelin osalta.

Ulkoisesti NBA 2K19 näyttää, mihin esimerkiksi NHL-sarjaa isommalla budjetilla päästään. Ottelukokonaisuus alustuksineen, haastatteluineen ja kaikkineen ottaa huomioon tavallisen matsin hieman pienemmätkin osiot pelkän pelin sijaan. Kaupallisuus tosin puskee kaikesta läpi, mikä näin suomalaisittain tuntuu tungettelevalta. Gatoradet ja urheiluvaatemerkit ovat vahvasti mukana niin valikoissa kuin maailmassakin. Jenkeissä asia tuskin herättää kummoista närää, mutta pelillisten boostien sitominen urheilujuomiin ja -patukoihin ärsytti.

Mukana on myös videopätkiä, jotka opettavat peliä tai kertovat mielenkiintoisia taustoituksia esimerkiksi Giannis "Greek Freak" Antetokoumnposta tai NBA:sta yleisesti. Tätä seuraa Shaqin ja kumppaneiden jutustelu ja muuta vapaaehtoisesti katsottavaa oheishöttöä. Itse peliin päästessä huomio kiinnittyy erityisesti tähtipelaajien tarkkaan mallinnukseen heille ominaisia heittotyylejä ja poseerauksia myöten. Ykkösosaston ulkopuolelle aikaa ei ole käytetty aivan yhtä paljon, mikä myös näkyy.

Hyvää pelituntumaa saa hakea varsin pitkään ja MyCareerin puolella vielä paljon, paljon pidempään. Pelaajat törmäävät toisiinsa realistisesti, joten paikan hakeminen ja puolustuksen ohittaminen on ajoittain varsin tuskaista. Animaatiot eivät aina ketjutu fiksusti tai välity oikein, joten vastustajan nytkähdyksen saattaa tulkita heittoyritykseksi ja blokkinappulaa tulee painettua reaktiomaisesti, jolloin ukko viipottaakin vasemmalta ohi vapaalle korille. Hyökkäyksessä heikommilla pelaajilla ei ole mitään asiaa korin alle, elleivät pelin varsin monimutkaiset harhautukset tule selkäytimestä.

Pelisarjan veteraanit päässevät veivaamaan ainakin tiimipelimuodoissa kenttää päästä päähän paljon sulavammin ja näyttävämmin. Vasta-alkajalle kynnys on varsin korkea. Erittäin ärsyttävästi suurimman osan pelin keskeytyksistä ja välipätkistä saa skipattua, mutta jostain syystä lukuisat aikalisät voi keskeyttää vasta noin 10 sekunnin kuluttua. Tämä ärsyttää erityisen paljon, jos aikalisiä otetaan sarjassa. Tällöin rytmi katoaa täysin, kun parin sekunnin pelaamisen jälkeen tulee 10 sekunnin tauko, jota seuraa taas pari sekuntia kentällä ja uusi breikki.

Erilaisia pelimuotoja löytyy vino pino niin yksin- kuin moninpelinäkin. GM-moodin, legendaarisilla joukkueilla pelaamisen, pihakentille keskittyvän Blacktopin ja muiden lisäksi sarjan moninpelipuoli on edelleen vahvasti esillä. Mutta jos itse luodun hahmon uraan keskittyvä MyCareer kiinnostaa eniten eivätkä pelisarjan liikkeet tule suoraan ulkomuistista, edessä on todella kivinen tie. Hyvin mielenkiintoisesti tarina alkaa yllättäen Kiinasta, jonne pelaajan hahmo on NBA:n sijaan päätynyt. Jopa otteluselostus on kiinaksi, mikä lisää hienosti ulkopuolisuuden tunnetta vieraassa kulttuurissa. Mukana on paljon dialogia ja käsikirjoitettuja pelikavereita sekä muita hahmoja, jotka opitaan tuntemaan tämän preludin aikana. Oma hahmokaan ei ole vain kasa statistiikkaa, joka vaeltaa joukkueesta toiseen mestaruuksien perässä.

Pelin julkaisseen 2K:n kuvittelisi oppineen jotain edellisvuoden fiaskosta. Pelillisiltä puoliltaan erinomainen NBA 2K18 sai ansaitusti loskaa niskoilleen sen härskistä tavasta rahastaa etenkin MyCareer-uramuotoa. Pientä nöyrtymistä oli kenties hetken havaittavissa, mutta kaikki hyvä karma katoaa välittömästi jo muutaman tunnin pelaamisen jälkeen. Pelin kenties mielenkiintoisin, syvin ja huolellisimmin rakennettu pelimuoto monine sivuaktiviteetteineen on nimittäin ilman lisärahan syytämistä lähes pelikelvoton tekele, jossa kakkosdivaritason luotu hahmo heitetään syvään päähän kenties siinä toivossa, että pelaaja tarttuu mikromaksuihin henkensä pitimiksi.

Oma pelaaja tuntuu auttamattoman alitehoiselta, kömpelöltä ja huonokätiseltä heti ensimmäisestä pelistä alkaen. Alasarjalaisellekin helpot kahden pisteen yritykset pitää ajoittaa mikrosekunnilleen oikein, jos haluaa saada mitään aikaan. Kiusaus ostaa pelaajan kehitystä määritteleviä Virtual Currency -pojoja on valtava, kun kaikki valmentajia ja selostajia myöten haukkuvat pelaajan lyttyyn. Sama valuutta on tarpeen myös MyTeam-pelimuodossa, joten liian vähäiset pisteet pitäisi jakaa kahteen eri paikkaan, mikäli sattuu pitämään molemmista. Kun preludi on ohi, hahmon pisteet ovat nousseet 60:stä peräti 63:een, mikä ei kelpaisi edes farmisarjaan. Tarinassa pelaaja tosin päätyy NBA-joukkueeseen asemaan, joka vastaa hänen menestymistään varsinaisessa tarinaosiossa. Sen jälkeen siihen asti mukana olleet hahmot katoavat ja varsinainen suorittaminen ja grindaus alkaa. Harmillisesti pelikaverien kanssa ei ole juuri minkäänlaista kentän ulkopuolista interaktiota, ja joukkuehenki on kaukana preludin vastaavasta.

Entistä realistisempi, hyvää sijoittumiseen ja ajoituksiin perustuva NBA 2K19 on karmea esimerkki bisneksen ja pelisuunnittelun epäyhteensopivuudesta. Studio on tehnyt erinomaista työtä starojen mallinnuksesta eri pelimuotojen määrään. Sen jälkeen ahneus on ottanut vallan, ja kaikkein mielenkiintoisimmat pelimuodot on upotettu mikromaksujen suohon. Ne kummittelevat jokaisen epäonnistuneen heiton jälkeen takaraivossa - olisiko tuo mennyt sisään, jos peli olisi tasapainotettu kunnolla? Olisiko tuo mennyt sisään, jos olisin pistänyt vain kympin tai pari lisää rahaa VC-pisteisiin?