Solo: A Star Wars Story

Rogue One: A Star Wars Story oli varsin onnistunut sivuaskel Star Wars -elokuvissa, ja seuraavalla Solo: A Star Wars Storylla oli kasassa kaikki ainekset vähintään yhtä hyvään elokuvaan. Osansa on silläkin, että Han Solo on aikojen saatossa kasvanut omaksi ikoniseksi hahmokseen Luke Skywalkerin ja Darth Vaderin rinnalle. Harmillisesti Solo-elokuva on huomattavasti vähemmän kiinnostava kuin mitä lähtökohdat olisivat antaneet odottaa.

Ohjaaja Ron Howard sai käsiinsä jo melkein valmiiksi kuvatun elokuvan Phil Lordilta ja Christopher Milleriltä kaksikon saatua kenkää Lucas Filmiltä ja Disneyltä. Valmiinkin elokuvan suurin ongelma on, että se jättää katsojalle välinpitämättömän olon. Pelkästään visuaaliselta kannalta leffa on mitä miellyttävin katsottava, mutta kaikesta koreudesta huolimatta sielu puuttuu.

Itse tarina kulkee eteenpäin vakaasti ja elokuvan tempo on hyvä. Ongelmaksi muodostuu se, ettei päähenkilö onnistu näyttäytymään riittävän vahvana varsinkin, kun mukana on muitakin saman kaliiberin hahmoja. Toisin sanoen Solo-elokuvan heikoin lenkki on Han Solo itse. Alden Ehrenreich ei onnistu tuomaan rooliinsa lainkaan samanlaista karismaa kuin edeltäjänsä Harrison Ford. Sekin on sanottava, ettei myöskään käsikirjoitus ole sieltä terävimmästä päästä.

Vaikuttaa siis siltä, että elokuva on kärsinyt ongelmallisesta tuotannostaan, ja se näkyy lopputuloksessa. Ron Howardin kädenjälki näkyy, mutta ehkä enemmän viimeistelijänä kuin täysimittaisena projektin ohjaajana sen alusta saakka.

Harmillisinta Solo: A Star Wars Storyssa on se, että leffa tuntuu hukatulta tilaisuudelta. Mikään katastrofi se ei ole, mutta nörtteilevä kansa odotti enemmän. Paineita elokuvalle tietenkin asettivat suuresti myös päähenkilön asema Star Warsin maailmassa, joka lienee johtanut ohjaajien puolelta liialliseen varovaisuuteen.